Milloin tajusit lopettaa työnhaun?

Vierailija kirjoitti:

Minkä sortin maisteri joutuu olemaan 11 vuotta työttömänä? Ja tämä ei ole ilkeilyä vaan hämmästystä?

Oliskohan semmoinen maisteri, johon jokainen työnantaja on reagoinut samoin kuin sinä tietystä pisteestä alkaen? Ja siihen asti on vain ajateltu, että menköön kokematon maisteri muualle, kun on kokeneita tohtoreitakin tarjolla.

Meikämaisteri ei ole tyhmä vaikka laman alle valmistuikin. Puoli vuotta hain innoissani töitä, kunnes tajusin olevani väliinputoaja. Päädyin kotirouvaksi näkemään unta väitöskirjasta. Ap, ongelmasi on se, että juutuit alemman koulutuksen muotin mukaisille työmarkkinoille etsimään jotain, mitä siellä ei oikein ole tarjolla hyvinäkään aikoina. Joskus ihminen voi olla aivan liian nöyrä.

Mikään ei sinänsä estäne sinua nytkään ryhtymästä vapaasti tekemään kaikkia niitä mielekkäitä ja tärkeitä asioita, jotka jonain päivänä saattavat repiä sinut ylös köyhyydestäkin. Onneksi lopultakin ymmärsit!

Vierailija kirjoitti:

Mikset mennyt valmistumisen jälkeen esimerkiksi siivoamaan joksikin aikaa? Korkeakoulutettu voi tehdä muitakin kuin oman alansa töitä.

Arveletko oikeesti että se ei oo hakenut muiden alojen töitä? Luuletko oikeesti että joku löytää 1100 oman alan työtä jota hakea? Millä alalla on niin monta haettavaa työpaikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset mennyt valmistumisen jälkeen esimerkiksi siivoamaan joksikin aikaa? Korkeakoulutettu voi tehdä muitakin kuin oman alansa töitä.

Arveletko oikeesti että se ei oo hakenut muiden alojen töitä? Luuletko oikeesti että joku löytää 1100 oman alan työtä jota hakea? Millä alalla on niin monta haettavaa työpaikkaa?

Moni korkeakoulutettu tuttavani tekee jotain ihan muuta kuin koulutustaan vastaavaa työtä. Myy viinaa, vaatteita, siivoaa, tuuraa opettajia kouluissa, tekee hommia raksalla...

valmetin autotehtaalla on töitä! Sinne pääsee ilman mitään papereita.

Olin jo lopettamassa, neljännen valmistumisen ja ties kuinka monennenen pätkätyön jälkeen, kun työtarjous tuli kotiin. Aika uskomatonta. Paikka on koulutustasoani alempi, mutta monipuolinen ja paljon parjatun pienyrittäjän firmassa. Lähdin messiin ajatuksella, että onpahan tuo koeaika ja ei tässä ole mitään menetettävää. Mutta niin vain kävi, että palkat tulee ajallaan. Ylitöistä ei makseta, mutta niitä ei tarvitse tehdä kuin aniharvoin ja silloin saa ottaa vapaana. Kaikenlisäksi olen joka joulu saanut hyvän joululahjan:  kaksi palkallista vapaapäivää.

Moni on sitä mieltä, ettei tuollainen työnantaja voi olla totta. En minäkään uskoisi, jos en itse olisi. Palkkakin on vähän parempi kuin taulukoissa alan palkat, mutta se johtuu kuulemma koulutuksestani ja riittää minulle vähitellen rahtunen vaikeampiakin töitä. Eli omalla kohdallani työpaikka tuli, kun otin hälläväliä asenteen ja en jännittänyt yhtään. Menin haastatteluun rentona "ihan sama saanko tämän paikan" -asenteella. 

Itsellä on kyllä siinä mielessä ollut tuuria, että olen kiusaamista kokenut vain yhdessä paikassa. Siinä tapauksessa oli kyseessä paikka, johon aina ennen oli palkattu mies ja kyllähän se paikassa, missä kaikki muut olivat naisia, muita harmitti. Aika moni minusta piti, mutta jos paikan johtaja - valinnan teki hallinto, tämä ei saanut olla valinnassa ja sekin kai otti päähän - kiusaa, silloin on vaikea olla. 

En tiedä, onko itselläni sitten vain käynyt hyvä munkki, mutta en ole ollut kertaakaan työttömänä sen jälkeen kun täytin 18. Täytän pian siis kolmekymmentä.

Ilman mitään koulutuksia pääsin myyjäksi, sitten hain toiseen paikkaan myyjäksi ja pysyinkin siellä pitkään. Sitten hain ammattikorkeaan ja vaihdoin myyjätyöt oman alan keikkatöihin. Valmistun piakkoin.

