Hankala terapeutti vai hankala asiakas?
Onko muilla kokemuksia siitä kun terapiasuhde menee täysin pieleen ja kemiat ei kohtaa? Itselläni päättyi 2-vuotinen terapia ennen aikojaan...
Alussa meni hyvin ja koin että terapeutti ymmärtää jne. Puolen vuoden kohdalla tajusin ettei oikeasti kuuntele minua ja istuu siinä vain rahan takia (mikä lienee aika yleistä). Alkoi molemminpuoleinen ärsyyntyminen: itse olin terapeuttia kohtaan riitaisa ja äksy ja hän kertoi minulle, ettei uskalla oikein kysellä mitään minulta koska kuulemma ärsyynnyn.
Myös terapeuttia selvästi ärsytti kun puhuin Jumalasta ja pohdin omaa uskonnollista suuntautumistani josta en päässyt selvyyteen. Hänen mukaansa "jankkasin" ja "raivosin" ja kun totesin että häntä ateistina ärsyttää niin itse kielsi, ettei muka ärsyyntynyt vaikka kyllähän sen huomasi...
Kemiamme eivät siis toimineet viime kädessä ollenkaan. Lopulta turhauduin täysin ja lopetin terapiasuhteen. Terapeutti oli viileä, etäinen ja paikoin hieman ylimielisen oloinen nainen, välillä kuitenkin yritti esittää empaattista.
Suuntaus oli psykodynaaminen ja terapeutilla vaativan erityistason pätevyys. Seuraavaksi taidan kokeilla kognitiivista terapiaa...
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää aina olla näitä v-mäisiä vastauksia "tekisitkö itse ilmaiseksi työtäsi" jne? Mikä on ongelmasi kun pitää johonkin random ketjuun tulla aukomaan päätä...Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin älä sano mitään on ihan hyvä neuvo! Ap kaipaa varmastikin vertaistukea eikä mitään pään aukomisia. Ja kyllä, meni tunteisiin!
Toisaalta terapeutti ei ole ystävä, eikä taas ystävä kuitenkaan terapeutti.
Miksi muuten riidellä terapeutin kanssa? Onko se osa prosessia?
Minunkin terapeutti sanoi, että suutuin hänelle. Fiksuna olisi kysynyt mikä tunnereaktioni on. Suuttumus on voimakas tunne. Ärsyyntyä voi suuttumattakin, kun toinen vähättelee jotakin asiaa omsn mutun perusteella ilman faktapohjaa, jota ei ole halunnut kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla kokemuksia siitä kun terapiasuhde menee täysin pieleen ja kemiat ei kohtaa? Itselläni päättyi 2-vuotinen terapia ennen aikojaan...
Alussa meni hyvin ja koin että terapeutti ymmärtää jne. Puolen vuoden kohdalla tajusin ettei oikeasti kuuntele minua ja istuu siinä vain rahan takia (mikä lienee aika yleistä). Alkoi molemminpuoleinen ärsyyntyminen: itse olin terapeuttia kohtaan riitaisa ja äksy ja hän kertoi minulle, ettei uskalla oikein kysellä mitään minulta koska kuulemma ärsyynnyn.
Myös terapeuttia selvästi ärsytti kun puhuin Jumalasta ja pohdin omaa uskonnollista suuntautumistani josta en päässyt selvyyteen. Hänen mukaansa "jankkasin" ja "raivosin" ja kun totesin että häntä ateistina ärsyttää niin itse kielsi, ettei muka ärsyyntynyt vaikka kyllähän sen huomasi...
Kemiamme eivät siis toimineet viime kädessä ollenkaan. Lopulta turhauduin täysin ja lopetin terapiasuhteen. Terapeutti oli viileä, etäinen ja paikoin hieman ylimielisen oloinen nainen, välillä kuitenkin yritti esittää empaattista.
Suuntaus oli psykodynaaminen ja terapeutilla vaativan erityistason pätevyys. Seuraavaksi taidan kokeilla kognitiivista terapiaa...
