Miten toimia 5-vuotiaan kanssa - ei halua päiväkotiin vaan

Antaisin olla isovanhemmilla, eskari kuitenkin ensi vuonna edessä. Jos siellä on hyvää hoitoa. Meillä isovanhemmilla katsotaan telkkaria ja syödään herkkuja. Mikä silloin tällöin on ok mutta joka päivä ei olisi. Ulkoilua ainakin pitäisi olla 5-vuotiaalla.

Isovanhemmat ei elä ikuisesti ja ajasta heidän kanssaan jää lapselle lämpöiset muistot koko elämäksi.

Voi olla tosi raskasta pidemmän päälle isovanhemmille. Ovat jo iäkkäitä ja saisivat nauttia vapaista.

Lapselle ei tulisi antaa periksi. Nyt kiukkuaa sen takia, kun tietää että lopulta saa tahtonsa läpi.

Ap, how about selkäranka ja vanhemman rooli? Sun tehtävä ei ole olla kaveri tai ostaa tuolla tavalla lepsuilemalla hyväksyntää lapselta vaan sun pitää olla se joka sanoo että nyt mennään päikkyyyn koska mentävä on. Jos et toimi nyt, miten kuvittelet hoitavasti asian kun lapsi ei halua mennä kouluun???

Lopeta se periksi antaminen ja lelluttelu.

Vanhempasi eivät ole täällä enää kauaa. Miksi et antaisi lapsen viettää aikaa heidän kanssaan jos vain jaksavat hoitaa?

Kyllä ne koulumaailman ”säännöt” ehtii oppimaan muutenkin. 45minuutista menee puoli tuntia siihen että luokan saa hiljaiseksi ja sitten on välitunti, takaisin sisään, sama rumba alusta uudelleen. Ja porukka puhuu peleistä ja TV-ohjelmista.

Varhaiskasvatus on kovilla nykyään kun hlökuntaa ei ole tarpeeksi ja erityistarpeiset lapset laitetaan samaan kuin muut jolloin kukaan ei pysty parhaimpaansa. Sama koulumaailmassa.

Sitten kun vanhempasi ovat kuolleet, tilaisuus on mennyt. Anna lapsellesi edes muistot.

Mun kumpikaan lapsi ei ole yleensä halunnut mennä hoitoon. Hoidossa ovat kuitenkin molemmat viihtyneet ihan hyvin.

No kyllä mun 4-vuotiaasta ainakin sanottiin päiväkodin vasu-keskustelussa että voi oikein hyvin jäädä kotiin vielä pariksi vuodeksi, kun jään kotiin äitiysvapaalle. Ihan varta vasten kysyin, että onko lapselle jotain haittaa siitä, että on kotihoidossa - vastaus oli että ei missään nimessä. Menee sitten eskarien seuraavan kerran. Itse asiassa hoitaja sanoi että onpa hyvä ettei tarvi tulla enää päiväkotiin... ei se mikään ihannepaikka lapselle ole missään nimessä.

Kannattaa jutella Pk:n henkilökunnan kanssa asiasta. Jos lapsi on normaalisti kehittynyt, eikä tarvitse erityisiä tukitoimia, varmasti olisi vain hyödyksi olla isovanhempien kanssa ja viettää vielä rentoa lapsuutta. Aikatauluja ehtii kytätä sitten isompanakin...

Päiväkodit on nykyään pääosin niin surkeita kasvatuslaitoksia, että jos en yksityiseen pieneen ja hyvään laittaisi, niin en ainakaan paremmuuden vuoksi päiväkotia miettisi. Toki kaverisuhteethan siellä kehittyy enemmän, mutta ihan yhtälailla ne kehittyy eskarissa. Ei kaikki eskaritkaan mene saman päiväkodin eskariin jossa on ollut hoidossa, ja silti saavat useita kavereita. Ei viisivuotias ole vielä niin iso, että hän menettäisi vuoden takia koko elämänsä sosiaaliset taidot. Se lapsi on ollut tässä maailmassa vasta viisi vuotta. Aivan hyvin voi olla vielä mummon ja vaarin kanssa. Ihan jokatapauksessa se koulumaailma vaatii opettelua, oli ollut päiväkodissa tai ei. Ite en koskaan ollut hoidossa, mutta menin eskariin. Opin säännöt parissa päivässä, miksi en olisi oppinut? Onhan kuusivuotias jo aika iso ja jokainen normaaliälyinen kyllä sopeutuu eskariin oli ollut päiväkodissa tai ei.

