Kiusattujen vanhemmat

Poikaani alettiin kiusata yläasteella. Syynä kiusaajien mukaan se, että poika on hikke. Välillä kiusaaminen oli tosi rajua. Uhattiin tappaa, vietiin kamat, rikottiin pyörä, jatkuvaa haukkumista ja tönimistä.

Kiusaajat olivat luokan koviksia, jotka eivät voineet sietää sitä, että joku menestyy koulussa, tulee toineen lähes kaikkien kanssa, auttaa opettajia, esiintyy ja on rohkea.

Hyvin pojalla nykyään menee. Kiusaaminen on vähentynyt ja yhteistyö kiusaajien kanssa onnistuu hyvin.

Kiusatun vanhempi on itsekin ollut kiusattu ja peilaa omia kokemuksia omiin lapsiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Poikaani alettiin kiusata yläasteella. Syynä kiusaajien mukaan se, että poika on hikke. Välillä kiusaaminen oli tosi rajua. Uhattiin tappaa, vietiin kamat, rikottiin pyörä, jatkuvaa haukkumista ja tönimistä.

Kiusaajat olivat luokan koviksia, jotka eivät voineet sietää sitä, että joku menestyy koulussa, tulee toineen lähes kaikkien kanssa, auttaa opettajia, esiintyy ja on rohkea.

Hyvin pojalla nykyään menee. Kiusaaminen on vähentynyt ja yhteistyö kiusaajien kanssa onnistuu hyvin.

Olisiko vielä mielipettä itse aiheeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Poikaani alettiin kiusata yläasteella. Syynä kiusaajien mukaan se, että poika on hikke. Välillä kiusaaminen oli tosi rajua. Uhattiin tappaa, vietiin kamat, rikottiin pyörä, jatkuvaa haukkumista ja tönimistä.

Kiusaajat olivat luokan koviksia, jotka eivät voineet sietää sitä, että joku menestyy koulussa, tulee toineen lähes kaikkien kanssa, auttaa opettajia, esiintyy ja on rohkea.

Hyvin pojalla nykyään menee. Kiusaaminen on vähentynyt ja yhteistyö kiusaajien kanssa onnistuu hyvin.

Niin,  millainen sinä sitten olet vanhempana? 

Koulumaailmassa vallitsee viidakon lait. Vahvat voittaa, heikot ja häviäjät häviää.

Olin lyhyt ja minulla oli silmälasit. Ei se kiusatuksi päätyminen sen enempää vaatinut.

Minulla on pieni vamma jonka olemassaolosta piti minua muistuttaa pikkulapsesta asti aikuiseksi. Se nujersi itsetuntoni olemattomaksi.

Omat lapseni olen kasvattanut niin etteivät kiusaa, ehkä jonkinlainen kiltteys altistaa koska toista kiusattiin koulussa sen takia kun oli hintelä poika eikä mikään tappelija. Hänellä on onneksi paljon kavereita jotka pitävät hänestä sellaisena kun on. Kiusaajat olivat t a u s t a i s i a, joten koulussa asiaan ei puututtu eikä yhdenkään vanhemman kanssa voinut tehdä yhteistyötä.

Kiusatut ovat usein kilttejä ja arkoja, tai sitten on silmälasit, on lihavahko, tai liian hyvä koulussa. Vanhemmat ovat usein liian vaativia tai liikaa holhoavia, joten lapsen itsetunto ei pääse kehittymään. 

Meidän lasta on kiusattu, koska hänet on koettu uhaksi tai hänelle on olut kateellisia. Lapseni ovat älykäs,  kaikissa kouluaineissa hyvä, hyväkäytöksinen, sosiaalinen ja opettajien suosiossa. Sitten on kiusaava lapsi, jota alkaa harmittaa, kun ei esim. osaa matematiikkaa tai kun lapseni on hänen kaverinsa kanssa, kun hän on ollut koko päiväkotiryhmän ja myöhemmin luokan pomo. Lapseni on tullut joukkoon myöhemmin kuin muut.

Luokassa on myös työttömien ja pienipalkkaisten lapsia enemmistönä. Olen tietoisesti ollut ostamatta hienoimpia vaatteita ja laitteita lapselleni, mieluummin sellaisia keskivertoja, mutta täytyy sanoa, että jotkut pienipalkkaiset hankkivat varsinkin kalliin kännykän ym elektroniikkaa. Lapset ovat tulleet kateelliseksi lapselleni myös kodista ja vanhemmista. Lapset tahtoisivat, että heitäkin tuettaisiin kotoa enemmän. Tahallaan rikkovat laitteitaan, tappelevat, nujakoivat ja kiusaavat herättääkseen huomiota. Osalla on toki erityispiirteitä, ei hyviä lähtökohtia muutenkaan. Ovat turvattomia lapsia. Kun on ero, huostaanotto, uusperhe tai jotain vastaavaa, niin silloin alkavat kiusaamaan niitä, joilla ei ole, mutta parempaan suuntaankin ovat onneksi menneet. Tällä hetkellä lastani ei kiusata. Tunnen hyvin lapset, mutta huonommin heidän huoltajansa. On opettajan onni, että luokassa on kiusattu myös lapseni kaltaista, sillä osa kiusatuista jää huonompaan asemaan ja osa saa olla rauhassa, kun lapseni ottaa vastaan tämän kaiken. Ratkaiseva on, että lapseni ei kuitenkaan jää uhriksi.  Hän on lopulta sosiaalinen selviytyjä. Koulussa ei aina ole kivaa, mutta muu kasvuympäristö, kaverit ja harrastukset muualla auttavat.

