Lue keskustelun säännöt.
Mummo yrittää lihottaa jo ennestään ylipainon rajalla olevaa lasta?!
08.11.2018 |
Mummo on itse ylipainoinen, ja olen huomannut että hänelle ei mene perille mitä normaali syöminen on, kun ei itsellä taitoa kohtuuteen ole. Haluaisi hoitaa lasta usein, mutta ei ymmärrä, että välipalapatukat, murot ja vanukkaat ovat tyhjää energiaa sisältäviä tuotteita, ihan kuin karkkia. Mm. näitä ja paahtoleipää hunajan kera lapsi syö mielellään, jos rajaa ei ole. Mummolla ollessa lapsi saa siis ehkä salaattia ruuan kanssa plus huonot välipalat, letut, mehut ja jäätelöt. Tällöin syöminen on mummon näkökulmasta ok, koska kasviksia on ollut esillä ja karkkia ei ole ollut. Ja ruoka-aika on siis parin, kolmen tunnin välein. Mummo ei ymmärrä, että jos valinta on lapsella, niin hän mielellään tankkaa nopeilla, makeilla hiilihydraateilla ja syö myös huvin vuoksi, jos on tylsää. Mummo myös ajattelee, että ulkoilu oikeuttaa syömään mielin määrin ("kyllähän lapsi liikkuukin paljon").
Koska olen ruokavaliosta ja ruuan määrästä useasti hyvässä hengessä puhunut ja huomannut puheiden menneen kuuroille korville, ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin rajoittaa näkemistä. Lapsi pyöristyy jo yhden viikonlopun aikana mummon luona, mummo mielellään pitäisi vaikka joka kuukausi yhden tai kaksi viikonloppua. Nyt kun ei olla enää usein tavattu, eikä lapsi yökyläile usein, oli mummo vienyt lapsen karkki- ja sipsiostoksille syntymäpäiviä varten, ilman lupaa! Sen lisäksi, että oli tuonut jo karkkia laivalta aiemmin (ei ollut pyydetty). Synttäreidenkin jälkeen kaapit ovat täynnä ja mietin, mihin lahjoittaa loput sipsit. Ei olisi edes pitänyt ottaa vastaan syömisiä, mutta olin sillä hetkellä todella hämmentynyt tempauksesta ja herkut oli jo luvannut lapselle.
Mahdotonta. Säälittää lapsi, joka tykkää mummosta ja tuntee olevansa puun ja kuoren välissä, koska emme tule enää toimeen mummon uhmailun takia. Tottakai mun pitää silti suojella lasta, vaikka mummon mielestä "suutun turhasta". Mua vaan ihmetyttää, MIKSI mummo haluaa väkisin syöttää ja lihottaa lasta? Onko se tosiaan ainoa tapa tuntea jotain yhteisyyttä lapsen kanssa? Onko tämä lapsellista kapinaa mua kohtaan? Vai addiktille tyypillistä sokeutta nähdä oma käytös ja tartuttaa ja normalisoida omat huonot tavat toisille?
Kommentit (49)
Ylimääräiset kalorit näkyvät kyllä lapsen vyötäröllä äkkiä ja siihen ihan oikeasti riittää 4 vrk kuukaudessa, sillä muulla ajalla lapsen tulisi alittaa kalorit, jotta tilanne nollaantuisi. Joten ylimääräisistä kaloreista on haittaa paitsi silloin, kun lapsi muutenkin ottaa kasvupyrähdystä. Lisäksi niissä ei mitään hyviä ravintoaineita ole eli lisäävät vain tulevaisuudessa terveysongelmia, vaikka lapsi muuten olisi normaalipainoinen.
