Kaikkein äärimmäisimmät kristityt lahkot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin jaksaisit olla sellaisessa kovin kauaa, aika nopeasti alkaisi jotain ongelmaa löytyä sekö lisäksi ongelmaa ongelman perään ja tämän jälkeen loputtomat yhteyden otot ja ne tulee ihan ovelta asti sua hakemaan kotoa jos koitat jäädä pois.

Innostuin jonkun hetkellisen hullutuksen viemänä mormoniuskonnosta ja tosiaan he ovat innokkaita värväämään uusia jäseniä. Kun kerran kävin siellä, niin oli vaikeaa päästä irti, vaikka he olivatkin ihmisinä aivan todella mukavia ja sympaattisia sinänsä. Kuitenkaan en valitettavasti voinut ottaa sitä Mormonin kirjaa todesta, joten ei ollut minun juttuni se uskonto/lahko. :(

T. Ap

Mormonit eivät ole kristittyjä.

Itsensä mukaan ovat.

Ehkä Adventistit voisi sopia sinulle.

Kristityissä ei ole äärilahkoja. Ääriajatteluun kuuluu mielestäni muihin kohdistuva terrori.

Vierailija kirjoitti:

Kristityissä ei ole äärilahkoja. Ääriajatteluun kuuluu mielestäni muihin kohdistuva terrori.

Nonsitähän se suurimmaksi osaksi on. Muihin kohdistuvaa henkistä terroria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äärilahkojen yhteisöllisyys on vaarallista. Jos olet eri mieltä, sinut hylätään, sinulle ei edes puhuta enää.

Jos kaipaat kristillistä seurakuntaa joka on tiukempi opetuksessaan kuin luterilainen kirkko, ja on paljon aktiviteetteja (aloita esim.Alfa-kurssista), kokeile Vapaakirkkoa tai helluntaiseurakuntaa.

Vapaakirkko kuulostaa nimenä kovin liberaalilta. Helluntaiseurakunnassa häiritsee hieman se henkilökohtaisen julistamisen ja maallikkosaarnaajien merkitys. Voin toki olla väärässäkin; omat kokemukse perustuvat siihen, kun olin teini-ikäinen ja kävin heidän tilaisuuksissaan.

T. Ap

Vapiksessa on käsittämättömiä häröjä ”saarnaajina”. Aivan lataamokamaa.

Katselen melko usein TV7:ää ja siellä on ilmeisesti osa niistä saarnaajista juuri Vapaakirkko-taustaisia. Myönnän, että he suoltavat hieman epävakaata juttua useinkin. Itse olen jotenkin liian kriittinen ihan sellaiseen. Mielestäni asiat pitäisi pystyä perustelemaan Raamatun ja muun argumentoinnin kautta.

T. Ap

Olet käsittänyt jotain väärin tai käytät sanoja hyvin eri merkityksessä kuin kristityt yleensä, jos etsit itsellesi lakihenkistä seurakuntaa! Lakihenkisyydellä tarkoitetaan yleensä sitä, että uskotaan joidenkin sääntöjen noudattamisella ansaittavan pelastusta, ja ne säännöt saattavat itsessäänkin olla Raamatun ulkopuolelta. Se on negatiivinen termi, eikä mikään seurakunta siksi koskaan sano itseään lakihenkiseksi - vaikka sitä tosiasiassa olisikin.

Jos nyt sitten tarkoitat lakihenkisellä sitä, että ollaan tietyissä eettisissä kysymyksissä tiukkoja ja ns. perinteisellä kannalla, niin sellaisia seurakuntia toki löytyy joka lähtöön. Mutta niissä on suuria keskinäisiä eroja, ja ne saattavat myös erilaisilla perusteilla pitää toisiaan hyvinkin harhaoppisina, koska kristinuskon sisällä on muitakin ja merkittävämpiäkin jakolinjoja kuin liberaalien ja konservatiivien välinen. Esimerkiksi suhtautuminen sakramentteihin, karismaattisuuteen ym. Sinulla ei kuitenkaan vaikuta olevan muita kriteerejä kuin konservatiivisuus ja yhteisöllisyys, jos kerran olet tutustunut mormoneihinkin, joita ei yleisesti pidetä kristittyinä lainkaan.

