Oletteko koskaan nettistalkanneet vanhoja ihastuksianne?
Esimerkiksi parinkymmenen vuoden takaisia yläasteaikaisia kuolauksen kohteitanne? Tarkastaa onko hän yhtä viehättävä kuin vuosia aikaisemmin. Oliko tulos toivottava (mitä ikinä se tarkoittaakaan) vai oliko aika kullannut muistot? Asia kutkuttaa mutta en ole varma haluanko nähdä totuutta. En edes muista tarkemmin hänen kasvojaan. Todennäköisesti makuni olisi muuttunut näiden vuosien aikana ja löytäisin jotain huonoja piirteitä ja herännyt kiinnostukseni lopahtaisi siihen. Toisaalta, jos hän olisikin entistä viehättävämpi ja vieläpä sinkku, mitä sitten tapahtuisi. Kokemuksia?
Kommentit (18)
Toki olen. Harmittaa yhä, etten yrittänyt nuorena kunnolla. Söpö kaveri edelleen.
Todellakin olen, viimeksi viikonloppuna.
Ilokseni olen saanut huomata, että niillä menee paljon heikommin kuin minulla.
Juups, ihan mielenkiinnosta. Mutta en sillä tavalla, että joku niistä hallitsisi elämääni.. eli esim en koskaan katso mitä ex-mieheni puuhastelee. Mutta muutamat ”yhdentekevät” ihastukset katselen välillä läpi.
Joskus katselin, kaikki ovat poikkeuksetta hyvissä töissä. Aina olen pitänyt niistä tylsistä, hieman ujoista nörttityypeistä, mutta kun olen itse samanlainen niin en koskaan uskalla pyytää ketään ulos.
Tulipa sitten stalkattua! Pelkällä googlen kuvahaulla löytyi hyvin nopeasti. Hyvä onni matkassa tällä stalkkerilla! Jälkifiilis ehkä neutraali, ehkä jopa positiivinen. Ei ollut lihonut eikä muuttunut näinä vuosina kummemmaksi ja vaikutti ihan hyvin elelevän elämäänsä, Jännä mitä vuosien takaiset hormonit saavat aikaiseksi. Ja jännä juttu myös tämä internetti. Jatkamme anonyymeinä omia elämiämme ja hyvä niin. -ap.
Olen käynyt jokusen katsomassa. En laskisi nyt vielä kertavilaisua stalkkaukseksi.
Yhtä olen yrittää erikseen jopa löytää; ensirakkauteni. Vaikka jos löytäisin, tuskin ottaisin yhteyttä. Mutta olisi kuitenkin kiva tietää että elää ja voi hyvin jossain.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt jokusen katsomassa. En laskisi nyt vielä kertavilaisua stalkkaukseksi.
Yhtä olen yrittää erikseen jopa löytää; ensirakkauteni. Vaikka jos löytäisin, tuskin ottaisin yhteyttä. Mutta olisi kuitenkin kiva tietää että elää ja voi hyvin jossain.
Miten on mahdollista, että ei löydä ensirakkautta mutta löytää ihastuksia? Utelias olen.
Olen joskus ihan huvin vuoksi googlaillut menneisyyden ihastuksia. Mitään tarvetta ottaa yhteyttä tms ei ole.
Kyllä mä käyn välillä somen kautta katsomassa mitä exille kuuluu. Toivon heille kaikille kaikkea hyvää joten on kiva nähdä että pyyhkii hyvin :) en pidä yhteyttä enkä seuraa heidän tekemisiään muuten.
Tottakai olen. Se maailman kaunein tyttö on kyllä vanhentunut aika pahasti :(
Joo, välillä stalkkaan exää ja itken silmät päästä, kun kaipuu iskee.
On lihonut ja kaljuuntunut, hyvinkin keski-ikäisen näköinen jo, mutta samat tunteet nousee aina pintaan hänet nähdessään kuin silloin nuorempana.
Sitä, miten hänellä menee, en tiedä, mutta toivon kaiken olevan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Toki olen. Harmittaa yhä, etten yrittänyt nuorena kunnolla. Söpö kaveri edelleen.
Vielä ehdit yrittää. Pikkarit nilkkoihin, kalun imutat pystyyn ja hyppäät ratsastamaan. Uuh! Aah!
Muutamia kertoja olen, mutta aika vähän tietoa tyypeistä onneksi löytyy. Yhdestä nuoruuden aikaisesta ihastuksesta löysin tasan yhden kuvan ja ajattelin sitä katsoessani, että kyllä tuo ikioma ukkelini on ihana ja rakas. Miehen kuva ei tehnyt minkäänlaista säväystä, päinvastoin. N44
Olen ja luulen että valtaosa ihmisistä sitä tekee. Ihan luonnollistahan se on että tulee joskus mieleen että hei mitähän se tyyppi tekee nykyään,googlaanpa.
Ei julkisen tiedon haku ole stalkkausta.
Roskapussien kaivelu ja ikkunan kiikarointi taitaa olla. Puhumattakaan paikantajasta pakoputkessa.
Stalkkaisin, jos tietäisin kundin sukunimen.. Ilman sitä ei kovin pitkälle pötkitä.