Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On se uskomatonta, että kotiäidit kuvittelevat tekevänsä suuren uhrauksen lastensa puolesta
09.05.2006 |
jäämällä kotiin, olevansa todella raskaassa hommassa (nykymukavuuksilla ja teknologiasovellutuksilla varustetussa kodissa), ja olevansa vielä oikeutettuja täyteen liksaan siitä hyvästä, että kasvattavat omia lapsiaan ja hoitavat omaa kotiaan.
On se tosissaan ihmeellistä. Siinä sivussa on sitten varaa arvostella työssäkäyviä naisia, jotka yrittävät jollakin tavalla selviytyä kunnialla kaikista velvoitteistaan, maksavat nurisematta veronsa ja tekevät kotityönsä ilman korvausta.
Liian pitkälle on mennyt tämä hyysäyskulttuuri, Reimatecit pitää olla ja uusi farmariauto, vaikka työssäkäynti ei kiinnostaisi yhtään.
Kommentit (76)
veroja. Taitaa huono omatunto kalvaa kun viet vauvasi vieraalle hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai me kuitenkin ollaan oikeutettuja lainmukaisiin etuuksiin, kuten äitiys ja vanhempainpäivärahaan tai kotihoidontukeen.. niitä nyt ei todellakaan voi verrata " täyteen liksaan" . Ainakaan minun tapauksesani. Meillä ainakin asunto ja auto sun muut isommat menot maksetaan miehen palkkapussista. Eihän minun rahani niihin riitä.
Itse olen ollut töissä ennen äitiyslomaani niin kauan, että äitiyslomani jälkeen olen oikeutettu saamaan ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, jota on jäljellä vielä yli 300 päivää. Koska minulla ei ole työpaikkaa , johon palata aion käyttää nuo päivät äitiyslomani perään ja olla lapseni kanssa kotona niin kauan kuin se taloudellisesti on mahdollista. Mielestäni lapselle paras paikka on kotona oman äidin hoivissa. Meidän tilanteessamme emme todellakaan tulisi toimeen lasten kotihoidontuella. No jos minulle sattuisi töitä pukkaamaan niin sitten pukkaa. Töihin meno on vain järjestelykysymys.
että lasten kotonahoitaminen on mahdollisuus eikä uhraus. Muistan kyllä miten rankkaa oli työssäkäyminen. (tehtaassa) En tod ajattele, että työssäkäynti on jotenkin helpompaa kuin kotiäitiys. Joskus minusta tuntuu, että kotiäitien työtä vähätellään. Mutta ei sekään ole aina niin helppoa. Kunpa ihmiset yrittäisivät katsoa asioita, joskus toistenkin kannalta eikä aina vaan päivitellä miten paljon rankempaa itsellä on kuin muilla. Minusta se on jokaisen henk. koht asia hoitaako lapset kotona vai meneekö töihin.
kuin pelkästään kotona lapsen/lasten kanssa. Kumpaakin olen kokeillut. Mutta pointti ei ole nyt se, vaan myös äidän tyytyväisyys. Tyytymätön äiti ei ole lapsille mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On lapsia joiden vanhemmilla on lääkäreiden antama kielto viedä lasta päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle infektioriskin vuoksi, lapsi kun ei kestä niitä vaan joutuu vähintäänkin osastolle viikoiksi pelkästä flunssasta ja rotavirus vie lapsen teholle joka kerta.
Mihinkään ei saa hoitoon lasta joka on letkuruokinnassa, jota täytyy lääkitä kahden tunnin välein, joka oksentaa kaksitoista kertaa päivässä ja satunnaisesti myös verta (eli on täysin valvottava ettei vuoda esim yön aikana kuiviin nukkuessaan). ja kun lapsi itkee kipuitkua tuntikausia ja heräilee ympäri vuorokauden kipuihinsa tunnin välein, on siinä tekemistä.
Ja vaikka tällaisen lapsen äiti menisi töihin eikä siis olisi teidän mielestänne halveksuttava laiskuri joka vain lusmuaa kotona, töistä poissaoloja olisi joka tapauksessa sellaiset kolme viikkoa kuukaudesta, ihan lapsen terapioiden ja sairaalareissujen, polikäyntien ja muiden takia.
Noin elävät mun kaveri perheineen, laiska kotiäiti kun sattuu olemaan. Joten ihan turha lässyttää siitä kuinka " minäkin hoidin sairasta lasta ja kävin töissä samalla ja se vasta oli rankkaa, kyllä pelkkä kotona olo on pelkkää lomailua siihen verrattuna" . Hienoa jos teillä on sen verran terve lapsi että töihin meno onnistuu ja pelkkä kotona oleminen oli lomaa... Mun kaverini lapsi, mun pieni kummityttö, saattaa kuolla, jollei saa ajoissa elinsiirtoa, ja siihen asti siinä perheessä ei kukaan elä lähellekään normaalia elämää, eikä takuulla laiskottele. Siihen kun ei ole minkäänlaista mahdollisuutta.