Meillä on ollut anopin kanssa vähän samanlainen ongelma ja kyse on tosiaan siitä, että tuo sukupolvi rakastaa ruoalla. Ruoan ja herkun antaminen lapsenlapselle/koiralle tms. antaa järjetöntä tyydytyksentunnetta. Uskoisin, että vasta nuoremmat sukupolvet ovat oppineet kontrolloimaan herkkuja ja tutkimaan ravintosisältöjä ja nämä 60-80 -vuotiaat tosiaan ovat normalisoineet ylilihavuuden ja herkkujen syömisen.
Meillä myös anoppi suuttui. Sanoin ensin nätisti - monta kertaa. Mies sanoi tiukemminkin - monta kertaa.
Lopulta jouduin lähettämään linkkejä lasten ravintotarpeesta ja siitä, miten paljon kaloreita hänen tuomissaan "välipaloissa" oli. Jopa yli 1000 kaloria per lapsi. Järjetön määrä.
Tästä sitten anoppi suuttui - mutta paransi vähän tapoja. Nykyään tuo lapsille enemmän hedelmiä ja marjoja. Joskus kyllä myös itse tehtyä pannukakkua. Mutta on edes vähän tiedostavampi. Minun äitini ei taas ole koskaan ostellut lapsille karkkeja tai huonoja välipaloja.
En olisi muuten puuttunut, mutta anoppi näki lapsia 1-2 päivää viikossa. Niin usein, että näillä hänen valinnoillaan ja herkkumäärillä oli terveydellistä vaikutusta. Nyt hänellä itsellään on diabetes puhkeamaisillaan ja se saa nyt hänetkin kiinnittämään enemmän huomiota ruoan laatuun.
Koittakaa jaksaa mummien ja anoppien kanssa. Valistusta ja valistusta...he elävät erilaisessa maailmassa, jossa herkut nähdään positiivisena mielihyvän lähteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2 viikonloppua kuukaudessa ei selitä lapsen ylipainoa.
Äidin ortoreksia paljon ylipainoa vaarallisempaa.
Syömishäiriö on tappava tauti.
Myös ylensyönti ja tunnesyöpöttely ovat syömishäiriöitä.
Ihana mummo. Syö itse ne ylijääneet sipsit. Ompas paljon lapsi hoidossa, yleensä mummolla kyläillään yhdessä. Ihme touhua.
Miten lapsi on päätynyt ylipainon rajoille, vaikka äiti on noin tarkka ja terveystietoinen? Ei viikonlopun tai parin syömiset kuukaudessa niin paljon vaikuta. Kuulostaa siltä että jotain muutakin on pielessä, eikä kyse ole pelkästään mummosta. On siinä mummossakin toki vikaa, jos ei puhetta usko, mutta jotenkin haiskahtaa koko juttu.
Auttaisiko jos mummolle roolittaisi selkeästi uuden tehtävän herkkujen tarjoamisen tilalle? Ääneen lukeminen, askartelussa avustaminen, lautapelien pelaaminen? Ruuanlaiton opettaminen? (ja ruuanlaiton pyytäisi olemaan sellaista mitä kotona itsekin osaisi tehdä: kuoria porkkanan/omenan, voidella leivän, tehdä smoothien, tehdä salaatin....)
Noissa hehkuttaisi sitten alkuun hyvinkin paljon miten mahtavaa huolenpitoa lapsesta ja miten lapsi rakastaa saadessaan erikoishuomiota ja ei itsellä resurssit arjen kiireissä riitä tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylimääräiset kalorit näkyvät kyllä lapsen vyötäröllä äkkiä ja siihen ihan oikeasti riittää 4 vrk kuukaudessa, sillä muulla ajalla lapsen tulisi alittaa kalorit, jotta tilanne nollaantuisi. Joten ylimääräisistä kaloreista on haittaa paitsi silloin, kun lapsi muutenkin ottaa kasvupyrähdystä. Lisäksi niissä ei mitään hyviä ravintoaineita ole eli lisäävät vain tulevaisuudessa terveysongelmia, vaikka lapsi muuten olisi normaalipainoinen.