Kannattaisi nyt ihan aluksi palauttaa mieleen se, mistä kristinuskossa on pohjimmiltaan kysymys. Siis armosta, syntien sovituksesta ja pelastuksesta. Ei ensisijaisesti konservatiivisista arvoista tai sääntöjen noudattamisesta. Seurakunnassa käy joka tapauksessa syntisiä ihmisiä eikä täydellistä yhteisöä ole. Jos ensisijaisesti etsit yhteisöllisyyttä ja ryhtiä elämään, tulet pettymään. Jeesus käski kuitenkin etsimään ensin Jumalan valtakuntaa.

Oletko käynyt reformoidussa seurakunnassa? Käsittääkseni Raamattua ainakin tutkitaan siellä innokkaasti ja perinpohjaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Adventistit voisi sopia sinulle.

Sinänsä heidänkin ajattelunsa kiinnostaisi, mutta siinäkin on joitain todella erikoisia uskomuksia, jotka eivät kumpua Raamatusta, vaan liittyvät joihinkin heidän olettamiinsa profeettoihin ym. (esim. Ellen G. White). Lisäksi esim. kahvin juominen on kielletty. Olen täysin raitis itse, mutta aamu-unisena ja uutterana työntekijänä kahvi on minulle tärkeää ihan arjessa. :)

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt reformoidussa seurakunnassa? Käsittääkseni Raamattua ainakin tutkitaan siellä innokkaasti ja perinpohjaisesti.

En ole käynyt. Kuulostaa kiintoisalta; täytyy tutustua (netissä).

T. Ap

Lahkolaisuus tai lakihenkisyys ei kuulu Raamattuun sitoutuvaan kristillisyyteen, kuten ei myöskään homoliittojen tai abortin hyväksyminen. Raamattuun sitoutuvia seurakuntia ovat esim Sley, LHPK, osa viidesläisistä herätysliikkeistä.

Baptistit (muutkin kuin West Boron) ovat arvoiltaan fundamentalistisia.

Vierailija kirjoitti:

Olet käsittänyt jotain väärin tai käytät sanoja hyvin eri merkityksessä kuin kristityt yleensä, jos etsit itsellesi lakihenkistä seurakuntaa! Lakihenkisyydellä tarkoitetaan yleensä sitä, että uskotaan joidenkin sääntöjen noudattamisella ansaittavan pelastusta, ja ne säännöt saattavat itsessäänkin olla Raamatun ulkopuolelta. Se on negatiivinen termi, eikä mikään seurakunta siksi koskaan sano itseään lakihenkiseksi - vaikka sitä tosiasiassa olisikin.

Jos nyt sitten tarkoitat lakihenkisellä sitä, että ollaan tietyissä eettisissä kysymyksissä tiukkoja ja ns. perinteisellä kannalla, niin sellaisia seurakuntia toki löytyy joka lähtöön. Mutta niissä on suuria keskinäisiä eroja, ja ne saattavat myös erilaisilla perusteilla pitää toisiaan hyvinkin harhaoppisina, koska kristinuskon sisällä on muitakin ja merkittävämpiäkin jakolinjoja kuin liberaalien ja konservatiivien välinen. Esimerkiksi suhtautuminen sakramentteihin, karismaattisuuteen ym. Sinulla ei kuitenkaan vaikuta olevan muita kriteerejä kuin konservatiivisuus ja yhteisöllisyys, jos kerran olet tutustunut mormoneihinkin, joita ei yleisesti pidetä kristittyinä lainkaan.

Kannattaisi nyt ihan aluksi palauttaa mieleen se, mistä kristinuskossa on pohjimmiltaan kysymys. Siis armosta, syntien sovituksesta ja pelastuksesta. Ei ensisijaisesti konservatiivisista arvoista tai sääntöjen noudattamisesta. Seurakunnassa käy joka tapauksessa syntisiä ihmisiä eikä täydellistä yhteisöä ole. Jos ensisijaisesti etsit yhteisöllisyyttä ja ryhtiä elämään, tulet pettymään. Jeesus käski kuitenkin etsimään ensin Jumalan valtakuntaa.

