Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monet miehet katuvat isäksi tuloaan?
09.05.2006 |
Ihmettelen suuresti miesten asennetta: kun mieheni kertoi että meille tulee perheenlisäystä, vaisujen onnittelujen jälkeen lähes kaikki miehet ovat alkaneet mustamaalaamaan tulevaisuuttamme: nyt teidän elämä loppuuu, nauttikaa nyt kun vielä voitte. Eräskin perhekeskeisenä pitämäni kolmen lapsen isä tokaisi, että älkää ainakaan näin montaa lasta tehkö. Minusta aika outo kommentti.
Naiset ovat suhtautuneet ihanasti ja puhuneet enemmän positiivisista puolista. Miehet päinvastoin. Kummallisinta tässä on se, että kun en ollut raskaana ja elimme mieheni kanssa onnellista menevää elämää, nämä vaimonsa jättäneet perheenisät oikein aggressiivisesti tivasivat, että koskas teille tulee lapsia, kai tekin kohta alatte lisääntymään?
Mistä on kyse? Katumuksesta? Kateudesta lapsettomien elämää kohtaan? En tajua!
Kommentit (10)
Ootko varma ettei ollut huumorilla noi kommentit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin, mieheni on it-alan työpaikassa ja siellä on paljon 30-35 -vuotiaita sinkkumiehiä joista ainakin osa on kateellinen miehelleni jolla on kolme lasta. Meillä on esikoinen jo 10-vuotias ja työkaverit ovat kateellisina sanoneet siitä kun mieheni on ehtinyt perustaa perheen nuorella iällä. Itsellä ei ole edes vaimoehdokasta löytynyt ja kovasti haluaisi jo perheen.
Kun lapsi syntyy, iskee akka luukkunsa kiinni, lihoo ja lopettaa itsensä laittamisen. Lisäksi hän jää kotiin ja olettaa että mies elättää hänet ja koko ajan kasvavan penskalauman. Mies ei saa tietysti ottaa osaa lasten hoitoon tai tehdä kotitöitä koska hän tekee kaiken väärin. Hän on myös kauhea sika, teki mitä vaan. Ja jos ei suostu vielä neljönteen lapseen niin ero tulee. Lapsi tehdään siten että katsotaan ovulaatiotikusta sopiva hetki, hottei tarvitse rynkyttää useammin kuin kerran kuussa. Sitten on miehen vika kun ei heti tärppää, kärsitään heti lapsettomuudesta.
En yhtään kadehdi isukkeja, harvassa on todella onnelliset isät ja perheet!
Oma käsitykseni on se, että läheskään kaikki miehet eivät suostu lasten hankintaan (a) koska he itse syvällä sisimmässään haluavat isäksi ja (b) täysin tietoisena kaikesta siitä, mitä vanhemmuuteen ja lapsiperhe-elämään liittyy. Tyypillisempää on, että mies suostuu kumppanin lapsitoiveeseen parisuhteen vuoksi tai koska omat käsitykset aiheesta ovat vahvasti romantisoituja. Miehiä ei sosiaalisteta perheen perustamiseen samalla tavalla kuin naisia, eikä meiltä ei odoteta syvällistä omien toiveidemme tiedostamista. Miehen on täysin mahdollista olla miettimättä koko asiaa vakavasti ennen kun kumppani asiasta kysyy. Kun koko yhteiskuntakin vielä toimii sillä oletuksella, että kaikkihan niitä lapsia ennemmin tai myöhemmin tekevät, miehen on todella helppoa suostua elämänvalintaan, joka ei voi tehdä häntä onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateudesta lapsettomia kohtaan.Miehelle lasten tulo tarkoittaa seksin loppumista ja rahanmenon kasvamista.
Ei ole tällaista tullut vastaan, ennemminkin toisenlaisia tunnetiloja on esitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyse ole pelkästään miesten katumisesta vaan monet naiset katuvat äidiksi tultuaan lapsentekoa mutta he eivät tätä ryhmäpaineen yms. takia uskalla ääneen sanoa tai myöntää.
Olen samaa mieltä nro 11:n kanssa. Varmaan suurin osa sekä isistä että äideistä katuu jollakin asteella lastenhankintaa. En tarkoita, että antaisi lapsensa pois tms, mutta ainakin haikailee lapsetonta elämää.
On kuitenkin kauheaa, jos äiti sanoo tämän ääneen. Jos se on isä, sille naureskellaan, että "voi sua raukkaa, mihin oletkaan joutunut".
johtuisiko siitä, että muutoksiin ei osata varautua jo ennen lapsen syntymää? Tulee sitten muka yllätyksenä, ettei entinen elämä enää välttämättä sujukaan?