Tällä, joka väitti lasten olevan keskivertoa älykkäämpiä mummojen hoitaessa, taitaa olla kokemusta ainoastaan omien lastenlapsien hoitamisesta, eli aika kapea kokemus. Kauniita sanoi pöllö poikasistaan. Tietysti omat jälkeläiset lapsineen ovat maailman älykkäimpiä...

Selkeä johdonmukainen systeemi, jonka kerrot lapselle. Esim ma-to aina päiväkotiin ja perjantaisin mummolaan.

Anna vanhempiesi levätä jo. Vaihda mielummin päiväkotia, jos on ongelmia.

Entä jos tyttö olisi osan viikkoa mummilassa? Siis jotkut tietyt päivät aina joka viikko. Varmasti ihanaa aikaa lapselle, saa huomiota aivan eri tavalla kuin päiväkodissa mutta eihän lapsi nyt tuollaisia asioita voi päättää. Miusta on huono syy lopettaa päiväkoti vain siksi että lapsi kiukuttelee mutta teet niinkuin teilel on parasra. Jos koet että isovanhemmat jaksavat niin ehtii kyllä sitten eskarissakin olla sosiaalinen. Jaksavatko isovanhemmat myös ulkoilla lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Lapsikin tuossa iässä jo ymmärtää sen, että hänellä olisi vaihtoehto jota ei hänelle sallita. Se saattaa jäädä painamaan mieltä.

Koulussa ehtii verkostua. Anna hänen olla vielä lapsi, ja anna viettää aikaa isovanhempien kanssa.

Meidän lapsi oli 1,5-vuotiaasta asti ryhmiksessä arkipäivät, tuollaisessa 12 lapsen ryhmässä. Kun hän meni eskariin, oli eskarin täti sitä mieltä, että ehdottomasti olisi pitänyt aikaisemmin pistää päiväkotiin, ei tule pärjäämään isommassa ryhmässä. Mutta pärjäämisessä ei mitään ongelmaa, oli aina kaikkien kaveri. Nyt jo yläasteella, ja pärjää hyvin kaverisuhteissa. Empaattinen lohduttajakin hänestä on kaveripiirissä kuoriutunut, vaikka on ainut lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mun 4-vuotiaasta ainakin sanottiin päiväkodin vasu-keskustelussa että voi oikein hyvin jäädä kotiin vielä pariksi vuodeksi, kun jään kotiin äitiysvapaalle. Ihan varta vasten kysyin, että onko lapselle jotain haittaa siitä, että on kotihoidossa - vastaus oli että ei missään nimessä. Menee sitten eskarien seuraavan kerran. Itse asiassa hoitaja sanoi että onpa hyvä ettei tarvi tulla enää päiväkotiin... ei se mikään ihannepaikka lapselle ole missään nimessä.

Kannattaa jutella Pk:n henkilökunnan kanssa asiasta. Jos lapsi on normaalisti kehittynyt, eikä tarvitse erityisiä tukitoimia, varmasti olisi vain hyödyksi olla isovanhempien kanssa ja viettää vielä rentoa lapsuutta. Aikatauluja ehtii kytätä sitten isompanakin...

Tässä nyt ei tainnut olla näkökulma se lapsen paras, vaan se, että päiväkotiin riittää paikkoja muille lapsille. 

Kyl mää pitäisin siellä päiväkodissa. Mummola sitten erikseen. Tuonikäisen pitäisi ulkoilla monta tuntia päivässä ja muutenkin leikkiä muiden lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsikin tuossa iässä jo ymmärtää sen, että hänellä olisi vaihtoehto jota ei hänelle sallita. Se saattaa jäädä painamaan mieltä.

Koulussa ehtii verkostua. Anna hänen olla vielä lapsi, ja anna viettää aikaa isovanhempien kanssa.