Sitä tulee kyllä ihmeteltyä, että jos lasta aletaan kiusata, niin millainen vanhempi ei puolen vuoden sisään ala suunnitella koulun vaihtoa? Kerrotaan jälkeenpäin että "meidän lasta kiusattiin vuosia". Vuosia??

Kyllä uskon, että kiusatun luonne vaikuttaa. Itse olin ongelmaisesta perheestä, enkä osannut oikein kohdata muita ihmisiä. Varsinkaan ikäisiäni kun en ollut päiväkodissakaan. Luulen, että se jo tekisi paljon, että uskaltaisi katsoa kiusaajiaan silmiin.

Itse kiusattuna voisin kommentoida näin vanhemmaksi tultuani että kyllä ne kotiolot vaikuttaa, ainakin omalla kohdalla. Minua kiusattiin painon takia, minulla oli silmälasit, olin ujo, herkkä ja ehkä vähän introvertti. Oma isäni on ollut myös lapsena kiusattu ja koko elämän jotenkin syrjitty mikä on hänet kyynistyttänyt ja tehnyt hyvin pessimistiksi. Äiti on ja oli hyvin akateeminen ja ns. hikarityyppi kouluaikoinaan, nyt hyvässä työssä ja oli paljon poissa ollessani pieni. Sain paljon huomiota isältä kun itkin asioita, isä aina lohdutti ja oli tukena. Vaikka se on hieno asia sinänsä niin luulen että sillä on ollut tähän kiusaamiseen kielteinen vaikutus, samoin oman itsetunnon ja persoonan kehitykseen. Koulussa itkin helposti, vielä aikuisenakin itken helposti. Isä istutti minuun tietynlaisen pessimistisyydenkin jonka vuoksi otin helposti asiat itseeni ja pienikin haukku sai minut itkemään tai vetäytymään syrjään. No kaikkihan tietää että tälläinen henkilö on ihanteellinen silmätikku kiusaajille: lihava rillipää joka itkee ja murjottaa joka asiasta, mutta ei osaa pistää vastaankaan. Niin sepäse. No nykyään olen jo vähän vahvempi ihminen ja positiivisuutta opetellut ja koulukiusaaminen on karaissut minulle suojakuoren. Sisältä olen silti se sama itkupilli edelleen ja kisuaamisen traumat kulkee aina mukana. Mutta joo, tiedän että vanhammat on siihen paljon vaikuttanut. En heitä siitä syytä tai mitenkään katkera heitä kohtaan ole, mutta tottakai he tuovat omatkin kokemukset siihen lapseen jollain lailla. Samalla tavalla kuin kiusaajien vanhemmat tuovat omat tapansa sen kiusaavan lapsen elämään.

Monia lapsia kiusataan siksi, että he poikkeavat ulkonäöltään tai käytökseltään muista lapsista. Esim. muut luokkalaiset tytöt ovat kiinnostuneita pop-kulttuurista, pukeutumisestaan ja ulkonäöstään, juttelevat meikeistä, ihmissuhteista ja sarjoista, mutta yksi luokan tytöistä onkin vielä kiinnostunut leluista ja pukeutuu kuin lapsi.

Joskus kotioloista paljastuu ikäviä asioita. Vanhemmat ovatkin alkoholisteja tai muuten on hankala tilanne, sairautta, vaikeita avio-eroja. Lapsi kasvaakin teini-ikäiseksi, mutta kukaan kotona ei huomaa sitä. Ei opeteta käyttämään deodoranttia, nyppimään yhteenkasvaneita kulmakarvoja tai siistimään häpykarvoja, jotka sitten rehottavat reisillä uimapuvun ulkopuolella ja kaikki koululiikunnan uimatunnilla näkevät sen. Vaatteet käyvät liian pieneksi, eikä niitä pestä. Tuloksena on hielle haisevat, hämmentynyt naislapsi, jota ikätoverit pitävät outona ja pilkkaavat.

Ah ja vanhemmat ovat joskus täysin pihalla kiusaamisen syistä.

Esim. Poika x on taitava koulussa, tietää paljon ja osallistuu aktiivisesti oppitunneille, mutta katsoo asiakseen, että on ok puhua muiden lasten päälle, haastaa heitä, väitellä koko ajan jos on toista mieltä, ja huutaa toisille että oletpa tyhmä ja VÄÄRIN, kun ujommat rohkenevat viittaamaan ja vastaamaan. Opettaja yrittää diplomaattisesti hillitä itse kutakin.

