Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin tajusit lopettaa työnhaun?
08.11.2018 |
Jäin työttömäksi heti yliopistosta maisteriksi valmistuttuani, olin 23v. Nyt olen 34v eli 11 vuotta työttömyyttä takana, keskimäärin 100 työhakemusta vuodessa, eli yhteensä noin 1100 työhakemusta tehtynä ja en tahdo edes laskea kuinka monessa turhanpäiväisessä lisäkoulutuksessa olen käynyt. Nyt tajusin lopettaa työnhaun. Vasta nyt. Olen vissiin tyhmä - hidas tajuamaan asioita. Olisi pitänyt tajuta jo ajat sitten.
Enää en tee ainuttakaan työhakemusta, en katso ainuttakaan työpaikkailmoitusta, en ole kertaakaan yhteydessä työvoimatoimistoon, en enää mene työvoimatoimiston määräämiin koulutuksiin/infoihin/kuntoutuksiin/mihinlie. En enää hae työttömyystukea, en mene enää minnekään, en enää tee yhtään mitään. Eläkkeelle asti aion vain ottaa iisisti ja elää toimeentulotuella. Kiitti mulle riitti! Tästedes olen suosiolla köyhä ja työtön ja toimeton. Tästedes rentoudun. Viimeiseen yhteentoista vuoteen en ole saanut rentoutua hetkeksikään, mulla ei ole ollut päivääkään lomaa. Antaa olla, en jatka enää. En voi kirjoittaa mitä ajattelen työvoimatoimistosta ja Suomen työmarkkinoista ja työnantajista, koska silloin syyllistyisin solvauksiin ja kunnianloukkauksiin.
Milloin sinä olet vihdoin viimein tajunnut lopettaa työnhaun ja ryhtyä toimeentulotukieläkeläiseksi? Pliis kertokaa mulle että te olette tajunneet tämän paljon mua nopeammin! Mä en voi käsittää miksi mä jatkoin turhaa työnhakua näin älyttömän pitkään. Ainoastakaan koulutuksesta, ainoastakaan työhakemuksesta, ainoastakaan työvoimatoimiston ehdotuksesta/toimenpiteestä ei ollut mitään hyötyä!
Kommentit (76)
100 työhakemusta vuodessa ja "ei päivääkään lomaa"? Miten vätys pitää olla jos tuollaisen määrän jälkeenkin käyttää yli 3 päivää jokaiseen hakemukseen?
Paska provo, kenenkään luuserius ei kyllä muita liikuta, oman elämänsä vaan pilaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset mennyt valmistumisen jälkeen esimerkiksi siivoamaan joksikin aikaa? Korkeakoulutettu voi tehdä muitakin kuin oman alansa töitä.
Ongelma olisi siinä, että työnantajat eivät halua palkata valmistuneita väärän alan ihmisiä, kun heillä on oven takana tulossa sisään niitä oikeankin alan ihmisiä. Väärän alan ihmisen "motivaatiota ei pidetä realistisena". Itsekin tein duunarihommia perustutkinto-opiskelijana, mutta valmistumisen jälkeen näitä ei enää tippunut. Kun kaverini oli työtön tohtori, niin hän kyseli mahdollisuuksia tehdä raksahommia, joita oli nuorempana tehnyt. Hänen alan firmassa ollut tuttunsa oli naureskellut, että kai nyt teet niitä omia hommiasi ennemmin, että meillä on joka tapauksessa nuoria virolaisia ja puolalaisia, jotka hoitavat nämä nyt. Itsellä oli myös monta tutkimusassistentin pestiä, mutta ei ainakaan omalla alalla niihin nykyisin oteta muita kuin opiskelijoita.
Vierailija kirjoitti:
100 työhakemusta vuodessa ja "ei päivääkään lomaa"? Miten vätys pitää olla jos tuollaisen määrän jälkeenkin käyttää yli 3 päivää jokaiseen hakemukseen?
Paska provo, kenenkään luuserius ei kyllä muita liikuta, oman elämänsä vaan pilaavat.