Meillä on ollut anopin kanssa vähän samanlainen ongelma ja kyse on tosiaan siitä, että tuo sukupolvi rakastaa ruoalla. Ruoan ja herkun antaminen lapsenlapselle/koiralle tms. antaa järjetöntä tyydytyksentunnetta. Uskoisin, että vasta nuoremmat sukupolvet ovat oppineet kontrolloimaan herkkuja ja tutkimaan ravintosisältöjä ja nämä 60-80 -vuotiaat tosiaan ovat normalisoineet ylilihavuuden ja herkkujen syömisen.
Meillä myös anoppi suuttui. Sanoin ensin nätisti - monta kertaa. Mies sanoi tiukemminkin - monta kertaa.
Lopulta jouduin lähettämään linkkejä lasten ravintotarpeesta ja siitä, miten paljon kaloreita hänen tuomissaan "välipaloissa" oli. Jopa yli 1000 kaloria per lapsi. Järjetön määrä.
Tästä sitten anoppi suuttui - mutta paransi vähän tapoja. Nykyään tuo lapsille enemmän hedelmiä ja marjoja. Joskus kyllä myös itse tehtyä pannukakkua. Mutta on edes vähän tiedostavampi. Minun äitini ei taas ole koskaan ostellut lapsille karkkeja tai huonoja välipaloja.
En olisi muuten puuttunut, mutta anoppi näki lapsia 1-2 päivää viikossa. Niin usein, että näillä hänen valinnoillaan ja herkkumäärillä oli terveydellistä vaikutusta. Nyt hänellä itsellään on diabetes puhkeamaisillaan ja se saa nyt hänetkin kiinnittämään enemmän huomiota ruoan laatuun.
Koittakaa jaksaa mummien ja anoppien kanssa. Valistusta ja valistusta...he elävät erilaisessa maailmassa, jossa herkut nähdään positiivisena mielihyvän lähteenä.
Sähän puhut 60-80 vuotiaista kuin he olisivat jotenkin vajaaälyisiä.
Myös terveellisesti syövissä perheissä lapsilla voi olla paino-ongelmia, lapset ja aikuiset voivat sitä tavallista arkiruokaakin syödä liikaa tarpeeseen nähden. Jos nälän määrän hahmottaminen ja annoskoon sovittaminen on vielä hakusessa kotonakin niin siihen ei tarvita mässäilypäiviä mummolassa, niin kivaa kuin se mummosta olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleeni, että mitenköhän ap:n kotona syödään? Olen nimittäin huomannut, että kun meillä lapset ovat tottuneet syömään joka päivä jotakin herkkua jälkiruoaksi, niin jo pienikin määrä riittää, eivätkä lapset ole esim. synttäreillä majoittuneet sipsikulhon ääreen, kun muut ovat leikkimässä. Kyllä se usein on se kielletty hedelmä, mikä houkuttaa. Mutta niissä määrissä saa olla tarkkana. Kyllä meilläkin nykyisin teini kyselee, että eikö voi ottaa toisen palan kuivakakkua, toisen ison palan suklaata tms., mutta kiellän ne ihan lonkalta, ja lopulta teinikin huomaa, että se määrä oli ihan riittävä. Meillä ne jälkiruoat ovat tärkeitä ja nautitaan niistä kaikki. Sen olen myöskin huomannut, että lapset pitävät paljon enemmän herkuista, jotka sisältävät lähinnä "oikeita aineita" eikä mitään pelkkää glukoosi-fruktoosisiirappia ja väriaineita.