Meidän lapsi oli 1,5-vuotiaasta asti ryhmiksessä arkipäivät, tuollaisessa 12 lapsen ryhmässä. Kun hän meni eskariin, oli eskarin täti sitä mieltä, että ehdottomasti olisi pitänyt aikaisemmin pistää päiväkotiin, ei tule pärjäämään isommassa ryhmässä. Mutta pärjäämisessä ei mitään ongelmaa, oli aina kaikkien kaveri. Nyt jo yläasteella, ja pärjää hyvin kaverisuhteissa. Empaattinen lohduttajakin hänestä on kaveripiirissä kuoriutunut, vaikka on ainut lapsi. 

Siis mitä ihmettä. Kuinka pienenä olisi sitten eskaritätin mielestä ollut hyvä? Suoraan synnäriltä?

Riippuu mitä siellä mummolassa tehdään. Jos koko päivä syödään pullaa ja katsotaan telkkua, niin ei hyvä. Sinänsä olen kotihoidon kannattaja, mutta riippuu sisällöstä.

Laita osa-aikaisesti, kolme päivää viikossa päiväkotiin ja pari päivää mummolassa. Kohtahan se menee jo eskariin joka on pakollinen nykyään. En näe järkevänä ottaa pois kokonaan kun alle vuosi eskarin alkuun. 

Tuonikästen isovanhempienkin kunto voi hyvin äkkiä mennä heikoksi tai lapsen jatkuva hoitovastuu rasittaa pitemmän päälle liikaa vaikka nyt tuntuisi ttä kyllä jaksavat. Sitten jos ei jaksakaan ja päiväkotipaikasta on luovuttu, on varmaan aika prosessi hankkia uusi paikka ja lapsi joutuu luultavasti tottumaan uuteen päiväkotiin ja vieraaseen ryhmään yms. 

Ongelma ei varmaan ole se, missä lapsi on, vaanse, että AP "antaa välillä periksi". Lapsi stressaantuu, kun huomaa että riittävällä venkoilulla saa toteutumaan sen itselleen mieluisamman vaihtoehdon.

Sopikaa isovanhempien kanssa säännöllinen ryymi, esim. yksi päivä viikossa siellä jos heille sopii. Mieluiten sama päivä, ja tästä EI poiketa lapsen vänkäämisen takia. Tällöin lapsi ei joudu jatkuvasti murehtimaan alitajuisesti sitä, että "nytkin voisin olla mummolassa tekemässä kaikkea kivaa ja olla huomion ainoa keskipiste".

Lasten pitää saada tehdä kehitystasoonsa sopivia päätöksiä, ja AP:n lapsi ahdistuu kun pääsee välillä päättämään ihan liian isoista asioista VOITTAMALLA VÄSYTYSTAISTELUN ÄITIÄÄN VASTAAN. Lapsen pyyntöihin voi toki erilaisissa asioissa suostua, mutta siitä ei seuraa mitään hyvää jos lapsi ei voi luottaa siihen että vanhemmat pitävät päätöksistään kiinni.

Vierailija kirjoitti:

"Keskimääräistä älykkäämpi ja rauhallisempia", mihin tämä mutu-tieto perustuu?  Eipä kuitenkaan vuosien kokemuksenkaan myötä voi olla kovinkaan tutkittua tietoa.

Oma kokemukseni taas on, että ovat itsekeskeisempiä ja määräilevämpiä. Lapsena saatu jakamaton huomio ja ihailu vailla muiden ikätoverien huomioonottamista, kasvattaa ainoastaan minä-minä tyyppejä. Eskarinopena tämä on tullut useasti koettua.

Hyvä olisi jo viisivuotiaan tottua ryhmiin, helpompaa lapselle eskari ja koulunaloitus.

Taidat olla lapseni eskariope. Hän kertoi kovinkin vankkana faktana, että äidin kanssa kotona ainoana lapsena kasvanut lapseni on liian suren huomion vuoksi itsekeskeinen ja määräilevä, ei osaa ottaa muita huomioon jne. Varmistin, että puhuu minun lapsestani, ujosta ja epävarmasta lapsesta, jolla on 4 sisarusta.