Palstan lukuisat ja toistuvat olipa ruma tai likainen tukka / Yök, se oli meikitön / Hyh hyh, mitkä vaatteet / Lisää tähän vapaavalintainen oma arvostelu -avaukset ventovieraista ihmisistä.

Ihmisillä ei kai ole omaa elämää kun pitää käyttää aikaa ventovieraiden asioiden vatvomiseen.

Suomalainen pikkusieluinen, katkera ja kateellinen mielenmaisema yhdistettynä epätyydyttävään työhön, työttömyyteen ja omaan rumuuteen aiheuttavat sellaisia ketjuja. Sairaita paskojahan niiden ap:t ovat, eivät muuta.

Ymmärrän sen, josko esimerkiksi uuden kumppanin hengitys haisee ja se häiritsee. Ja sitä sitten tullaan kysymään, että mitenköhän tästä voisi toista loukkaamatta vinkata.

Ymmärrän senkin, jos kumppani ilmestyy kotiin vihreän irokeesin kanssa ja se häiritsee.

Mutta että jonkun täysin ventovieraan, kuten bussissa kanssamatkustavan olemuksesta tai edes hajusta tehdään iso ongelma?

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ei kai ole omaa elämää kun pitää käyttää aikaa ventovieraiden asioiden vatvomiseen.

Tämä on se, mikä kieltämättä käy usein itselläkin ensimmäisenä mielessä.

Samalla silti on tullut nähtyä myös niitä lukuisia ns. humble brageja joissa muistetaan kertoa että kyllähän minäkin, vaikka olen kahden pienen lapsen äiti, olen vastuullisessa työssä HR-päällikkönä ja vapaa-ajalla harrastan joogaa, kahvakuulaa ja kuorolaulua, SILTI olen huolitellun näköinen aina, ja en edes ruokakauppaan lähde, ilman että vähintään ripsiväriä.

Näiden osalta ei liene kyse siitä, etteikö omaa elämää olisi jopa liiaksikin.

Ap.

Joskus se voi olla alemmuudentunnetta tai naisvihaa. Ajatellaan, että heitänpä tällaisen arvostelun naisista nyt someen niin niitä alkaa asia häritsemään eivätkä keskity muihin asioihin kuin siihen onko pylly lättänä / tukka rumasti / meikki ok / meikitön / leukaperät roikkuu.