Olen kyllä myös joutunut seuraamaan tuollaista "mummo-ongelmaa". Mieheni mummo syötti lapsipuolelleni aikanaan pääsiäisenä niin paljon suklaata, että lapsi oksensi. Mutta sitähän ei ollut mummo näkemässä, kun lapsi oksensi yöllä. Kaikki paikat olivat ruskeassa mönjässä. Nyt samainen mummo kantaa (onneksi vain joskus) lapsilleni jotain megamättösipsipusseja, kummallekin omansa. Olen tyly äiti ja annan niistä jälkiruoaksi lapsille osan ja loput laitan kaappiin. Ei siitä kumminkaan mitään ihmeempää nurinaa ole tullut, kun meillä on ollut tuo jokapäiväinen herkkuhetki -tapa jo ennenkin. Kannatan siis kultaista keskitietä.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis kuinka paljon aikaa se lapsi nyt siellä mummolla viettää? Päivittäin? Joka viikko useamman päivän? Kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ei oikeasti haittaa, vaikka söisi yhden päivän pelkkiäkin herkkuja, jos ja kun ruokavalio on muuten järkevä, tasapainoinen ja kohtuullisen terveellinen. Terveen ruokasuhteen omaava lapsi ei myöskään määräänsä enempää syö herkkua eli jos lapsi kokee mummon luona tarpeelliseksi kaksin käsin vedellä kaikki mässyt, kannattaa miettiä, miksi lapsen suhtautuminen herkkuihin ja ruokaan on tuollainen. Onko kotona herkut "kiellettyjä hedelmiä" ja koko ajan korostetaan niiden epäterveellisyyttä ja miksi ei saisi syödä ja rajoitetaan ja kielletään? Kyllä sen ylipainoisen lapsen ylipainon ja vääristyneen ruokasuhteen syitä pitää etsiä sieltä kotioloista ja vanhemmista, jos lapsi ei tosiaan ole pääasiallisesti mummon hoidossa ja ruoilla.
Koska lapsia on erilaisia. Ystäväperheessä yksi lapsi on pullukka, kaksi muuta normaalipainoisia, jopa erittäin hoikkia ja urheilullisia. Perheessä on terveelliset elämäntavat, mutta tällä pullukalla lapsella on todella suuri herkkuhimo. Olen huomannut tämän, kun lapsi on meillä kylässä. Juhlissa lapsi rohmuaa herkut muiden edestä, syö kaksinkertasesti ruokaa muihin nähden, jne. On laiska eikä tykkää liikkua. Tässä perheessä on mielestäni tosi normaali suhtautuminen ruokaan, herkut ei ole mikään kielletty hedelmä, mutta jos niitä olisi rajattomasti tarjolla, tämä yksi lapsi myös söisi niitä rajattomasti. Tällaiselle lapselle olisi kyllä karhunpalvelus viettää 2 viikonloppua kuusta mummolassa sokeriherkkujen äärellä, vaikka vanhemmat kuinka yrittää kannustaa syömään terveellisemmin ja liikkumaan (positiivisen kautta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis kuinka paljon aikaa se lapsi nyt siellä mummolla viettää? Päivittäin? Joka viikko useamman päivän? Kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ei oikeasti haittaa, vaikka söisi yhden päivän pelkkiäkin herkkuja, jos ja kun ruokavalio on muuten järkevä, tasapainoinen ja kohtuullisen terveellinen. Terveen ruokasuhteen omaava lapsi ei myöskään määräänsä enempää syö herkkua eli jos lapsi kokee mummon luona tarpeelliseksi kaksin käsin vedellä kaikki mässyt, kannattaa miettiä, miksi lapsen suhtautuminen herkkuihin ja ruokaan on tuollainen. Onko kotona herkut "kiellettyjä hedelmiä" ja koko ajan korostetaan niiden epäterveellisyyttä ja miksi ei saisi syödä ja rajoitetaan ja kielletään? Kyllä sen ylipainoisen lapsen ylipainon ja vääristyneen ruokasuhteen syitä pitää etsiä sieltä kotioloista ja vanhemmista, jos lapsi ei tosiaan ole pääasiallisesti mummon hoidossa ja ruoilla.
