Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia burnoutista. Uusiutuuko helposti?
08.11.2018 |
Itse olen nuori ja ajattelin joskus jaksavani tehdä älyttömästi töitä, sillä kunnianhimo oli suuri ja olen todella vastuuntuntoinen. Ainakin työelämässä asiat menevät täydellisyyden tavoitteluun, suorittamiseen ja paine pärjäämisestä on ollut kova.
Minusta oltiin tietysti ylpeitä työpaikalla nopean kehittymisen ja ahkeruuden vuoksi.
Vastuu kasvoi hiljalleen ja töitä oli paljon. Se ei riittänyt ja hankin myös toisen työpaikan. Jaksoin sitä tahtia muutamia kuukausia. Edistyin ja opin jatkuvasti, työn puolesta juoksin eri työpisteissä millon mitäkin tuuraamassa ja auttamassa (en valita koska se kehitti mutta oli uuvuttavaa) ja siitä juoksin iltapäivällä toiseen työpaikkaan 6 tunniksi sisäistämään uusia asioita. Stressiä oli paljon jossain vaiheessa. Mieli ei enää toiminut kovin hyvin, olin väsynyt ja ärtynyt, jopa masentunut mutta toisaalta kärsin unettomuudesta stressin vuoksi.
Sitten alkoi fyysinen terveys pettämään. Kilpirauhanen yms.
Minulle oltiin luvattu paljon töitä koko kesäksi ja tuli tunne että kaikki alkaa riittämään kun vastuu ja kiire vain lisääntyi. Edes palkankorotukset ei motivoinut enää.
Pyysin muutaman viikon tauon mutta sitä ei suotu minulle, päätin irtisanoa itseni. En enää vain nähnyt itseäni sopivana työntekijänä enkä edes kokenut enää osaavani mitään. Palkankorotus hävetti vaikka sitä halusin ja johtaja ehdotti sitä etten vain lähtisi firmasta lätkimään. En vain nähnyt enää muuta ulospääsyä tilanteesta sillä tiesin että kaikki mehut imetään mitä vain voidaan.
Pidin reilu pari viikkoa lomaa.
Sitten toisiin töihin. Olen viihtynyt ihan hyvin. Minulla on vastuuta mutta pikkuhiljaa sekin on kasvanut ja työtaakka on paljon suurempi kuin aloittaessa tottakai, firman tuotto on kasvanut ja sitä on haluttu jatkuvasti tietysti vain parantaa vieläkin tehokkaammalla työpanoksella. Työntekijöitä ei ole kuin muutama ja rajoilla ajan kanssa mennään. Alan hieman huolestumaan itsestäni, teho kropasta hiipuu ja työasioita mietin öisin. Yritän olla todella hyvä ja firmalle eduksi ja siinä onnistunut.
Koko ajan uusia asioita ja tiukempi aikataulu jonka haluan suunnitella kunnolla vapaa-ajalla kun muuten en ehdi.
Tiedän, että vika on minussa(kin). En osaa sanoa ei ja haluan innostaa sekä motivoida muita sekä haluan homman toimivan.
Huomaan nykyään uupuvani helpommin kuin ennen. Stressin sietokyky on jollain tapaa pienempi. Ahdistun kaaoksesta.
Kotona minua ei kiinnosta enkä jaksa tehdä mitään. Haen lohtua riippuvuuksista (syöminen, alkoholi jos vapaat sallii tms) En vain jaksa ja jostain syystä tunnollisuus ja vastuuntunto on niin kova, että se menee oman hyvinvoinnin edelle.
Lasinen lapsuus taustalla jos sillä väliä tässä jutussa.
Neuvoja ja kokemuksia, kiitos!
Kommentit (15)
Voin sanoa 3 burn outin jälkeen että uusiutuu jos et muuta toimintatapojasi. Esimerkiksi juuri se että osaa sanoa Ei on tärkeä taito elämässä. Ja se että huomaa millä on oikeasti väliä ja millä ei. Eikä sinun tarvitse olla vastuussa kaikesta ja kaikista. Terapiassa varmaan voisi tosin näitä asioita käydä paremmin lävitse, mutta sanon siis kokemuksesta että se burn out tulee enemmin tai myöhemmin jos et käsittele näitä asioita. Nyttenmmin itse en enää ole työkykyinenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää muuttaa asennetta ja prioriteetteja elämässä. Samalla tavall toimiessa pääsee samoihin lopputuloksiin.
Uskon, että iso tekijä on myös sillä, onko asiasi muuten hyvin. Oletko onnellinen muuhun elämääsi?
Minusta tuntuu tuotakin tekstiä lukiessa,että oikeasti olen vain heikko ja valitan turhasta koska itse olen tilanteen aiheuttanut.
Tuntuu,että olisin valehtelija enkä hyvä missään. Tuntuu,että olen huijannut kaikkia. Osittain kai tottakin kun aina työrooli erikseen. Kotona sitten haukun itseni ja tunnen etten kuitenkaan riitä. En ole tarpeeksi älykäs ja pitäisi kehittyä töissä paljon, opiskella, elää terveellisemmin, olla sosiaalisempi jne.
En vain riitä ja lamaannun ja vaivun epätoivoon. Toisinaan tunnen taas olevani mahtava sekä pärjäävä ihminen ja voin olla tyytyväinen itseeni. Yritän pysyä positiivisena yleensäkin mutta takaraivossa jokin vain sanoo usein, että täytyy olla parempi ja tunnen olevani lähes arvoton.