Jos tarkoitus on hakea töitä niin, että olisi edes jotain mahdollisuuksia, niin silloin ei auta spämmätä samaa hakemusta eteenpäin. Jokaista työilmoitusta on syytä analysoida ajan kanssa ja miettiä, mitä työnantaja on hakemassa. On järkevää tehdä tiedonhakuja työntekijää etsivästä firmasta, että on hyvä kuva, mitä siellä on meneillään ja perehtyä muutenkin toimialan tilanteeseen ja lähihistoriaan. Tätä hankittua tietoa vasten sitten laaditaan juuri tuohon haettuun tehtävään fokusoituva työhakemus, jossa jokainen yksityiskohta kertoo lukijalle, että ao. tehtävää ollaan hakemassa tarkoituksella ja tosissaan. Jos työnhaun ottaa vakavasti, niin kyllä hyvin tehtyyn hakemukseen voi mennä aikaa vähintään työpäivän verran.
Kouluttaudu lähihoitajaksi.
Ainakin minä yritin ennen yliopisto-opintoja, mutta en päässyt sisään, koska en läpäissyt pääsykokeen psykologista osuutta. Nythän lähärikouluun pääsee ilman pääsykoetta, mutta oletko varma, että haluat alalle soveltumattomia ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kykene mitään töitä tekemään, niin varmaan joku hoitolaitos tai sukulaisten nurkkiin on oikea ratkaisu. Jälkimmäisessä paikassa voit olla hyödyksi parhaas mukaan. Mitään vastikkeetonta rahaa ei terveen ihmisen pidä saada.
Ei AP:lla tai muilla kyse ole kykenemättömyydestä. Itse kirjoittelen harrastuksena tieteellisiä artikkeleita, opiskelen kieliä, ompelen vaatteita, korjaan tietokoneita jne. Tohtoriksi asti lukemalla olen vain sattunut diskvalifioimaan itseni työnantajien silmissä, joten kukaan ei koskaan tule palkkaamaan minua ja tälle sinä et mahda mitään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla lapanen tää ap, menis vaikka keräämään käpyjä, mut ei.
Taitaa tällä palstalla olla ap:n tasoisia vätyksiä, kun peukkuja tulee. Menkää pummit duuniin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja miten on menny noin omasta mielestä
Minullakin on maisterin tutkinto, ja yli 10 vuoteen ei ole tullut mitään vastausta yhteenkään työhakemukseen. Olen saanut paljon ohjeita siitä, kuinka pitäisi käyttäytyä ja mitä puhua työhaastattelussa, mutta kun en ole yhteenkään haastatteluun päässyt, niin luovutin. En ole päässyt edes mihinkään tyhjänpäiväiseen koulutukseen.
Sitten hankin itselleni "hullun paperit" ja "pääsin" kuntouttavaan työtoimintaan. Siellä rasittavinta oli työkaverit, joille se askartelu oli "uran huipentuma". Heille oli käsittämätöntä, että halusin oikeisiin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin tänään vuokrafirmalle hakemuksen kahteen eri paikkaan. Yritin soittaa perään, kahteen eri numeroon. Kummastakaan ei vastattu eivätkä soittaneet takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on maisterin tutkinto, ja yli 10 vuoteen ei ole tullut mitään vastausta yhteenkään työhakemukseen. Olen saanut paljon ohjeita siitä, kuinka pitäisi käyttäytyä ja mitä puhua työhaastattelussa, mutta kun en ole yhteenkään haastatteluun päässyt, niin luovutin. En ole päässyt edes mihinkään tyhjänpäiväiseen koulutukseen.
Sitten hankin itselleni "hullun paperit" ja "pääsin" kuntouttavaan työtoimintaan. Siellä rasittavinta oli työkaverit, joille se askartelu oli "uran huipentuma". Heille oli käsittämätöntä, että halusin oikeisiin töihin.
Lisäys: Olen hakenut myös opiskelemaan ihan uutta ammattiakin, mutta sinnekään en ole päässyt. Nyt olisi tarkoitus hakea taas yhteen koulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin muutaman vuoden työttömänä korkeakoulusta valmistuttuani. Sitten tein täällä av:lla parjatun ratkaisun ja lähdin lähihoitajakouluun :) Nyt tyytyväisenä töissä päiväkodissa ja töitä on riittänyt. Ihanaa, kun ei enää tarvitse hakea töitä. Moni oli järkyttynyt koulutusvalinnastani, mutta voin sanoa, että olen erittäin tyytyväinen alavalintaani lasten parissa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin muutaman vuoden työttömänä korkeakoulusta valmistuttuani. Sitten tein täällä av:lla parjatun ratkaisun ja lähdin lähihoitajakouluun :) Nyt tyytyväisenä töissä päiväkodissa ja töitä on riittänyt. Ihanaa, kun ei enää tarvitse hakea töitä. Moni oli järkyttynyt koulutusvalinnastani, mutta voin sanoa, että olen erittäin tyytyväinen alavalintaani lasten parissa.