Koska lapsia on erilaisia. Ystäväperheessä yksi lapsi on pullukka, kaksi muuta normaalipainoisia, jopa erittäin hoikkia ja urheilullisia. Perheessä on terveelliset elämäntavat, mutta tällä pullukalla lapsella on todella suuri herkkuhimo. Olen huomannut tämän, kun lapsi on meillä kylässä. Juhlissa lapsi rohmuaa herkut muiden edestä, syö kaksinkertasesti ruokaa muihin nähden, jne. On laiska eikä tykkää liikkua. Tässä perheessä on mielestäni tosi normaali suhtautuminen ruokaan, herkut ei ole mikään kielletty hedelmä, mutta jos niitä olisi rajattomasti tarjolla, tämä yksi lapsi myös söisi niitä rajattomasti. Tällaiselle lapselle olisi kyllä karhunpalvelus viettää 2 viikonloppua kuusta mummolassa sokeriherkkujen äärellä, vaikka vanhemmat kuinka yrittää kannustaa syömään terveellisemmin ja liikkumaan (positiivisen kautta).
Edes tällaisella lapsella se kaksi viikonloppua kuussa ei vaikuta mitään, jos muu ruokavalio on kunnossa. Lapsi ei pysyt herkkuja syömään niin paljon, että 2-4 päivässä kumoaisi 26-29 päivän terveen ruokailun kokonaisvaikutuksen. Nyt vähän järkeä käteen. Ne ylikilot tulevat jostain muusta kuin muutaman päivän herkkujen syönnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis kuinka paljon aikaa se lapsi nyt siellä mummolla viettää? Päivittäin? Joka viikko useamman päivän? Kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ei oikeasti haittaa, vaikka söisi yhden päivän pelkkiäkin herkkuja, jos ja kun ruokavalio on muuten järkevä, tasapainoinen ja kohtuullisen terveellinen. Terveen ruokasuhteen omaava lapsi ei myöskään määräänsä enempää syö herkkua eli jos lapsi kokee mummon luona tarpeelliseksi kaksin käsin vedellä kaikki mässyt, kannattaa miettiä, miksi lapsen suhtautuminen herkkuihin ja ruokaan on tuollainen. Onko kotona herkut "kiellettyjä hedelmiä" ja koko ajan korostetaan niiden epäterveellisyyttä ja miksi ei saisi syödä ja rajoitetaan ja kielletään? Kyllä sen ylipainoisen lapsen ylipainon ja vääristyneen ruokasuhteen syitä pitää etsiä sieltä kotioloista ja vanhemmista, jos lapsi ei tosiaan ole pääasiallisesti mummon hoidossa ja ruoilla.
Koska lapsia on erilaisia. Ystäväperheessä yksi lapsi on pullukka, kaksi muuta normaalipainoisia, jopa erittäin hoikkia ja urheilullisia. Perheessä on terveelliset elämäntavat, mutta tällä pullukalla lapsella on todella suuri herkkuhimo. Olen huomannut tämän, kun lapsi on meillä kylässä. Juhlissa lapsi rohmuaa herkut muiden edestä, syö kaksinkertasesti ruokaa muihin nähden, jne. On laiska eikä tykkää liikkua. Tässä perheessä on mielestäni tosi normaali suhtautuminen ruokaan, herkut ei ole mikään kielletty hedelmä, mutta jos niitä olisi rajattomasti tarjolla, tämä yksi lapsi myös söisi niitä rajattomasti. Tällaiselle lapselle olisi kyllä karhunpalvelus viettää 2 viikonloppua kuusta mummolassa sokeriherkkujen äärellä, vaikka vanhemmat kuinka yrittää kannustaa syömään terveellisemmin ja liikkumaan (positiivisen kautta).
Edes tällaisella lapsella se kaksi viikonloppua kuussa ei vaikuta mitään, jos muu ruokavalio on kunnossa. Lapsi ei pysyt herkkuja syömään niin paljon, että 2-4 päivässä kumoaisi 26-29 päivän terveen ruokailun kokonaisvaikutuksen. Nyt vähän järkeä käteen. Ne ylikilot tulevat jostain muusta kuin muutaman päivän herkkujen syönnistä.