Vierailija:
Mutta sitten on ne perheet joissa on vakavasta sairaudesta kärsivä lapsi. Ja näissä perheissä eivät ne kotiäidit todellakaan rentoudu ja lomaile. On niitä lapsia joita ei voi jättää hetkeksikään ilman valvontaa esimerkiksi epilepsian ja oksentelun takia, sillä äidin vessareissun aikana lapsi voi tukehtua hengiltä. Ja lapsia jotka vaativat lääkitystä jopa kymmenen kertaa päivässä, letkuruokintaa, fysioterapiaa, kontrolleja sairaalassa pariin kertaan viikossa, jumpat kotona joka päivä...Tervemenoa niihin perheisiin lomalle! Pidä hauskaa ja rentoudu.
Sellaisessa elän.
Elin myös silloin kun tein töitä. Töitten jälkeen minulla oli vapaata, viikonloppuisin myös. Kesällä lomailin kuukauden. Siinä samaisessa tilanteessa. Juuri samaa teen nyt, ilman työkiireitä.
T:neljännen lapsen kanssa lomaileva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
Mutta sitten on ne perheet joissa on vakavasta sairaudesta kärsivä lapsi. Ja näissä perheissä eivät ne kotiäidit todellakaan rentoudu ja lomaile. On niitä lapsia joita ei voi jättää hetkeksikään ilman valvontaa esimerkiksi epilepsian ja oksentelun takia, sillä äidin vessareissun aikana lapsi voi tukehtua hengiltä. Ja lapsia jotka vaativat lääkitystä jopa kymmenen kertaa päivässä, letkuruokintaa, fysioterapiaa, kontrolleja sairaalassa pariin kertaan viikossa, jumpat kotona joka päivä...Tervemenoa niihin perheisiin lomalle! Pidä hauskaa ja rentoudu.
Vierailija:
Sellaisessa elän.
Elin myös silloin kun tein töitä. Töitten jälkeen minulla oli vapaata, viikonloppuisin myös. Kesällä lomailin kuukauden. Siinä samaisessa tilanteessa. Juuri samaa teen nyt, ilman työkiireitä.T:neljännen lapsen kanssa lomaileva
Sairaan ja vammaisen lapsen äitinä työssä käyminen on huomattavasti raskaampaa kuin kotona olo.
Aamulla yrität herättää lapsen, joka on yön aikana saanut epilepsiakohtauksia ja joka on täytynyt lääkitä tainnoksiin. Taistelet hänet päiväkotikuntoon, vaikka näet, että jokainen muutos vallitsevaan olosuhteeseen tekee lapselle pahaa. Viet hänet pyörätuolilla autoon, ajat päiväkodille, selität yön ja toivot, että hoitajilla todella on aikaa antaa lapsen levätä raskaasta yöstä.
Seuraavaksi teet hulluna töitä, koska tiedät että millä hetkellä tahansa saatetaan päiväkodilta soittaa, että lapsi on saanut epilepsiakohtauksen ja hänet joko pitää hakea kotiin tai sinun täytyy ajaa sairaalaan selittämään, ettei lapsen todellakaan ole tarvis jäädä sinne. Ei siksi, etteikö lapsi tarvitsisi apua, vaan siksi että tiedät ettei apua ole mahdollisuutta saada. Jos on oikein hyvä päivä, ehdit tehdä kaikki rästihommat, joita on jäänyt, kun sinun on täytynyt lähteä kesken päivän lapsen kanssa kotiin ja vielä parempana päivänä ehkä ehdit jopa aloitella jotain kyseisen päivän töitäkin.
Sen jälkeen haet lapsen päiväkodilta, käyt hänen kanssaan kaupassa, tulet kotiin ja laittelet ruokaa samalla, kun yrität selvittää lapsen kanssa, kuinka päivä on sujunut. Syötät lapsen, syöt itse. Käytät häntä terapeutilla, joka ei suostu päivän aikana käymään päiväkodilla. Tämän jälkeen yrität seurustella kuolemanväsyneen lapsesi kanssa, jotta hän ei kokisi sinun hylänneen häntä kokonaan. Peset hänet, puet yövaatteisiin, annat iltapalan, luet sadun, viet sänkyyn ja toivot että edessä on rauhallinen yö, koska et välttämättä ole nukkunut kuin korkeintaan 10 tuntia viimeiseen viikkoon. Kun ensimmäinen epilepsiakohtaus taas tulee, toivot, että niiden väli pysyy kohtuullisena, koska sinun on kuitenkin pestävä pyykkiä ja siistittävä kotiakin (tämä jää yleensä tekemättä) ja sen lisäksi pitää vielä valmistella seuraavan päivän töitä.
Jos tulee hyvä yö, saat nukkua kuutisen tuntia ennen seuraavan päivän koitoksia. Jos taas ei, voit taas seuraavana iltana toivoa hyvää yötä. Tai lottovoittoa, jotta voisit jäädä lapsen kanssa kotiin.