Hyvä! Näin pitääkin toimia, jos ei töitä löydy. Tuttavapiirissä moni yliopisto koulutettu on lähtenyt lukemaan yliopistoon toista tutkintoa, jossa ei myöskään ole töitä. Näitä en voi ymmärtää. Mieluummin alempi tutkinto ja varma työpaikka👍
Varmaan pitää aloittaa työhakemuksissa valehtelu, kun kuitenkin työnantajatkin valehtelevat ilmoituksissaan minkä kerkeävät ja eivät tunne mitään lojaliteettia työntekijöitään kohtaan (juhlapuheissa kyllä, mutta heti on kengän kuva persuksissa, kun vähänkään tarve loppuu). Työnhaku kun on sirkusfarssia, jonka molemmat osapuolet tajuavat sellaiseksi. Ei nyt ehkä tutkintoja ja työvuosia lähdetä valehtelemaan, mutta valehtelun puolelle menevää kaunistelua. Kun on vähän joskus katsonut jonkun sijaisen perään tms. -> CV:ssä lukee, että on ollut vastuussa yrityksen vaativasta perehdytyksestä ja laadunvalvonnasta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kykene mitään töitä tekemään, niin varmaan joku hoitolaitos tai sukulaisten nurkkiin on oikea ratkaisu. Jälkimmäisessä paikassa voit olla hyödyksi parhaas mukaan. Mitään vastikkeetonta rahaa ei terveen ihmisen pidä saada.
Ei AP:lla tai muilla kyse ole kykenemättömyydestä. Itse kirjoittelen harrastuksena tieteellisiä artikkeleita, opiskelen kieliä, ompelen vaatteita, korjaan tietokoneita jne. Tohtoriksi asti lukemalla olen vain sattunut diskvalifioimaan itseni työnantajien silmissä, joten kukaan ei koskaan tule palkkaamaan minua ja tälle sinä et mahda mitään :D
Perusta sitten se ompelimo. Sulle on maksettu jo toi hiton kallis koulutus, aiotko sä koskaan maksaa takas mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kykene mitään töitä tekemään, niin varmaan joku hoitolaitos tai sukulaisten nurkkiin on oikea ratkaisu. Jälkimmäisessä paikassa voit olla hyödyksi parhaas mukaan. Mitään vastikkeetonta rahaa ei terveen ihmisen pidä saada.
Ei AP:lla tai muilla kyse ole kykenemättömyydestä. Itse kirjoittelen harrastuksena tieteellisiä artikkeleita, opiskelen kieliä, ompelen vaatteita, korjaan tietokoneita jne. Tohtoriksi asti lukemalla olen vain sattunut diskvalifioimaan itseni työnantajien silmissä, joten kukaan ei koskaan tule palkkaamaan minua ja tälle sinä et mahda mitään :D
Perusta sitten se ompelimo. Sulle on maksettu jo toi hiton kallis koulutus, aiotko sä koskaan maksaa takas mitään?
Kateusraivoajan elämä on kovaa.
Olemme tulleet oman jo valmistuneen opiskeluporukan kanssa siihen tulokseen että jos meidän alalla ei ole saanut edes yhtään pidempää sijaisuutta vuoden jälkeen valmistumisesta, on aika alkaa miettiä lisä-/uudelleenkouluttautumista. Aika synkältä näyttää niiden tilanne jotka ovat olleet yli vuoden työttöminä. Olemme opetusalalla yliopistokaupungissa jossa koulutetaan aivan liikaa opettajia koko maakunnan tasolla. Jos olet tehnyt vain lyhyitä sijaisuuksia, ei ole toivoa saada seuraavaksikaan lukuvuodeksi pidempää määräaikaista paikkaa, virasta nyt puhumattakaan. Virkoihin vaaditaan auttamatta sellainen lähemmäs 10 vuoden kokemus. Jos on valmis muuttamaan syrjäseudulle, työtä varmaan löytyisi mutta tämä ei ole monelle perhesyistä mahdollista. Ne opiskelukaverit jotka eivät saaneet pidempiaikaisia töitä vuoden sisään, ovat edelleen työttöminä tai lähtivät uudelleen opiskelemaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei ollut vitsi tuo äskeinen.
Eräs tuntemani maikka kouluttautui lähihoitajaksi.