2 viikonloppua kuussa tarkoittaisi samaa kuin että 1 päivä viikossa vedettäisiin herkkuja kaksin käsin. Tämän päälle sitten kaverisynttärit ja muut juhlat ja satunnaiset muut herkuttelut. Jos on lihomiseen tapuvainen lapsi, niin kyllä tuo vaan vaikuttaa. Se tarkoittaisi, että muut päivät pitäisi olla miinuskaloreilla, jotta painoa ei alkaisi kertyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis kuinka paljon aikaa se lapsi nyt siellä mummolla viettää? Päivittäin? Joka viikko useamman päivän? Kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ei oikeasti haittaa, vaikka söisi yhden päivän pelkkiäkin herkkuja, jos ja kun ruokavalio on muuten järkevä, tasapainoinen ja kohtuullisen terveellinen. Terveen ruokasuhteen omaava lapsi ei myöskään määräänsä enempää syö herkkua eli jos lapsi kokee mummon luona tarpeelliseksi kaksin käsin vedellä kaikki mässyt, kannattaa miettiä, miksi lapsen suhtautuminen herkkuihin ja ruokaan on tuollainen. Onko kotona herkut "kiellettyjä hedelmiä" ja koko ajan korostetaan niiden epäterveellisyyttä ja miksi ei saisi syödä ja rajoitetaan ja kielletään? Kyllä sen ylipainoisen lapsen ylipainon ja vääristyneen ruokasuhteen syitä pitää etsiä sieltä kotioloista ja vanhemmista, jos lapsi ei tosiaan ole pääasiallisesti mummon hoidossa ja ruoilla.
Koska lapsia on erilaisia. Ystäväperheessä yksi lapsi on pullukka, kaksi muuta normaalipainoisia, jopa erittäin hoikkia ja urheilullisia. Perheessä on terveelliset elämäntavat, mutta tällä pullukalla lapsella on todella suuri herkkuhimo. Olen huomannut tämän, kun lapsi on meillä kylässä. Juhlissa lapsi rohmuaa herkut muiden edestä, syö kaksinkertasesti ruokaa muihin nähden, jne. On laiska eikä tykkää liikkua. Tässä perheessä on mielestäni tosi normaali suhtautuminen ruokaan, herkut ei ole mikään kielletty hedelmä, mutta jos niitä olisi rajattomasti tarjolla, tämä yksi lapsi myös söisi niitä rajattomasti. Tällaiselle lapselle olisi kyllä karhunpalvelus viettää 2 viikonloppua kuusta mummolassa sokeriherkkujen äärellä, vaikka vanhemmat kuinka yrittää kannustaa syömään terveellisemmin ja liikkumaan (positiivisen kautta).
Edes tällaisella lapsella se kaksi viikonloppua kuussa ei vaikuta mitään, jos muu ruokavalio on kunnossa. Lapsi ei pysyt herkkuja syömään niin paljon, että 2-4 päivässä kumoaisi 26-29 päivän terveen ruokailun kokonaisvaikutuksen. Nyt vähän järkeä käteen. Ne ylikilot tulevat jostain muusta kuin muutaman päivän herkkujen syönnistä.
Miksi sitten moni valittaa joulukiloja?
