Tuntuu oudolta kun päiväkodissa hoitaja kutsuu lapsia kullaksi, muruksi

Ai, minä kutsun kyllä lapsia ja eläimiä useinkin niin spontaanisti, ne vaan ovat niin suloisia.

Musta on ihanaa kun toisen lapsen hoitaja sanoo aina kulta. Esim."kulta sinunkin äitisi tulee kohta". Lisäksi kun hän oli pois muutaman viikon niin ensi töikseen tuli kertomaan lapselleni kuinka oli häntä ikävä.

Vaikka hän ei näitä asioita oikeasti tatkottaisi niin tyyli on samanlainen kuin meillä kotona on. Usein kerromme että välitämme ja sanomme "rakas" tai "kulta".

Miten sitten pitäisi kutsua? Kakara, riiviö, pentu???

Minusta tuo tuntuu mukavalta, tulee tunne, että lapsista välitetään. Kun se kuulostaa aidolta.

Minusta taas siksi ei kuulosta aidolta, että kullaksi sanovat he, jotka muuten ovat etäisiä.

lto 

Kyllä minäkin käytän pienistä koululaisista erilaisia lempi- ja hellittelynimiä. Halailemme ja olemme muutenkin läheisiä. Tuntuu hyvältä luoda toiseen ihmiseen yhteys, ja lapset todella tarvitsevat läheisyyttä ja lämmintä hyväksyntää mahdollisimman monelta aikuiselta.

T: koulunkäynninohjaaja

Minusta on mukavaa, kun päiväkodin ihanat hoitajat kutsuvat lapsiani "kullaksi", "muruksi". Miten tästäkin joku voi tehdä ongelman? Olisiko parempi hoitaa lapset kotona, ettei tarvitsisi pahoittaa joka asiasta mieltään?

No jotku lapset on enemmän valveillaoloajasta niiden hoitajien kuin omien vanhempiensa kanssa, joten onko se niin outoa että on välit kuin läheisen kanssa.

En ole hoitotäti, mutta aikanaan olin jonkin aikaa työkokeilussa/harjoittelussa päiväkodissa. En muista sanoinko lapsista noin, uskoisin, että sanoin. Kyllä heistä jokainen oli tosi murunen ja kulta ja muodostuivat minulle tärkeiksi. Kuten aivan varmasti varsinaisille hoitotädeillekin. Halusin lapsille vain hyvää ja onnea elämään. Lisäksi, kun olet joka viikko useampana päivänä pitkään tekemisissä samojen ihmisten kanssa, niin onko mikään ihme, että he alkavat usein merkitä jotakin. Yleensä sen merkitsevyyden haluaa näyttää jotenkin. Muutenkin, jokainen lapsi ansaitsee kuulla olevansa hyvä ja rakastettu.

Minä olen pphoitaja ja kutsun kyllä lapsia kullaksi, murusiksi rakkaiksi jne.

Ja kyllä, tarkoitan sitä myös. Päiväkotiin toki se ero, että lapsia on vain neljä ja minä olen ainoa aikuinen heidän kanssa hoitopäivän aikana.

Lapsethan on täällä minun kanssa 8-10h joka arkipäivä ja kiinnyn kyllä heihin tosi paljon ihan oikeasti ja kyllä nuo muruset tykkää myös minusta.

Minä sanoin koulussakin oppilaitani kullaksi tai muruksi tai rakkaaksi ( Eetu-kulta, tuotko pallon tänne koriin? Hyvää viikonloppua muruset!  jne ) Oikeasti tykkäsin oppilaistani. Olimme kuusi vuotta yhdessä, siinä kiintyy.

Kaikki tarvitsevat kauniita sanoja. Kaikki oppivat empatiaa, kun heitä kohdellaan arvostaen ja heille puhutaan rakastaen.

Vierailija kirjoitti:

minusta vain läheisiä, omaa perhettä kutsutaan niin.

Ookkonää mustis siitä et muutkin kutsuu lapsiasi helyttelynimillä. Ei oo sulta pois vaan lapsen luonteelle ja luottamukselle tuiki tärkeää. Olen tärkeä ja rakastettu tunne välittyy lapsille ja heidän omat suhteensa myös tarhakavereihin hyvät. Nauttikoon lapset näistä sanoista, niitähän ei sitten aikuisena kuulekkaa. Ehkä sitten heitä kirotaan ja kakaroiksi ja maanvaivoiksi nimitellään. 

Hoitajat ovat läheisiä ja tärkeitä lapsillesi, vaikka eivät tietenkään sinulle. Tottakai on lapselle tärkeää kuulla kauniita sanoja hänelle tärkeältä aikuiselta.

Minä saatan sanoa lasteni kavereitakin tuollaisilla hellittelynimillä. Ja kiva, jos päivähoidossakin käyttävät spontaanisti tuollaisia sanoja, silittävät tukkaa jne.

Puhun niin, koska oikeasti hoitamani lapset ovat minulle rakkaita ja tärkeitä. Vietän heidän kanssa erittäin paljon viikosta aikaa. Enemmän, kuin heidän vanhempansa

Lto