Toisaalta taas, itse en saanut kotoa mitään tukea (alkoholistiperhe). Koulutuksen sijaan prioriteetit oli keskitettävä täysillä työnhakuun heti täysi-ikäistyttyäni, jotta pääsin muuttamaan omilleni.

Minä hullu laitoin kolme viikkoa sitten innoissani hakemuksen yhteen paikkaan, johon olisin sopinut mielestäni hyvin. Sanomattakin on selvää, ettei sieltä kuulunut mitään.

Haastattelukutsut loppuivat siihen kun täytin 45. Nyt olen 52.

Työn tekeminen ihmisarvon ansaitsemiseen on se mantra, jota käytetään asenteena työttömien syyllistämiseen. Mikään työ ei tee ketään paremmaksi ihmiseksi. Jos tämä tajuttaisiin, päästäisiin pakkomielteisestä työstä kiinnipitämisestä ainoana oikeana elintapana. On lukemattomia töitä, joista on oikeasti enemmän haittaa kuin hyötyä, esim.turhaan kuluttamiseen ja luonnonvarojen tuhlaamiseen kannustavat. Kapitalismin perusperiaate on pääomien kasaantuminen harvojen käsiin: näin ollen työntekijän onnturha kuvitella olevansa muuta kuin käsikassara tässä operaatiossa ja turha syyllistää itseään, jos häntä ei oteta hyväksikäytettäväksi systeemiin. Koska valtioilla ainakin pitäisi vielä olla valtaa finanssipolitiikkaansa, on ainoa oikea ratkaisu perustulo jossakin muodossaan. Naurettavat kurssit ja muka kuntouttavat kiusaamiskeinot työttömien ajan varastamiseksi ja kiusaamiseksi pitää lopettaa. Työkykyiset ja koulutuskelpoiset kannattaa uudelleenkouluttaa, muita ei. Eläkeikä takaisin 60 vuoteen joka alalla.

Kiitos kysymästä, ap! Tajusin lopettaa työnhaun ihan sinä päivänä kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani.

Oletko ap kokeillut vuokrafirmat läpi? Niiden kautta kun voi saada helpommin jalkaa oven väliin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kokeillut vuokrafirmat läpi? Niiden kautta kun voi saada helpommin jalkaa oven väliin.

En ole ap mutta minä juuri kokeilin. Tarjosivat nollatuntisopimusta. En suostunut eikä kenenkään muunkaan pitäisi suostua.

Et oo elämässäs siis päivääkään tehnyt mitään tuottavaa työtä?

Onko sulla perhettä?

Mitä tarkoittaa, että aiot tyytyä olemaan köyhä?

Jos ei kykene mitään töitä tekemään, niin varmaan joku hoitolaitos tai sukulaisten nurkkiin on oikea ratkaisu. Jälkimmäisessä paikassa voit olla hyödyksi parhaas mukaan. Mitään vastikkeetonta rahaa ei terveen ihmisen pidä saada.

Kaikkien (ainakin koulutettujen) työttömien kannattaisi ilmoittautua koulujen sijaisrekisteriin. Saisi pätkähommia eli lisää rahaa ja työkokemusta edes jostain. Omasta alasta riippuen saattaisi vaikka tulla sytyke open uralle ja siitä sitten voisi hakea pedagogisia opiskelemaan (mulle kävi näin). Samalla voi hakea muita töitä, on työnantajien mielestä ihan eri skaalan työnhakija sellainen joka noita sijaisuuksia tekee eikä "vain" hae töitä. Ja työkkärin kanssa ei ole ollut ainakaan mulla ongelmaa, kaikki alle kahden viikon hommat menee soviteltuna päivärahana automaattisesti kun merkkaa ne päivät hakemukseen, yli kahden viikon hommat ilmoitan netissä työkkäriin ja niiden jälkeen taas ilmoitan että olen valmis vastaanottamaan töitä.

Korjaan, ei ihan kaikkien. Minäkin olisin kymmenen vuotta sitten valmistuttuani (25v.) ollut aivan pihalla ja hajalla sijaisille niskoittelevien oppilaiden kanssa. Onneksi en enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kokeillut vuokrafirmat läpi? Niiden kautta kun voi saada helpommin jalkaa oven väliin.

En ole ap mutta minä juuri kokeilin. Tarjosivat nollatuntisopimusta. En suostunut eikä kenenkään muunkaan pitäisi suostua.

Niin kauan kun sulla on varaa kieltäytyä fine, mutta ei sunkaltaisille mitkään tuet kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kokeillut vuokrafirmat läpi? Niiden kautta kun voi saada helpommin jalkaa oven väliin.

En ole ap mutta minä juuri kokeilin. Tarjosivat nollatuntisopimusta. En suostunut eikä kenenkään muunkaan pitäisi suostua.