Kyllä terapeutin tehtävänä olisi ollut auttaa sinua sanoittamaan ajatuksiasi.
Ap:n terapeutti kuulostaa ammattitaidottomalta. Terapeutin ei kuulu näyttää ärsyyntymistä, suuttumista/muita negatiivisia tunteitaan! Miten asiakas osaa olla avoin ja näyttää omia negatiivisia tunteita (jotka kuuluvat traumojen purkuun) jos pitää pelätä terapeutin tunteita, ettei terapeutti kestä? Sellainen aiheuttaa lisätraumatisoitumista. Hyvä että ap lopetti kyseisellä terapeutilla ja toivottavasti löytää jostain paremman...
Itsellä vastaava kokemus psykodynaamisesta ja päätin jättää kesken ja vaihtaa terapeuttia. Kyseinen suuntaus ei toimi kaikille ja on myös aika yleistä ettei kemiat kohtaa vaikka alussa tuntuisikin siltä...
Nykyään oletaan yleisesti että terapia kykenee korjaamaan kaikki ongelmat mikä ei pidä välttämättä paikkaansa...Psykodnaamisen terapian toimivuudesta on myös ristiriitaisia tietoja, ilmeisesti ei kovin tehokas terapiamuoto ja paljon riippuu nimenomaan terapeutin ja asiaakkaan välisestä kemiasta mikä ei ilmiselvästi toiminut aloittajan tapauksessa. Lyhyt-ja ratkaisukeskeinen terapia saattaisi olla parempi. Terapeutista on vaikea näkemättä sanoa oliko ammattitaitoinen vai ei mutta vuorovaikutussuhde oli kuvauksen perusteella pielessä. Se kyllä pitää paikkansa että terapeutti ei saa suuttua/hermostua asiakkaalle, muuten luottamus menee varmasti
Minun olisi kyllä vaikea edes rahasta kuunnella mitään uskontohöpötyksiä, niin että ymmärrän terapeuttiasi. Hänen olisi kuitenkin ehkä itse pitänyt ymmärtää päättää hoitosuhde eikä jatkaa terapioimista ärtyneenä.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on LASKU! Nämähän myyvät aikaansa narinoillenne.
Niin on. Sivuraiteelle lähtee heti, jos kuvittelee muuta.
Terapeutin ammattitaitoon kuuluu olla näyttämättä ärtymystä, vihaa asiakastaan kohtaan jne. Jos ei tähän pysty niin fiksuinta olisi lopettaa terapiasuhde ennenkuin aiheuttaa lisätraumoja asiakkaallen huonolla vuorovaikutussuhteella! Oma terapeuttini ärtyi useaan otteeseen, kun pohdiskelin vastaavanlaisia asioita kuin ap ja näytti sen myös. Lopulta itse lopetin hoitosuhteen, kun koin ettei terapeutti hyväksy minua sellaisena kuin olen eikä kestä juttujani. Ja jos terapeutti ei minua kestä (jonka pitäisi olla koulutettu ammattilainen) niin kuka sitten? Lopulta hakeuduin työkyvyttömyyseläkkeelle kun totesin että ihmisten kanssa on liian vaikeaa eikä edes terapeuttiinsa voi luottaa...
Ihmisillä on erilaiset kemiat ja mikäli ne eivät kohtaa niin terapiasta ei tule mitään! On väärin mikäli terapeutti ei pysty tunteitaan hallitsemaan ja näyttää esim. ärtymyksensä avoimesti, oikea ammattilainen harvemmin tällaiseen syyllistyy. Terapeutin pitäisi olla tyyni myös silloin jos asiakas haluaa puhua uskonnosta eikä suuttua mikäli aihe ei miellytä! Itselläni kaksi terapiakokemusta takana, toinen terapeutti oli todella hyvä ja suhteemme toimi, toinen taas ei kestänyt minua enkä minä häntä ja oli suorastaan katastrofaalinen...Terapeutti yritti pitää minusta väkisin kiinni ja alkoi uhkailemaan kuinka kaikki menisi pieleen mikäli vaihdan terapeuttia vaikka monta kertaa sanoin ettei tämä suhde mielestäni toimi :/ Jotkut ovat rahanahneita, valitettavasti.
