Miksi entisinä aikoina oli ihmisten helpompi löytää kumppani?

Vierailija kirjoitti:

Plus ennen ihmiset hengaili ihan kasvotusten huomattavasti enemmän kuin nykyään. Suhteita muodostui ihan luonnostaan kun ihmiset hengailivat muualla kuin kotonaan ja muutenkin viettivät aikaa ihmisten ilmoilla esim lavatansseissa tai missä vaan.

Nykyelämä on pinnallista suorittamista vailla ihmiskontakteja (kuin korkeintaan muodollisia) muualla kuin internetissä/somen välityksellä. Liidetään töistä harrastuksiin ja sitten päivitellään muutamat pakolliset kuvat somen välityksellä "kavereille", aitoja ihmissuhteita on huomattavan vähän.

Nykyajan nuorena aikuisena oma näkemys asiasta on myös se, että meidän sukupolvi on kasvatettukin ajatellen nimenomaan vain ja ainoastaan omaa napaa (ei yhteisöä, johon kuuluu) ja tämä on katastrofaalinen ajatus ajatellen pariutumista ja syntyvyyslukuja, koska ihmiset eivät enää jaksa panostaa parisuhteisiinkaan koska oma napa on tärkeämpi kuin yhteinen suhde ja aina löytyy nurkan takaa joku parempi.

Ihmiset hengasi yhdessä nimenomaan kotonaan, oli kyläilykulttuuri nimittäin voimissaan. Oli kaikessa siinä yhteisöelämässä paljon huonoakin mutta yksinäisyys ei ollut ollenkaan sellainen ongelma kuin nykyään.

Tässä nykymaailmassa kun vain kauneudella on väliä, ei rumilla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä suhteeseen.

-kertoo omasta ajattelumaailmastas, ei muiden...

Miks 80 prossaa pareista joita nään kadulla, eli isosta joukosta , on rumia??? :DD

Individualismin nousu. Sama muutos on tapahtunut työelämässä: ei haluta tehdä työtä vain rahan takia vaan sen tulee olla yksilölle itselleen merkityksellistä.

Itse en paheksu.

Naisilla usein huono koulutus, eikä töitä. Mies elätti.

Vierailija kirjoitti:

Noissa elämänmittaisissa liitoissa oli paljon pettämistä ja syrjähyppyjä.

Aivan samoin kuin nykyäänkin silloinkin oli moraalittomia ihmisiä ja niitä joilla on hyvä moraalinen selkäranka. Ei se yhtään sen ihmeellisempää ole.

Ihmiset elivät elämää.

Eivät katsoneet siitä kuvaa.

Käytiin tansseissa, bileissä, luistelemassa, diskoissa...

Vierailija kirjoitti:

Vaatimustaso oli maltillisempi. Toisaalta usein naimisiin mentiin ns. pakosta ja kynnys eroamiseen oli korkeampi. Eivät ne elämänmittaiset liitot välttämättä kovin onnellisia olleet.

No mikä pakko se on tänäkään päivänä elämän olla *DilleDong* 365/24/7 ? Elämä nyt yleisesti ottaen ei ole 100 % ihqua aamusta iltaan vaan paskaa osuu tuulettimeen välistä aika huolellakin ja monena päivänä peräjälkeen. Onko se nyt sitten syy alkaa nirhaamaan itseään kun ei elämä olekkaan mansikoita ja mannapuuroa hela tiden ?

Vierailija kirjoitti:

Mä aion karsia nirsouttani huomattavasti vähemmäksi. Haluan elää suhteessa enkä päädy sellaiseen jos jään odottelemaan jotain suuria kipinöintejä. Joku peruskiva tyyppi on ihan ok.

Eikä ole. Tuo on eesepti molemminpuoliseen pettymykseen. Varsinkin jos se toinen kuvittelee. Että molemmat ovat yhtä täysillä suhteessa mukana. Kukaan ei halua olla se johon vaan tyydytään kun ei sitä oikeaa saada.

Vierailija kirjoitti:

Elämä oli yksinkertaisempaa, vähemmän mahdollisuuksia.

Ehkäisyn puuttuminen. Jos meinasi harrastaa seksiä, oli oltava aviossa tai ainakin mielellään menossa avioon. Yhteisön paine pariutumiseen kovempi.

Paljolti samaa mieltä.  Naimattoman miehen ja naimattoman naisen välistä seksiä pidettiin salavuoteutena ja yhdessä asuvat naimattomat pariskunnat olivat susipareja, joita yleisesti paheksuttiin. Samoin avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia kutsuttiin äpäriksi.  Parinmuodostusta edisti yhteisön normien ohella myös taloudelliset vaikuttimet kuten se seikka että maatilaa tai jotain kyläkaupan kaltaista yritystä oli helpompi pyörittää pariskuntana kuin yksinäisenä miehenä tai naisena.

Ennen nykyisten kotitalouskoneitten ja einesruokien ilmestymistä joskus 1960-luvulta alkaen vaimo oli myös enemmän sidottu ruuan valmistamiseen ja muihin kotitöihin.  Televisiosta tuli muutama vuosi sitten hyvä brittiläinen sarja, jossa käytiin esimerkkiperheen avulla läpi ruuanlaittoon liittyviä muutoksia jostain 1950-luvulta 2010-luvulle.