Meillä puhe ei ole muuten mennyt perille ennen kuin mummi on itsekin huomannut, että lapsen mahalle ei herkut liiallisena sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis kuinka paljon aikaa se lapsi nyt siellä mummolla viettää? Päivittäin? Joka viikko useamman päivän? Kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ei oikeasti haittaa, vaikka söisi yhden päivän pelkkiäkin herkkuja, jos ja kun ruokavalio on muuten järkevä, tasapainoinen ja kohtuullisen terveellinen. Terveen ruokasuhteen omaava lapsi ei myöskään määräänsä enempää syö herkkua eli jos lapsi kokee mummon luona tarpeelliseksi kaksin käsin vedellä kaikki mässyt, kannattaa miettiä, miksi lapsen suhtautuminen herkkuihin ja ruokaan on tuollainen. Onko kotona herkut "kiellettyjä hedelmiä" ja koko ajan korostetaan niiden epäterveellisyyttä ja miksi ei saisi syödä ja rajoitetaan ja kielletään? Kyllä sen ylipainoisen lapsen ylipainon ja vääristyneen ruokasuhteen syitä pitää etsiä sieltä kotioloista ja vanhemmista, jos lapsi ei tosiaan ole pääasiallisesti mummon hoidossa ja ruoilla.
Juuri tämä. Ei terveen lapsen (lapset liikkuu luontaisesti paljon, jos niiden ei anneta istua koko aikaa telkun/videopelien ääressä) painoon vaikuta, jos viikonloppuna mummu syöttää epäterveellisiä herkkuja. Ja terveen ruokasuhteen omaava lapsi kyllä sanoo ettei enää jaksa/halua, kun maha on täynnä. Kyllä sille ylipainolle on joku muu syy, kuin mummun viikonloppu "herkut". Veikkaan että liika pelaaminen ja perheen epäterve suhtautuminen ruokaan / syömiseen ihan siinä joka päiväisessä arjessa on se syy.
Jos lapsi syö kotona terveellisesti ja liikkuu niin ei yksi viikonloppu mummon luona silloin tällöin voi olla syy lapsen tämän hetkiseen ylipainon rajoilla olemiseen. En siis tarkoita, että mummon olisi ok ylensyöttää herkuilla, mutta kyllä siellä kotona täytyy olla yhtälailla jotain elintavoissa pielessä ellei lapsella ole jotain sairautta.
Ja siis en ole ollenkaan sitä mieltä että "hyvä, hyvä", jos isovanhempi tai kukaan muukaan jatkuvasti tuputtaa lapselle epäterveellistä sipsiä, karkkia ynms., mutta jos lapsi omaa normaalin nälän / kylläisyyden tunteen, syö pääsääntöisesti terveellisesti, eikä näe "herkkuja" mitenkään erikoisena "ahmittava kun kerrankin saa" -mässynä, niin ei se lapsi todellakaan vedä niitä "herkkuja" kaksin käsin. Että kohtuus kaikessa, toimii tässäkin. t.35
Eli ihan ok mummon syöttää herkkuja niin paljon kun sielu sietää ja kotona kun yritetään vähän kontroloida syömisiä niin mitenkähän luulette sille lapselle käyvän?
No epäterve suhde syömiseen, kun välillä saa mättää hulluna herkkua napaan kunnes lähestulkoon oksentaa ja sitten joutuu vähemmillä herkuilla olemaan, niin pahimmassa tapauksessa sitten syödäänkin salaa herkkuja. Ja sitten onkin kiva aikuisena olla syömisongelmainen, kun vanhemmat ja isovanhemmat eivät pystyneet tarjoamaan tervettä näkökulmaa normaalista tasapainoisesta ruokailusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis kuinka paljon aikaa se lapsi nyt siellä mummolla viettää? Päivittäin? Joka viikko useamman päivän? Kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ei oikeasti haittaa, vaikka söisi yhden päivän pelkkiäkin herkkuja, jos ja kun ruokavalio on muuten järkevä, tasapainoinen ja kohtuullisen terveellinen. Terveen ruokasuhteen omaava lapsi ei myöskään määräänsä enempää syö herkkua eli jos lapsi kokee mummon luona tarpeelliseksi kaksin käsin vedellä kaikki mässyt, kannattaa miettiä, miksi lapsen suhtautuminen herkkuihin ja ruokaan on tuollainen. Onko kotona herkut "kiellettyjä hedelmiä" ja koko ajan korostetaan niiden epäterveellisyyttä ja miksi ei saisi syödä ja rajoitetaan ja kielletään? Kyllä sen ylipainoisen lapsen ylipainon ja vääristyneen ruokasuhteen syitä pitää etsiä sieltä kotioloista ja vanhemmista, jos lapsi ei tosiaan ole pääasiallisesti mummon hoidossa ja ruoilla.
