Uskovaisille kysymys: jos mies (perheen pää) pakottaa tekemään abortin, pitääkö totella?
Itse oletan, että aborttia ei saisi siinäkään tapauksessa tehdä, mutta toisaalta: jos mies on ns. "perheen pää", niin miten naisen tulee suhtautua miehen moraalittomiin tai kohtuuttomiin pyyntöihin? Tai siihen, jos mies puuttuu "liiallisesti" äidin omiin asioihin lastenhoidossa (esim. lapsen isä kieltää vauvan imettämisen ja pakottaa syöttämään korviketta sen sijaan)?
T. Lähipiirissä kokemusta vastaavista tilanteista
Kommentit (16)
Ei uskovaisuus tarkoita imbesilliyttä.
Häiriintyneet perheet ovat erikseen.
PS Mies ei todellakaan ole perheen pää, vaan toinen vanhemmista.
Ennemmin pitää totella Jumalaa kuin ihmistä. Ja älä tapa on Jumalan antama käsky. Eli ei ole mitään ongelmaa, Raamattu on antanut tähän selvän ratkaisun.
Ei perheen päänä olo tarkoita diktatuuria. Kukaan puoliso ei saa pakottaa toista tekemään mitään laitonta, moraalitonta tai yksinkertaisesti jotain mitä ei itse halua tehdä. Jeesus palveli, auttoi ja rakasti ihmisiä ja kuoli heidän puolestaan - siinä esimerkki siitä mitä päänä olo tarkoittaa!
(Jos joku esim. kieltää imettämästä, on kyseesä häiriintynyt ihminen. Heitä taas voi olla kaikissa uskoissa ja uskonnottomissa.)
Jumalaa kuuluu totella. Jos mies vaatii tuollaisia, niin hän ei itse tottele Jumalaa.
Voit kysyä vastauksia myös Raamatusta, Jumalan sanasta.
Mammat alapeukuttaa koska ymmärtävät väärin.
Niin. Raamatussa suoraan selitetään, että se, että on perheen pää, tarkoittaa sitä, että on valmis kuolemaan vaimonsa puolesta. Komentelua se ei tarkoita. Eikä lasten tappamista.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Raamatussa suoraan selitetään, että se, että on perheen pää, tarkoittaa sitä, että on valmis kuolemaan vaimonsa puolesta. Komentelua se ei tarkoita. Eikä lasten tappamista.
Mitä tehdä, jos se oma perheen pää pakottaa/kiristää tekemään abortin tai kieltää imettämästä tai laiminlyö lasten turvavöiden käytöstä huolehtimista autossa tai opettaa lapsille valehtelemista ym.? Kun siis erotakaan ei saisi.
Tässä tapauksessa nainen kuitenkin otti itse eron lopulta oma-aloitteisesti. Se sama ex-puoliso myös pahoinpiteli (seurauksena luunmurtumia ja aivotärähdyksiä). Hänen puolisonsa ei toki ole uskovainen, mutta naimisissa he olivat.
Miten pitäisi suhtautua sen naisen toimintaan kristillisestä näkökulmasta mainitussa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Raamatussa suoraan selitetään, että se, että on perheen pää, tarkoittaa sitä, että on valmis kuolemaan vaimonsa puolesta. Komentelua se ei tarkoita. Eikä lasten tappamista.
Mitä tehdä, jos se oma perheen pää pakottaa/kiristää tekemään abortin tai kieltää imettämästä tai laiminlyö lasten turvavöiden käytöstä huolehtimista autossa tai opettaa lapsille valehtelemista ym.? Kun siis erotakaan ei saisi.
Tässä tapauksessa nainen kuitenkin otti itse eron lopulta oma-aloitteisesti. Se sama ex-puoliso myös pahoinpiteli (seurauksena luunmurtumia ja aivotärähdyksiä). Hänen puolisonsa ei toki ole uskovainen, mutta naimisissa he olivat.
Miten pitäisi suhtautua sen naisen toimintaan kristillisestä näkökulmasta mainitussa tilanteessa?
Kristillisestä näkökulmasta: tätä naista ja hänen lapsiaan tulee tukea ja auttaa. Tottakai erota saa jos toinen on väkivaltainen! Nainen on tehnyt oikein jo ihan lastensakin vuoksi. Myös mies taitaa tarvita apua. Ammatti-ihmisen luo voisi koittaa saada menemään. Nainen tarvitsee vierelläkulkijaa ja myös ammattiapua. Ymmärtäjää joka ei tuomitse.
