Lue keskustelun säännöt.
Mikä mua vaivaa??
08.05.2006 |
Ikää reilut 30v, kaksi lasta ja aviomies. Kaikki noin päällisin puolin hyvin, mutta olen ihan koko ajan kireä kuin viulun kieli. En kestä yhtään lasten kiukuttelua tai vastaan sanomisia. Mies ärsyttää välillä niin, että tekisi mieli ulos heittää.
Teen lyhennettyä työviikkoa ja tuntuu, että mun vapaapäivät menee siinä kun taistelen lasten kanssa; mennäänkö ulos, syödäänkö jne. 3-vuotias taistelee vastaan minkä ehtii.
SEksi ei kiinnosta yhtään eikä sitä olla piiiiitkäään aikaan harrastettukaan.
Hormonaalista ehkäisyä ei ole, joten ei ainakaan siitä johdu tämä kireys. Mutta mitä tämä oikein on????
Sekoamassako?
Kommentit (12)
Jos ei, niin voisit kokeilla sitä. Eli lapset olis täydet viikot hoidossa ja sinä jatkat lyhennettyä viikkoa. Saisit rauhassa laitettua kotona paikat kuntoon ja jotain muutakin kivaa tehtyä. Paljonko olet yli 30? ettei olis joku kriisi menossa...? Siihen liittyy se että heitetään ukko pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mul on 4 ja 2 vee ipanat ja ihan samalta kuulostaa kun ap:n ja monen muun.. Kävin muuten tänään neuvollassa ja kerroin niin paljon tästä tilanteesta kun ehdin. Diagnoosi oli et lapset on normaaleja ja äitikin on.. Mehän ollaan vaan ihmisiä, me äidit (ei mitään yliluonnollisia siis).. Sano neuvolatäti vaan et;voimia sulle, niitä kaipaat( kun oli 2 tuntia katellu mun kahta ihanaa, kovapäistä oinas-lasta)
älä taistele: ruuat naamaan, vaatteet päälle ja niska-perse -otteella pihalle. Siellä se taistelutahtokin hiipuu...
Hommaa itsellesi omaa aikaa, oma harrastus. Hommatkaa siivooja, niin ei tarvii sitä miettiä. Syökää eineksiä, niin ei tartte roikua keittiössä ainakaan aina. Jakakaa kotityöt, lähtekää miehen kanssa kahdestaan kävelylle/ leffaan/ syömään mitä vaan, säännöllisin välein, niin että juttelette joskus kokonaisia lauseita ukonkin kanssa toisillenne, että lapset keskeyttää.
Ja mieti, mitä ois kiva lasten kanssa puuhata: meillä esim. 4v poika rakastaa ruuan laittoa, ja se on hauskaa yhdessä..
Tunnen jo nyt syyllisyyttä siitä, että he ovat vieraan hoidossa. Heillä on hyvät oltavat hoidossa, mutta en vaan voi sille mitään, että syyllistän itseäni hoitoon viemisestä.
Ikää mulla on 31v, jonkinlaista kriisiä olen itsekin havainnut. Lisäksi on menossa 7. avioliittovuosi....
Tänäänkin olen töiden jälkeen vain komentanut lapsia ja pinna on kireellä heidän tottelemattomuudesta johtuen.
Tunnen itseni huonoksi äidiksi.....
ap
Varsinkin se 3v tietää, että sinulla on paha mieli kun viet heidät hoitoon. Ja tietää, että sinulla on paha mieli kun joudut komentamaan häntä. Ja silti hän tekee pahoja, että joudut komentamaan häntä. Ja sitten hän tuntee syyllisyyttä kun sinulla on paha mieli.
Silloin kun eniten suututtaa, ota lapsi syliin ja mene sohvalle lukemaan hänen kanssa kirjaa. Käännä levy pienemmälle, ettei ruoka mee pilalle.
Istu ja rauhoitu.
Mutta muuten ei mikään ole niin tärkeää kuin hyvällä mielellä oleva äiti.
Ei se haittaa vaikka eteisessä on hiekkalaatikko. Ne sotkut kyllä säilyy, mutta se että sinulla on paha mieli painuu lapsen mieleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi tosin vain, kolmevuotias. Käyn kokopäivätöissä ja kotona repeen ihan joka asiasta. Jos lapsi sanoo yhdenkin poikkipuolisen sanan, tekisi mieli vetää korville, oon ihan poikki. Toivon etten kokonaan napsahda ja oikeasti vetele lasta... :´(
Raha-asiat takkuaa, en tiedä miten selvitään veloista. Mies ärsyttää, tuntuu etrtä itse hoidan kaikki raha-asiat tässä huushollissa. Nyt kin vuokria rästissä:( En jaksa enää.....
Tuntuu, että menetän otteen omasta elmästäni pian....
Meikäläinen ainakin helisee, jos en saa seksiä, vaikka sitä ei välttämättä mieli tekisikään... Kannattaa kokeilla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanhoja lapsesi on?
Itse olen ajatellut että tämä johtuu siitä etten osaa pitää kuria lapsille ja siksi kotona vallitsee koko ajan kaaos.
Ja kun osan aikaa on poissa kotoa niin kaikkia hommia ei ehdi tehdä eikä aina iltaisin jaksakaan.
Terveellinen ruokavalio ja joku harrastus ei varmaankaan ois pahasta mut en tiedä auttaisko? itselläni alkaa jo vähän helpottaa, nuorin nyt 3v.
EHkä olet masentunut?
Ja seksiä ei tee edes mieli. Vaan mieli tekisi heittää äijä ulos ja sen kamppeet kans!
Ajatuskin seksistä saa viimeisetkin halut katoamaan :' (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen kanssa ei juuri edes puhuta iltaisin kun hän katselee telkkaria ja minä surffailen netissä.
Minustakin tuntuu, että elämä on yhtä kaaosta. Koti on sekaisin (inhoan sekasotkua) eikä lapset tottele. Olen mielestäni ollut määrätietoinen ja jämpti kasvattaja, mutta tilanne on riistäytynyt täysin käsistä. Ehkä olen vaan niin väsynyt, etten jaksa pitää esikoiselle kuria tai jos pidän niin se on yhtä huutamista puolin ja toisin. Välillä tuntuu, että mun lapset varmaan inhoaa kamalaa äitään :(
Onkohan tämä masennusta? Kaiken lisäksi pelkään sairastuvani vakavasti. Mistä saisi apua?
ap
Ap: kirjotus oli kuin mun elämääni, tosin meillä vaan yksi lapsi. Enempää ei kyllä tulekaan; 3-vuotias kiukkuaa päivät ja ulisee yöt kuin pikkuvauva. Olen miettinyt hakeutumista ammattiauttajan luo, mutta en " kehtaa" , kun tämä suhteellisen pieni paikkakunta ja pelkään mitä ajattelevat (olen itse alalla).
asioista. Voimia sulle!