Koska lapsia on erilaisia. Ystäväperheessä yksi lapsi on pullukka, kaksi muuta normaalipainoisia, jopa erittäin hoikkia ja urheilullisia. Perheessä on terveelliset elämäntavat, mutta tällä pullukalla lapsella on todella suuri herkkuhimo. Olen huomannut tämän, kun lapsi on meillä kylässä. Juhlissa lapsi rohmuaa herkut muiden edestä, syö kaksinkertasesti ruokaa muihin nähden, jne. On laiska eikä tykkää liikkua. Tässä perheessä on mielestäni tosi normaali suhtautuminen ruokaan, herkut ei ole mikään kielletty hedelmä, mutta jos niitä olisi rajattomasti tarjolla, tämä yksi lapsi myös söisi niitä rajattomasti. Tällaiselle lapselle olisi kyllä karhunpalvelus viettää 2 viikonloppua kuusta mummolassa sokeriherkkujen äärellä, vaikka vanhemmat kuinka yrittää kannustaa syömään terveellisemmin ja liikkumaan (positiivisen kautta).
Esität asian kuin tuollainen olisi normaalia variaatiota lasten keskuudessa. Että toisilla nyt on ihan muuten vain hirveä herkkuhimo ja syövät tuplasti muihin nähden. Ihmiset näkevät vain sen laiskan pullukan, mutta eivät sitä että tuollaisella lapsella (kuten aikuisellakin) on hyvin usein joku hätä jota lääkitsee ruualla. Taustalla voi olla esimerkiksi kiusaamista, ulkopuolisuuden kokemusta, yksinäisyyttä, virikkeiden puutetta ja/tai riippuvaisuuteen taipuvainen persoonallisuus. Asioita, joita ei oikeasti korjata neuvolatyyliin kannustamalla syömään terveellisemmin ja liikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko on sairaalloisen ylipainoinen, mistä on jo monenlaista terveysongelmaa. Hänellä on ihan normi että lapsen kanssa kahden syötäisiin joka päivä kokonainen marjapiirakka. Jne. Ruoka on myös koko ajan esillä ja koko ajan, siis tuntitolkulla, syötäisiin siitä pöydästä. Hampaat tykkää.
Jouluna huomaa sen järkyttävän syömismäärän, kun voi olla, ettie kukaan muu ehdi edes maistaa joulutorttuja, kun ne on jo syöty.
Taas mä huomaan, että olen sairaalloisen ylipainoinen ihan ilman omaa syytäni =(
Niin siis kuinka paljon aikaa se lapsi nyt siellä mummolla viettää? Päivittäin? Joka viikko useamman päivän? Kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa ei oikeasti haittaa, vaikka söisi yhden päivän pelkkiäkin herkkuja, jos ja kun ruokavalio on muuten järkevä, tasapainoinen ja kohtuullisen terveellinen. Terveen ruokasuhteen omaava lapsi ei myöskään määräänsä enempää syö herkkua eli jos lapsi kokee mummon luona tarpeelliseksi kaksin käsin vedellä kaikki mässyt, kannattaa miettiä, miksi lapsen suhtautuminen herkkuihin ja ruokaan on tuollainen. Onko kotona herkut "kiellettyjä hedelmiä" ja koko ajan korostetaan niiden epäterveellisyyttä ja miksi ei saisi syödä ja rajoitetaan ja kielletään? Kyllä sen ylipainoisen lapsen ylipainon ja vääristyneen ruokasuhteen syitä pitää etsiä sieltä kotioloista ja vanhemmista, jos lapsi ei tosiaan ole pääasiallisesti mummon hoidossa ja ruoilla.