Vierailija kirjoitti:
Voit kysyä vastauksia myös Raamatusta, Jumalan sanasta.
Toki, ja niin olen koettanutkin tehdä. Kuitenkin Raamatun sanaakin voi tulkita monellakin tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Raamatussa suoraan selitetään, että se, että on perheen pää, tarkoittaa sitä, että on valmis kuolemaan vaimonsa puolesta. Komentelua se ei tarkoita. Eikä lasten tappamista.
Mitä tehdä, jos se oma perheen pää pakottaa/kiristää tekemään abortin tai kieltää imettämästä tai laiminlyö lasten turvavöiden käytöstä huolehtimista autossa tai opettaa lapsille valehtelemista ym.? Kun siis erotakaan ei saisi.
Tässä tapauksessa nainen kuitenkin otti itse eron lopulta oma-aloitteisesti. Se sama ex-puoliso myös pahoinpiteli (seurauksena luunmurtumia ja aivotärähdyksiä). Hänen puolisonsa ei toki ole uskovainen, mutta naimisissa he olivat.
Miten pitäisi suhtautua sen naisen toimintaan kristillisestä näkökulmasta mainitussa tilanteessa?
Monta vaihtoehtoa suhtautua: " Varokaa susia lampaitten vaatteissa!" Eiköhän sovellu tähän. " Mitä teette näistä vähäisimmille..." jne. Lapset ovat tuossa varassa, joten tietenkin äidin pitää huolehtia lapsista, muuttaa pois, tehdä rikosilmoitukset ja mahdollisesti erota. Sitten on eri asia, että kestääkö vakaumus uudelleen naimisiinmenon, mutta lapsista tulee huolehtia. Jos mies ei huolehdi jopa itsensä unohtaen perheen heikommista eli lapsista ja vaimosta, niin hän ei toimi perheen päänä. Jos mies on hylännyt perheensä eli ei ole rakastanut sitä(rakkautta ei ole pahoinpitely, moraalittomuuksien opettaminen, pahoinpitely jne.), niin se virallinen ero on vain seuraus.
Jos mies siis on susi, niin suojele "suden" vaimoa ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Raamatussa suoraan selitetään, että se, että on perheen pää, tarkoittaa sitä, että on valmis kuolemaan vaimonsa puolesta. Komentelua se ei tarkoita. Eikä lasten tappamista.
Mitä tehdä, jos se oma perheen pää pakottaa/kiristää tekemään abortin tai kieltää imettämästä tai laiminlyö lasten turvavöiden käytöstä huolehtimista autossa tai opettaa lapsille valehtelemista ym.? Kun siis erotakaan ei saisi.
Tässä tapauksessa nainen kuitenkin otti itse eron lopulta oma-aloitteisesti. Se sama ex-puoliso myös pahoinpiteli (seurauksena luunmurtumia ja aivotärähdyksiä). Hänen puolisonsa ei toki ole uskovainen, mutta naimisissa he olivat.
Miten pitäisi suhtautua sen naisen toimintaan kristillisestä näkökulmasta mainitussa tilanteessa?
Miksi ei saisi? Uudelleenhan ei ole tarvis mennä nsimisiin, mutta mieshän on tuossa tilanteessa unohtanut tehtävänsä ja kutsumuksensa eli hylännyt perheensä.
Niin, mitä jos äiti tai isä käskee kiusaamaan sisarusta, pakottamaan seurustelukumppanin seksiin, tappamaan jne. Pitääkö ap:n mukaan totella, koska Raamatun mukaan tulee kunnioittaa vanhempiaan?
Vai tarkoittaako kunnioitus niin vanhempien kuin aviomiehenkin suhteen jotain muuta kuin sokeaa tottelemista?
Yleensä mistään omastaan ei saa luopua toisen tahdosta.
Vaikeassa tilanteessa on kuitenkin mahdollista, miehestä ei ole apua. Sitten hän sanoo olet valinnut itse.
No aborttia vaativa mies ei ole oikea uskovainen ja minun ymmärtääkseni ei-uskovasta puolisosta saa ihan erotakin. Ainakaan ei tarvitse todella raamatun vastaisia käskyjä.