Ainakin yksi on se, että miehiä oli paljon vähemmän kuin nykyään. 

Miehiä syntyy enemmän kuin naisia. Aina näihin aikoihin saakka miehiä on tietenkin kuollut paljon enemmän ja nuorempana kuin naisia. Työ oli kuluttavaa ja vaarallista. Väkivaltaa ja viinaakin kai on ollut ennen isommissa määrin. Sotia käytiin "säännöllisin väliajoin". 

Nythän meillä on ihan Suomessa sellainen tilanne, että aktiivi-ikäisissä on 50 000 miestä enemmän kuin naista. Se on keskikokoisen suomalaisen kaupungin verran. Ja epäsuhta kasvaa tietenkin koko ajan. 

Suurimmaksi syyksi nostaisin sen, että uskottiin voivan olla onnellinen ihan sen naapurin penan kanssa hollywoodin filmitähtien haikailun sijaan. Tavoitteena oli vakaa rakkaus ja hyvä elämä; ei intohimo. Elämä sai välillä olla vähemmän säkenöivääkin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yksi on se, että miehiä oli paljon vähemmän kuin nykyään. 

Miehiä syntyy enemmän kuin naisia. Aina näihin aikoihin saakka miehiä on tietenkin kuollut paljon enemmän ja nuorempana kuin naisia. Työ oli kuluttavaa ja vaarallista. Väkivaltaa ja viinaakin kai on ollut ennen isommissa määrin. Sotia käytiin "säännöllisin väliajoin". 

Nythän meillä on ihan Suomessa sellainen tilanne, että aktiivi-ikäisissä on 50 000 miestä enemmän kuin naista. Se on keskikokoisen suomalaisen kaupungin verran. Ja epäsuhta kasvaa tietenkin koko ajan. 

Puhuttiin molemmista sukupuolista, joten et vastaa aloituksen kysymykseen mitenkään.

Ennen vanhaan pariuduttiin nuorena kun ihmiset olivat vielä nuoruuden kauniita. Ei oltu ylipainoisia vaan kaikilla ruumiillisen työn ja yksinkertaisen ruuan ja elämän muokkaama vartalo. Ei nähty yliluonnollisen näköisiä ihmisiä kuin missikiertueilla. Tavallisen näköinen ihminen kelpasi hyvin. Nykyään monet rupsahtavat ennen kuin löytävän puolison.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yksi on se, että miehiä oli paljon vähemmän kuin nykyään. 

Miehiä syntyy enemmän kuin naisia. Aina näihin aikoihin saakka miehiä on tietenkin kuollut paljon enemmän ja nuorempana kuin naisia. Työ oli kuluttavaa ja vaarallista. Väkivaltaa ja viinaakin kai on ollut ennen isommissa määrin. Sotia käytiin "säännöllisin väliajoin". 

Nythän meillä on ihan Suomessa sellainen tilanne, että aktiivi-ikäisissä on 50 000 miestä enemmän kuin naista. Se on keskikokoisen suomalaisen kaupungin verran. Ja epäsuhta kasvaa tietenkin koko ajan. 

Puhuttiin molemmista sukupuolista, joten et vastaa aloituksen kysymykseen mitenkään.

No kyllä naisten varmasti on nykyään helpompi löytää kumppani kuin koskaan ennen. 

Miehillehän tuo on rasite kun on niin paljon kilpailua. 

Vierailija kirjoitti:

Naisilla usein huono koulutus, eikä töitä. Mies elätti.

Naiset ovat olleet täällä pohjan perukoilla melko yritteliäitä aina, on ollut ikään kuin pakko.

Toki kaksi pärjää aina paremmin kuin yksi, mutta tämä pätee myös miesten kohdalla.

Pakko oli ottaa se ensimmäinen joka vastaan käveli ja yksin ei voinut jäädä. Ei voinut deittailla, muuten leimattiin horoksi. Seksiä ei voinut harrastaa ennen avioliittoa, ei edes muuttaa yhteen. Ainoa mitä saattoi tehdä, oli kulkea käsi kädessä. Erota ei voinut, vaan yhdessä oltiin niin kauan että toinen kuoli, kaikki oli kestettävä. Monille puolison kuolema oli helpotus. Ja moni jutui senkin jälkeen ottamaan uuden puolison jos ei ollut varaa olla yksin.

Vastasit jo itse omaan kysymykseesi. "Kumppani oli pakkokin olla", eli silloin pidettiin tärkeänä ylipäätään mennä naimisiin, vaikka sitten Sen Väärän kanssa.

Ehkä nykyisin ihmisillä on enemmän ongelmia, eikä tiedetä mitä halutaan, yhteiskunnan ongelmat. Ennen elettiin elämää

Netin kautta tutustumisessa on jo lähtökohtaisesti iso aita välissä.

Naiset pitivät huolta itsestään. Nykyään noita läskilylleröitä tulee vastaan joka kadunkulmassa. 

En huoli! Mieluummin sinkkuna sitten.

Mä ymmärrän naisen nirsoutta jos hän on on jostain kuninkaallisesta hottentotti suvusta, mutta sitä mä en koskaan tule ymmärtämään kun liikaa mtv:tä katsonut suomalainen persjalka nainen luulee itsestään liikoja ja vaatii jotain brad pittiä itselleen.