Niin kauan kun sulla on varaa kieltäytyä fine, mutta ei sunkaltaisille mitkään tuet kuulu.

Kuuluupas ja sille sinä et onneksi mitään mahda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kokeillut vuokrafirmat läpi? Niiden kautta kun voi saada helpommin jalkaa oven väliin.

En ole ap mutta minä juuri kokeilin. Tarjosivat nollatuntisopimusta. En suostunut eikä kenenkään muunkaan pitäisi suostua.

No minä taas sain puolen vuoden työkeikan. Olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta sain vakituisen työn muualta.

Sen takia niitä kannattaa käydä läpi ja tiedustella, että minkälaisia työpätkiä on tarjolla. Huonoin vaihtoehto on se, ettei edes tiedustele kun "nokun ei kuitenkaan oo".

Vierailija kirjoitti:

Oma tilanteeni on erilainen. Lopetin työnhaun, kun sain riittävän monennen ikävän kokemuksen pätkätyöpaikoistani. Saahan töistä rahaa, mutta niitä selkäänpuukotuksia, juorukerhoja ja klikkejä ja pahantahtoista ylemmyyttä uutta työntekijää kohtaan ei vain viitsi enää jaksaa.

Sama juttu. Monia ikäviä kokemuksia pätkätöistä ja työyhteisöistä. Viimeisimmästä työpaikastani sain fudut kun minua lähennellyt nainen ei saanut vastakaikua joten mustamaalasi minut muutamalle muulle naiskolleegalle jotka yhdessä mustamaalasivat minut esimiehelle joka antoi potkut.

Pitäkää tunkkinne!

Syitä löytyy miksi töitä ei voi tehdä mutta ei ratkaisuja. Järkyttävää luettavaa :( alkakaa yrittäjäksi, opiskelkaa ala missä pula työntekijöistä jne. Helppoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kokeillut vuokrafirmat läpi? Niiden kautta kun voi saada helpommin jalkaa oven väliin.

En ole ap mutta minä juuri kokeilin. Tarjosivat nollatuntisopimusta. En suostunut eikä kenenkään muunkaan pitäisi suostua.

Niin kauan kun sulla on varaa kieltäytyä fine, mutta ei sunkaltaisille mitkään tuet kuulu.

Kuuluupas ja sille sinä et onneksi mitään mahda.

Ei se mikään ’onneksi’ ole. Se on pelkkää varastamista nostella tukia tekemättä töitä. Se on muilta pois se raha. Muiden rahaa. Ihmisten, jotka tekee töitä saadakseen rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Jäin työttömäksi heti yliopistosta maisteriksi valmistuttuani, olin 23v. Nyt olen 34v eli 11 vuotta työttömyyttä takana, keskimäärin 100 työhakemusta vuodessa, eli yhteensä noin 1100 työhakemusta tehtynä ja en tahdo edes laskea kuinka monessa turhanpäiväisessä lisäkoulutuksessa olen käynyt. Nyt tajusin lopettaa työnhaun. Vasta nyt. Olen vissiin tyhmä - hidas tajuamaan asioita. Olisi pitänyt tajuta jo ajat sitten.

Enää en tee ainuttakaan työhakemusta, en katso ainuttakaan työpaikkailmoitusta, en ole kertaakaan yhteydessä työvoimatoimistoon, en enää mene työvoimatoimiston määräämiin koulutuksiin/infoihin/kuntoutuksiin/mihinlie. En enää hae työttömyystukea, en mene enää minnekään, en enää tee yhtään mitään. Eläkkeelle asti aion vain ottaa iisisti ja elää toimeentulotuella. Kiitti mulle riitti! Tästedes olen suosiolla köyhä ja työtön ja toimeton. Tästedes rentoudun. Viimeiseen yhteentoista vuoteen en ole saanut rentoutua hetkeksikään, mulla ei ole ollut päivääkään lomaa. Antaa olla, en jatka enää. En voi kirjoittaa mitä ajattelen työvoimatoimistosta ja Suomen työmarkkinoista ja työnantajista, koska silloin syyllistyisin solvauksiin ja kunnianloukkauksiin.

Milloin sinä olet vihdoin viimein tajunnut lopettaa työnhaun ja ryhtyä toimeentulotukieläkeläiseksi? Pliis kertokaa mulle että te olette tajunneet tämän paljon mua nopeammin! Mä en voi käsittää miksi mä jatkoin turhaa työnhakua näin älyttömän pitkään. Ainoastakaan koulutuksesta, ainoastakaan työhakemuksesta, ainoastakaan työvoimatoimiston ehdotuksesta/toimenpiteestä ei ollut mitään hyötyä!

Kouluttaudu lähihoitajaksi.