Mä lopetin terapian kahden vuoden jälkeen kun totesin että homma ei toimi, terapeuttia kiinnostaa vain raha ja kaikenlisäksi juttuni ilmeisesti ikävystyttivät häntä...Silloin päätin että ei ikinä enää terapiaa, tästä lähin selviän ongelmistani paremmin yksin kuin menen vähäteltäväksi kenenkään vastaanotolle
Juuri minäkin olen saanut sen tunteen että olen liian vaikea ihminen ja kukaan ei kestä minua. Veikkaan että minulla on jotain pers.häiriöitä kyllä ja tiedostan paljon, mutta omasta panoksesta huolimatta tuntuu että monien auttajien selkä katkeaa pienestä. Kehen voisi silloin tukeutua?
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin terapian kahden vuoden jälkeen kun totesin että homma ei toimi, terapeuttia kiinnostaa vain raha ja kaikenlisäksi juttuni ilmeisesti ikävystyttivät häntä...Silloin päätin että ei ikinä enää terapiaa, tästä lähin selviän ongelmistani paremmin yksin kuin menen vähäteltäväksi kenenkään vastaanotolle
Tämä on arvokas oivallus. Terapeutti istuu tosiaan työkseen, elantonsa ansaitakseen kuuntelemassa yksipuolista, itsekeskeistä vatvomista.
Parasta on jos kalliin yksipuolisen terapian sijaan on sukulaisia, ystäviä yms. joille voi silloin tällöin vastavuoroisesti vähän avautua ongelmistaan, mutta pääpaino yhdessäololla kuitenkin iloatuottavissa asioissa.
Lopetin myös. Oli tosi onneton "terapeutti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin terapian kahden vuoden jälkeen kun totesin että homma ei toimi, terapeuttia kiinnostaa vain raha ja kaikenlisäksi juttuni ilmeisesti ikävystyttivät häntä...Silloin päätin että ei ikinä enää terapiaa, tästä lähin selviän ongelmistani paremmin yksin kuin menen vähäteltäväksi kenenkään vastaanotolle
Tämä on arvokas oivallus. Terapeutti istuu tosiaan työkseen, elantonsa ansaitakseen kuuntelemassa yksipuolista, itsekeskeistä vatvomista.
Parasta on jos kalliin yksipuolisen terapian sijaan on sukulaisia, ystäviä yms. joille voi silloin tällöin vastavuoroisesti vähän avautua ongelmistaan, mutta pääpaino yhdessäololla kuitenkin iloatuottavissa asioissa.
Jos olisi tällaisia sukulaisia ja ystäviä, niin tuskin olisi näitä mielenterveysongelmiakaan.
Sukulaisia ja ystäviä kiinnostaa aidosti ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen muka-osaava terapeutti ja tyypillisen tyhmä asiakas. Eivät terapeutit kenenkään ongelmia osaa kysymyksillä ja keskustelulla parantaa, vaikka tyhmät asiakkaat näin joskus luulevat.
Yhtä hyvin paranet, jos pohdit sinua askarruttavia asioita (kuten uskontoa, vanhoja epäonnistuneita kaverisuhteita, vanhoja perheongelmia) ihan itseksesi. Tulee halvemmaksikin. Toivon, ettet saa mitään tukiaisia tuohon terapiassa mäkättämis -harrastukseesi.
Toivon että saa tukea. Terapiasta on paljon hyötyä. Minä maksan itse, kallista on.
Uskonasioista puhuisin ehkä ennemmin vaikka papin kanssa. Ei kaikki tajua niitä ja niiden pohtimista.
Ammattitaitoisen terapeutin pitäisi kyllä osata ottaa tämä toiminnassaan huomioon.