Miksi kumppanin löytäminen on niin vaikeaa?

Onko se olevinaan jotenkin parempi, jos ihmisellä on takanaan kymmeniä suhteita? Itse en tuollaiseen eroiluhelvettiin haluaisi ainakaan.

Suurin ongelma on naisten kommunikaatiohaasteet. Ne kun saamme ratkaistua, alkaa kaikkien elämät parantua. Niin kauan kuin modus operandi on se, että nainen mököttää ja miehen täytyy siirtää vuoria, ei edistystä tapahdu. Valitettavasti tämä on juuri näin sukupuolittunut ongelma. Siitä kärsivät sitten sekä naiset että miehet.

Vierailija kirjoitti:

Onko se olevinaan jotenkin parempi, jos ihmisellä on takanaan kymmeniä suhteita? Itse en tuollaiseen eroiluhelvettiin haluaisi ainakaan.

Tässä taidettiin tällä tarkoittaa sitä, että kumppaneja on löytynyt kymmeniä, kun joillain ei meinaa löytyä yhtäkään.

Sepä se kun sitä kaipuuta ei saa pois. Ainakaan kokeilematta... sitä en tiedä mitä sen jälkeen sitten tapahtuisi. 

Kyseessä on luonnollisista syistä syömiseen ja ulostamiseen verrattavissa oleva perustarve. 

En tarkoittanut masentaa, mutta samassa veneessä olen itsekin, joten aihe on tuttu. 

Keski-iän ylitettyä olen tullut siihen tulokseen, että se on pitkälti itsestä ja suhtautumisesta itseensä kiinni. Ensin pitää olla sinut itsensä kanssa ja onnellinen yksinään. Jos ei rakasta itseään, niin miten kukaan muukaan voisi tai miten voisi terveellä tavalla rakastua toiseen ihmiseen? Kun ei ole polttavaa tarvetta suhteelle, on helpompi tutustua uusiin ihmisiin ja rauhassa odottaa mitä suhteesta voisi tulla. Näkee ennemmin mahdollisuudet toisessa ja suhteessa, kuin mitä toisessa on vikaa juuri nyt.

No, vanhemmiten kun hormonitoiminta yms. vähenee, tuon pitäisi ainakin teoriassa helpottaa. 

Näkee ken elää. 

Vierailija kirjoitti:

Sepä se kun sitä kaipuuta ei saa pois. Ainakaan kokeilematta... sitä en tiedä mitä sen jälkeen sitten tapahtuisi. 

Kyseessä on luonnollisista syistä syömiseen ja ulostamiseen verrattavissa oleva perustarve. 

En tarkoittanut masentaa, mutta samassa veneessä olen itsekin, joten aihe on tuttu. 

Ja ikänne olivat? Oli minullakin tuota kaipuuta aivan viimevuosiin asti, mutta enää ei vaikka silti syön ja ulostelen. Nyt olen 37v eikä yhtään hinkua parisuhteisiin vaikken sellaista ole kokenutkaan.

Jotta panostaisit tähän elämän tärkeimpään valintaan tosissasi, etkä menisi yhteen heti ekan kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Onko se olevinaan jotenkin parempi, jos ihmisellä on takanaan kymmeniä suhteita? Itse en tuollaiseen eroiluhelvettiin haluaisi ainakaan.

Kuten joku jo totesikin niin tarkoitin sitä, että miten joillekin löytyy niitä kumppaneita jopa kymmenittäin, kun taas samaan aikaan toinen ei saa yhtään ketään. Että miten se kumppanin löytyminen on toisille suunnilleen sukkien vaihtamiseen verrattava toimenpide, toisille taas lottovoittoon verrattava. En tosiaan tarkoittanut, että olisi hyvä jos on paljon kumppaneita.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se olevinaan jotenkin parempi, jos ihmisellä on takanaan kymmeniä suhteita? Itse en tuollaiseen eroiluhelvettiin haluaisi ainakaan.

Kuten joku jo totesikin niin tarkoitin sitä, että miten joillekin löytyy niitä kumppaneita jopa kymmenittäin, kun taas samaan aikaan toinen ei saa yhtään ketään. Että miten se kumppanin löytyminen on toisille suunnilleen sukkien vaihtamiseen verrattava toimenpide, toisille taas lottovoittoon verrattava. En tosiaan tarkoittanut, että olisi hyvä jos on paljon kumppaneita.

-AP

Mistä sinä tiedät mitä ne ihmiset tekevät sen eteen että heillä on suhde.

Ei ole vaikeata. Jos olet tavis, tyydy tavikseen. Ulkonakö ei ole tärkeä, siihen kyllästyy kuitenkin.

Olen vähän pohtinut samaa ja tullut siihen tulokseen, että toisille se on vain helpompaa pistää itsensä peliin. Meille varovaisemmille se sitten on ihan ylitsepääsemätön este. Tunnen itseni ja tiedän, etten uskalla ottaa riskiä, että saan pettyä jossain suhteessa. Epäonnistuminen ei ole mukavaa. En avaa sydäntäni, koska en luota tarpeeksi toisiin. Toiset taas luottavat. Päättelen, että oma tilanteeni on ainakin osa totuutta. Varmasti on muitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se olevinaan jotenkin parempi, jos ihmisellä on takanaan kymmeniä suhteita? Itse en tuollaiseen eroiluhelvettiin haluaisi ainakaan.

Kuten joku jo totesikin niin tarkoitin sitä, että miten joillekin löytyy niitä kumppaneita jopa kymmenittäin, kun taas samaan aikaan toinen ei saa yhtään ketään. Että miten se kumppanin löytyminen on toisille suunnilleen sukkien vaihtamiseen verrattava toimenpide, toisille taas lottovoittoon verrattava. En tosiaan tarkoittanut, että olisi hyvä jos on paljon kumppaneita.

-AP

No lohduttaisiko se sinua, jos kaikki lankeaisivat syliisi aluksi tostavaan, mutta kyllästyisivät viikossa ja lähtisivät kävelemään?

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän pohtinut samaa ja tullut siihen tulokseen, että toisille se on vain helpompaa pistää itsensä peliin. Meille varovaisemmille se sitten on ihan ylitsepääsemätön este. Tunnen itseni ja tiedän, etten uskalla ottaa riskiä, että saan pettyä jossain suhteessa. Epäonnistuminen ei ole mukavaa. En avaa sydäntäni, koska en luota tarpeeksi toisiin. Toiset taas luottavat. Päättelen, että oma tilanteeni on ainakin osa totuutta. Varmasti on muitakin.

Tätäkin osittain hain. Ei ole minullekaan helppoa laitta itseään likoon näissä hommissa. Jotenkin se epäonnistumisen pelko näissä pariutumishommissa tuntuu siltä, että peli on melkeinpä pelattu jo yksien pakkien jälkeen. Osittain tämä lienee tottakin, koska olen aikas pieneltä paikkakunnalta jossa kaikki tuntee toisensa.

Joku tuolla ylempänä kyselikin sitä, että tiedänkö sitä miten paljon ne muut tekee hommia sen kumppanin löytymisen eteen. En tosiaan tiedä, mutta joka tapauksessa se kumppanin löytäminen on heille helpon näköistä, ja niitä kumppaneita löytyy suunnilleen sormia napsuttelemalla.

- AP