Ap
Olet kyllä riskivyöhykkeellä jälleen, hyvä kun huomasit itsekin. Nyt työterveyteen psykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: toivottavasti osaat iloita siitä, että olet hyvä työntekijä. Muista, että kaikki eivät pääse töihin, vaikka haluaisivatkin. Et ole arvoton, koska ihmisarvoa ei mitata töissä onnistumisella. Toivon tosiaan, että et palaisi uudestaan loppuun. Sinun olisi opittava sanomaan myös 'ei' joillekin työtehtäville. Ja toivon, että vapaa-ajalla osaisit irrottautua työkuvioista, esim. jonkin harrastuksen avulla.
Viimeisessä Akuutti-ohjelmassa käsitellään muuten työuupumusta. Itsekään en ole sitä vielä katsonut. Löytyy Areenasta:
https://areena.yle.fi/1-4276839
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teen kuudetta vuotta 70-80h työviikkoja. Jaksamisen kanssa ei ole mitään ongelmia kun syön ja urheilen säännöllisesti. Hyvin jaksaa, vain omasta elämänhallinnasta kiinni :) pomo, minä ja verottaja kiittävät.
Minä jouduin sairaalaan vakavan ja samalla yllättävän burnoutin takia, monta päivää jouduin olla siellä tutkimuksissa ja pelkäsin. Sisäelimet alkoivat pettää! Suolisto lakkasi toimimasta. En ollut tajunnut omaa tilaani, ennenkuin oli myöhäistä ja päädyin teholle. Tein töitä 5-7 päivää viikossa, kuvittelin olevan arvokas työntekijä yritykselle, joka käytti minua ja työinnokkuuttani vain hyväkseen ja lisäsi työkuormaa lisäämättä palkkaa.
terv. alle 40-vuotiaana puhkistressaantunut uranainen joka rauhoittunut ajattelemaan itseään etusijalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu tuotakin tekstiä lukiessa,että oikeasti olen vain heikko ja valitan turhasta koska itse olen tilanteen aiheuttanut.
Tuntuu,että olisin valehtelija enkä hyvä missään. Tuntuu,että olen huijannut kaikkia. Osittain kai tottakin kun aina työrooli erikseen. Kotona sitten haukun itseni ja tunnen etten kuitenkaan riitä. En ole tarpeeksi älykäs ja pitäisi kehittyä töissä paljon, opiskella, elää terveellisemmin, olla sosiaalisempi jne.
En vain riitä ja lamaannun ja vaivun epätoivoon. Toisinaan tunnen taas olevani mahtava sekä pärjäävä ihminen ja voin olla tyytyväinen itseeni. Yritän pysyä positiivisena yleensäkin mutta takaraivossa jokin vain sanoo usein, että täytyy olla parempi ja tunnen olevani lähes arvoton.Ap
Onneksi osaat jo havaita ja sanoa nämä asiat: tunnistat miten armottomasti ja epäillen suhtaudut itseesi. Olen painiskellut riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteiden kanssa itsekin ja nyt olen käymässä mm. niitä terapiassa läpi. Avainasioita tämän muuttamiseen on itselläni ollut: Hyväksy tunteesi, älä vähättele tai yritä torjua niitä. Tämä on ollut suurin yksittäinen oivallus tähän saakka. Olen löytänyt itsestäni sen ihmisen joka osaa esim. sanoa että nyt on niin kova kiire etten pysty tekemään mitään "jonon ohi". Tunteiden hyväksymisen kautta voi oppia armollisuutta omaa itseään kohtaan ja nähdä että kyllä, sinä olet aidosti ihan tarpeeksi hyvä.
Oletko lukenut Jari Sinkkosen jutun? Suosittelen. Tunnistan tuosta omien ongelmieni taustoja. https://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/ylenpalttinen-reipastaminen-teki-meista-suorittajasukupolven-jari-sinkkonen
Niin, minä liityn kuoroon: rajojen pitäminen on tosi tärkeä taito, myös se ei-sanan käyttö ja toisaalta avun pyytäminen tarvittaessa. Kukaan ei ole täydellinen ja se että sinulla on hyvä työmotivaatio on jo paljon enemmän kuin lukemattomilla työntekijöillä tässä maassa.
Kiitos mielettömästi vastaajille neuvoista ja kokemuksista. Täytyy pohtia asioita ja miettiä mikä on todellinen syy, että löydän itseni samoista tilanteista. Terapia on kyllä alkamassa puolenvuoden sisään kunhan kelakorvaus on mahdollinen, joka varmasti onnistuu. Luulen, että se on hyväksi minulle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei oo ollut burnouttia koska oon rento jäbä. Mutta veikkaan että jos mikään ei muutu niin on vaara. Uudet jutut ja stressaajan burnout laskee nollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa sekin,että työnantaja itse on ilmaissut asian niin,että hänen henkilökohtainen elämä eli perhe kärsii lähdöstäni ja yrittää vaikuttaa omatuntooni.
Hänellä moni suunnitelma menee pilalle ja häntä ahdistaa kun ei tiedä saako ketään pätevää tilalle. Työkuorma kasvaa vain ja nyt minun pitäisi perehdyttää uusia mahdollisia tekijöitä. Se on ihan ok mutta olisi paljon muitakin uusia juttuja joissa pitäisi näyttää muille miten toimitaan ja omistaja sulkee silmänsä koska hänellä on monta muutakin rautaa tulessa. Minun piti alkuun vain hoitaa asioita kuin normaali tekijä ja tein hyvin tunnollisesti asioita ja panostin asiakastyytyväisyyteen.
Nyt aletaan jo olemaan siinä pisteessä että kaikki mehut puristetaan mitä saadaan ja siitä pitäisi tuntea huonoa omatuntoa kun haluan jotain muuta.
ap
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se uusii valitettavasti jos ei pidä huolta omasta jaksamisestaan.