Minulla on se rakkaus J-malaan sydämessäni, mutta haluaisin löytää jonkun mukavan yhteisönkin, sillä olen todella yksinäinen. Olisi mukavaa olla tietyllä tapaa kaltaistensa parissa ja sellaisten ihmisten seurassa, jotka elävät siten kuin Raamatussa ohjeistetaan. Enenevässä määrin koen, että läheiseni elävät tavalla, joka sotii omia arvojani vastaan. Toki ymmärrän heitä jne., mutta olisi mukavaa jutella sellaistenkin kanssa, joiden arvomaailma olisi lähempänä omaani. En voi esim. sukulaisteni tai työkavereitteni (tai edes läheisten ystävieni) kanssa puhua ihan rehellisesti, peittelemättä, sillä en kuitenkaan halua loukatakaan heidän tunteitaan tai vaikuttaa liian oudolta liian konservatiivisine mielipiteineni.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet käsittänyt jotain väärin tai käytät sanoja hyvin eri merkityksessä kuin kristityt yleensä, jos etsit itsellesi lakihenkistä seurakuntaa! Lakihenkisyydellä tarkoitetaan yleensä sitä, että uskotaan joidenkin sääntöjen noudattamisella ansaittavan pelastusta, ja ne säännöt saattavat itsessäänkin olla Raamatun ulkopuolelta. Se on negatiivinen termi, eikä mikään seurakunta siksi koskaan sano itseään lakihenkiseksi - vaikka sitä tosiasiassa olisikin.

Jos nyt sitten tarkoitat lakihenkisellä sitä, että ollaan tietyissä eettisissä kysymyksissä tiukkoja ja ns. perinteisellä kannalla, niin sellaisia seurakuntia toki löytyy joka lähtöön. Mutta niissä on suuria keskinäisiä eroja, ja ne saattavat myös erilaisilla perusteilla pitää toisiaan hyvinkin harhaoppisina, koska kristinuskon sisällä on muitakin ja merkittävämpiäkin jakolinjoja kuin liberaalien ja konservatiivien välinen. Esimerkiksi suhtautuminen sakramentteihin, karismaattisuuteen ym. Sinulla ei kuitenkaan vaikuta olevan muita kriteerejä kuin konservatiivisuus ja yhteisöllisyys, jos kerran olet tutustunut mormoneihinkin, joita ei yleisesti pidetä kristittyinä lainkaan.

Kannattaisi nyt ihan aluksi palauttaa mieleen se, mistä kristinuskossa on pohjimmiltaan kysymys. Siis armosta, syntien sovituksesta ja pelastuksesta. Ei ensisijaisesti konservatiivisista arvoista tai sääntöjen noudattamisesta. Seurakunnassa käy joka tapauksessa syntisiä ihmisiä eikä täydellistä yhteisöä ole. Jos ensisijaisesti etsit yhteisöllisyyttä ja ryhtiä elämään, tulet pettymään. Jeesus käski kuitenkin etsimään ensin Jumalan valtakuntaa.

Tiedän myös sen, että kristillisyys on lähtökohtaisesti vastoin lakihenkisyyttä ja kritisoi sitä lakihenkisyyttä, mutta siltikin olen sitä mieltä, että pitäisi pitäytyä niihin kristinuskon omiin "lakihenkisiin" piirteisiinsä, sillä muuten vajoamme loputtomaan vapaamieliseen suhteellisuuteen, jossa periaattessa kaikki on ok. Toki se armo on se ydinasia, mutta haluaisin olla J-malan hyvä lapsi, joka noudattaisi kaikkia mahdollisia neuvoja mahdollisimman tarkasti, silti tuomitsematta muita. Ja toisaalta "lika barn leker bäst" eli olisi mukavaa olla samalla tavalla ajattelevien seurassa keskellä tätä äärimmäisen liberaalia nykyelämää - ainakin välillä edes.