Luokkatovereita ärsyttää ihan sairaasti ja ne alkavat huutelemaan takaisin ja heittelemään kumeilla, irvistelemään ja tönimään. Kotona sitten kerrotaan pojulle, että muut kiusaa VAIN koska ovat kateellisia. Eivät suinkaan siksi, että lapsi käyttäytyy oikeasti kuin kovaääninen, ylpeilevä näsäviisastelija :D

Oma äitini oli hiljainen ja kiltti, kasvatti minusta hyvätapaisen ja vähän ujokin olin.

Oli kyllä samanlaisia kavereita, mutta sitten nämä kovaääniset "suositut" tyypit kiusasivat. Ei ollut oikein mitään syytä, olin kai vain niin erilainen kuin he.

Asuimme pienellä paikkakunnalla, joten tiesin kyllä heidän vanhempiaan. Useimmat äidit olivat jostain syystä sosiaali-alalla työskenteleviä kovaäänisiä naisia, suosittu hiustyyli oli lyhyt punainen tukka. En tiedä oliko vain joku outo sattuma.

Mutta kai vanhemmat kasvattavat kaltaisiaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Sitä tulee kyllä ihmeteltyä, että jos lasta aletaan kiusata, niin millainen vanhempi ei puolen vuoden sisään ala suunnitella koulun vaihtoa? Kerrotaan jälkeenpäin että "meidän lasta kiusattiin vuosia". Vuosia??

Kyllä uskon, että kiusatun luonne vaikuttaa. Itse olin ongelmaisesta perheestä, enkä osannut oikein kohdata muita ihmisiä. Varsinkaan ikäisiäni kun en ollut päiväkodissakaan. Luulen, että se jo tekisi paljon, että uskaltaisi katsoa kiusaajiaan silmiin.

Mun eka ehdotus oli, että vaihdat koulua. Lapsi sanoi, ettei halua, kun kaikki kaverit on siellä koulussa. Oltaisiin päästy kyllä helpommalla, jos olisi vaihtanut. Mutta ei kaikki kiusatut oo mitään alistuvia ja väistäviä nyhveröitä. Niin kuin yleensä luullaan. Kuka tahansa voi joutua kiusatuksi. 

On ihan turha miettiä, kuka ja millainen joutuu kiusatuksi. Se voi olla ihan kuka tahansa. Ennemmin pitäisi miettiä, miten saadaan nopeasti tarkkailuluokat takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikaani alettiin kiusata yläasteella. Syynä kiusaajien mukaan se, että poika on hikke. Välillä kiusaaminen oli tosi rajua. Uhattiin tappaa, vietiin kamat, rikottiin pyörä, jatkuvaa haukkumista ja tönimistä.

Kiusaajat olivat luokan koviksia, jotka eivät voineet sietää sitä, että joku menestyy koulussa, tulee toineen lähes kaikkien kanssa, auttaa opettajia, esiintyy ja on rohkea.

Hyvin pojalla nykyään menee. Kiusaaminen on vähentynyt ja yhteistyö kiusaajien kanssa onnistuu hyvin.

Olisiko vielä mielipettä itse aiheeseen? 

Kysyttiin, onko joku yhteinen tekijä millaisia lapsia kiusataan. Hikkeys varmaan on yksi näistä altistavista tekijöistä. Oliko nyt riittävän selvästi vastattu?

Vierailija kirjoitti:

Sitä tulee kyllä ihmeteltyä, että jos lasta aletaan kiusata, niin millainen vanhempi ei puolen vuoden sisään ala suunnitella koulun vaihtoa? Kerrotaan jälkeenpäin että "meidän lasta kiusattiin vuosia". Vuosia?? .

En usko että koulun vaihto useinkaan auttaa. Meidän koulussamenestyvää poikaa kiusattiin. Luueln että joka ikisestä koulusta löytyisi niitä samanlaisia huligaaneja, jotka eivät siedä kiitettävän oppilaita.

Lähikoulussa on kaverit ja lyhyt koulumatka. Lopulta kiusaaminenkin väheni. Luokalla kuitenkin on poika, joka kiusaa kaikkia. Ei häntä mitenkään saada kuriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikaani alettiin kiusata yläasteella. Syynä kiusaajien mukaan se, että poika on hikke. Välillä kiusaaminen oli tosi rajua. Uhattiin tappaa, vietiin kamat, rikottiin pyörä, jatkuvaa haukkumista ja tönimistä.

Kiusaajat olivat luokan koviksia, jotka eivät voineet sietää sitä, että joku menestyy koulussa, tulee toineen lähes kaikkien kanssa, auttaa opettajia, esiintyy ja on rohkea.

Hyvin pojalla nykyään menee. Kiusaaminen on vähentynyt ja yhteistyö kiusaajien kanssa onnistuu hyvin.

Olisiko vielä mielipettä itse aiheeseen? 

Pitääkö se jotenkin korostaa tekstistä?

Syynä kiusaajien mukaan se, että poika on hikke.