Vierailija:
Noin elävät mun kaveri perheineen, laiska kotiäiti kun sattuu olemaan. Joten ihan turha lässyttää siitä kuinka " minäkin hoidin sairasta lasta ja kävin töissä samalla ja se vasta oli rankkaa, kyllä pelkkä kotona olo on pelkkää lomailua siihen verrattuna" . Hienoa jos teillä on sen verran terve lapsi että töihin meno onnistuu ja pelkkä kotona oleminen oli lomaa... Mun kaverini lapsi, mun pieni kummityttö, saattaa kuolla, jollei saa ajoissa elinsiirtoa, ja siihen asti siinä perheessä ei kukaan elä lähellekään normaalia elämää, eikä takuulla laiskottele. Siihen kun ei ole minkäänlaista mahdollisuutta.
Jos ystäväsi voisi mennä töihin, hänellä olisi vielä raskaampaa. Usko pois.
Tyttäreni päiväkotiryhmässä oli kyllä oksenteleva lapsi letkuruokinnassa, ilmeisesti paikkakunnallanne ei ole erityisryhmiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MItä pahaa on kasvattaa ITSE omat lapsensa? On se sitten niin helvetin väärin jos haluaa olla lastensa lähellä kun ne on pienet.
KYLLÄ minäkin kerkeen töitä tehdä vielä! Minulla henkilökohtaisesti on tärkeää saada olla lasten kanssa kun ne on pieniä. Voi ja saa ottaa itse vastuun siitä millaisen elämän alun lapsilleen antaa. MITÄ VÄÄRÄÄ SIINÄ ON??? MIKSI SE SINUA RASSAA???
Jokainen tekee omat valintansa, en minä hauku työssäkäyviä äitejä. SE ON TEIDÄN VALINTA! Mutta alkaa pikku hiljaa vituttamaan tämä jatkuva kotiäitien haukkuminen!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinusta siis kaikkien äitien pitäisi mennä töihin kun vauva on 9kk niin olis kaikkien hyvä olla! Mistäs niitä hoitopaikkoja kaikille näille pienille saadaan kun niistä on nyt jo pula??
Jos olisin duunissa, liksani olisi 3.500 e/kk brutto. Nyt se on siitä KYMMENESOSA eli 350/kk
Joten on se ainakin taloudellisesti minulta aika isokin uhraus. Mutta koska tiedän sen olevan lapsilleni parhaaksi, olen sen valinnan tehnyt ja siitä iloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kertonee jo paljon. Anopille eivät työt maistuneet (eivät vieläkään) mutta sai sentään putsattua ukkonsa avioerossa. Niillä rahoilla nyt elelee, ja muistuttaa aina kuinka hän UHRAUTUI olemaan kotona ja teki kaikkensa lasten takia (mm. veti päiväkännit silloin tällöin ja ehkä istutteli välillä ruusuja). No, on hän varmaan ollut hyväkin äiti, mutta mieheni sanoi että alkoi jo pienenä kaipaamaan päiväkotiin, missä muutkin kaverit olivat. Samoi isä jäi etäiseksi, kun joutui olemaan aina töissä.
aremman käyttäytymismallin, päiväkodissa hän ainakin oppisi kunnon käytöstavat:)
Ja ei, en minäkään kannata 9 kk ikäisen lapsen hoitoon viemistä, en itsekään vienyt. Olin kotona ja sain minimi kh-tukea, ja huom, olin siihen OIKEIN TYYTYVÄINEN. En suinkaan valittanut surkeaa tulotasoani päivästä toiseen vaan ajattelin, että aikansa kutakin.
Harmi, ettei täällä voi keskustella älykkäästi, vaan täytyy sietää tällaista ala-arvoista keskustelua ja älytöntä kommunikaatiota.
Ymmärtänet varmaan että tuollaiset tapaukset ovat kumminkin aika harvassa...
Ja niitä kavereita lapsella voi olla muuallakin kun päiväkodissa. Minä olen kotona kasvatettu ja koko lapsuuden ajan minulla on ollut kavereita ja PALJON.
Lapsillesi? Ettei vain olisi kiva pitää paussia työelämästä?:)
Käyppä kuuntelemassa 4v. päiväkotiryhmässä niitten kielenkäyttöä niin yllätyt! Siellä kiroilla, kiusataan, syrjitään jne. Ei siellä ainakaan hyvää kielenkäyttöä opi!
ja nykyteknologiaakin aika pitkälle. Pääasia, että lapset saavat olla parhaassa mahdollisessa kasvuympäristössä ensimmäiset tärkeät vuotensa. Itse en arvostele muiden ratkaisuja. Kenenkään ei myöskään ole pakko nähdä kotihoitoa tärkeänä, onneksi aika moni kuitenkin niin tekee (yhtään väheksymättä työssäkäyviä äitejä).
Alue: Aihe vapaa
Onko kotiäitiys niin halveksittavaa, että mielummin olet töissä mikä on tosi rankkaa (omien sanojesi mukaan) ja sitten vielä hoidat rankat kotihommat päälle.. Eikö teillä ole varaa hoitaa lasta kotona..?
Ihan uteliaisuuttani kyselen, vaikutat niin katkeralta. Älä ole. :)