T. Ap

Up

Trololoo sanan ”lahko” käyttäjälle.

Mut miten olis Maitobaarin jälkeläinen Koivuniemi Kustannus työpaikkana? Saisit taatusti tehdä työtä riittämiin ja elää raamatullisessa.... yhteisössä.

Ehkä itse otan tämän asian liian vakavasti ja "vaikeimman kautta". Ehkä mun vain pitäisi löytää läheisiä ihmissuhteita ja miettiä uskontoa myöskin avoimin sydämin ja jättää vähemmän painoarvoa sille seurakunnalle. Ongelmanani on yksinäisyys sekä hieman pelko siitäkin, hyväksytäänkö minua jonnekin tai uskallanko edes mennä. Ehkä siksi käytän hillittömästi energiaa näiden asioiden pohdiskeluun sen sijaan, että vain eläisin ja tekisin mielekkäitä asioita.

T. Ap

Luterilaisuudestakin löytyy sisältä melko tiukkis yhteisöjä. Kävin joskus Kansan raamattuseuran opiskelijatilaisuuksissa, ja sieltä löytyi todella konservatiivista porukkaa yllätyksekseni. Jopa opiskelijat maksoi kymmenyksiä sisäisen velvollisuudentunteen takia, kun kerran Raamattu käskee. Useimmat kokivat myös velvollisuudekseen julistaa henkilökohtaisesti evankeliumia. Seksi ennen avioliittoa ei ok, samoin ei alkoholi jne.

Vierailija kirjoitti:

Trololoo sanan ”lahko” käyttäjälle.

Mut miten olis Maitobaarin jälkeläinen Koivuniemi Kustannus työpaikkana? Saisit taatusti tehdä työtä riittämiin ja elää raamatullisessa.... yhteisössä.

Olen kyllä niin yksinäinen ja tavallaan omistautunut ja innokas sekä kunnianhimoinenkin, että voisin sopia johonkin sellaiseenkin ja löytää siitä mielekkyyttä.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Luterilaisuudestakin löytyy sisältä melko tiukkis yhteisöjä. Kävin joskus Kansan raamattuseuran opiskelijatilaisuuksissa, ja sieltä löytyi todella konservatiivista porukkaa yllätyksekseni. Jopa opiskelijat maksoi kymmenyksiä sisäisen velvollisuudentunteen takia, kun kerran Raamattu käskee. Useimmat kokivat myös velvollisuudekseen julistaa henkilökohtaisesti evankeliumia. Seksi ennen avioliittoa ei ok, samoin ei alkoholi jne.

Tuo kuulostaa kyllä virkistävän oikeaoppiselta. Yläpeukku minulta.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itse otan tämän asian liian vakavasti ja "vaikeimman kautta". Ehkä mun vain pitäisi löytää läheisiä ihmissuhteita ja miettiä uskontoa myöskin avoimin sydämin ja jättää vähemmän painoarvoa sille seurakunnalle. Ongelmanani on yksinäisyys sekä hieman pelko siitäkin, hyväksytäänkö minua jonnekin tai uskallanko edes mennä. Ehkä siksi käytän hillittömästi energiaa näiden asioiden pohdiskeluun sen sijaan, että vain eläisin ja tekisin mielekkäitä asioita.

T. Ap

Sanoisin että ihan evankeliskluterilaisenkin yhteisön sisällä on erilaisia keskusteluryhmiä joissa välillä voi olla hyvinkin fundamentalistisia henkilöitä paikalla. Ehkä kannattaisi lähteä tämmöisestä liikkeelle: löytäisit jonkin verran samankaltaista seuraa, mutta et rajoittaisi itseäsi turhan paljon tietyn lahkolaisuuden piiriin. Mielestäni parasta kristinuskossa on juuri se armo, eli "elä ja anna muitten elää" ajattelu. En pidä tuomitsevista liikkeistä jotka hallitsevat seurakuntaansa uhkakuvilla ja pelottelulla. Rakkaus on minusta se tärkein, ja myös asia mikä ehkä usein jää liian vähälle painoarvolle: avara ja kunnioittava suhtautuminen muihin.