Mitä te työttömät teette arkisin?

Mulla on vähän sama ongelma. Valmistuin kampaajaksi keväällä ja oon siitä asti ollu työtön. Mulla on poikaystävä mutta hän on tällä hetkellä armeijassa joten nähdään vaan kun hän on lomilla. Onneksi on koira kuitenki seurana ja sen kanssa lenkkeilen paljon. Ootko miettiny jos hankkisit jonku harrastuksen?

Urheilen, opiskelen, luen, kirjoitan romaania, käyn koulutuksissa, siivoan, rakennan, autan ystäviäni ja sukulaisiani. Aika ei riitä oikein mihinkään.

Elämä ja arki on juuri niin tylsää kuin itse siitä teet.

Haen töitä, lenkkeilen, luen nettiä, opiskelen verkossa kaikkea mahdollista. Pääasiassa haen töitä. Jokaiseen paikkaan, kun tekee yksilöllisen hakemuksen niin siihen menee yllättävän paljon aikaa. Ensiviikolla 2 työhaastattelua, kyllä työnhaku töistä käy. Nyt työttömyyttä takana 4 viikkoa, toivotaan, että ensiviikolla onnistaa.

Katson tv:tä, luen av:ta ja kirjoja, käyn valokuvaamassa ja kotona muokkaan niitä kuvia, teen työhakemuksia. Kuulostan varmaan vähän ilkeältä, mutta sinulla pitäisi olla elämässä muitakin kiinnostuksen kohteita kuin työ. Toki työttömyys (ja rahattomuus) sinällään saa masentaa, mutta sinä et ole työsi. Mistä keskustelet ystäviesi kanssa, jos sinulla ei ole mitään harrastuksia tms.? Puhutteko vain työstä? Itse en osaa kuvitellakaan, että mikään muu tässä maailmassa ei kiinnostaisi kuin työ.  

Minä en ole yhtään tylsistynyt, vaikka olen ollut yli vuoden työtön. 

Jokainen päivä on työttömän arkea.

Valmistelen yrityksen perustamista.

Otan selvää byrokratiasta ja muista käytännön valmistelusta.

Suunnittelen logoa ja mainoksia sekä dokumenttipohjia ja valmistan tuotteita joita aion alkaa myymään.

Tässä on aika paljon kaikenlaista tekemistä.

Tiedän että kaikkien tahojen mielestä näitä valmisteluita ei saisi tehdä samalla kun nostaa työttömyyspäivärahoja. Mutta joillakin sitä on elettävä ennenkuin saa yrityksen toimimaan.

Lenkkeilen, kirppistelen, korjaan autoani, palstailen, laitan ruokaa ja hoidan kotia - töihin en ehtisikään...

Olin työtön kk, lomautettuna. Mä laitoin kaikille tutuille viestiä ja pääsin kk töihin joulupuotiin.

Palkka oli 10 e tunti, ei mitään lisiä. Tein töitä ma - pe 9-21 , la 10 - 18 ja su 12-18.

Sen jälkeen vapautui aukioloajat, nyt ne olisi joka pv 9-21.

Olisi pitänyt vielä jäädä liikkeen mentyä kiinni siivoamaan ja täyttämään hyllyjä, sanoi ei onnistu. Joulu oli vapaata, aattona liike meni kiinni klo 12 ja 27.12 sitten alkoi ale.

Joka päivä tuli kuorma puolen päivän aikaan ja silloin menin syömään ja vessaan. Niistäkin pomo narisi. Sanoin kyllä 12 h työpäivänä pitää päästä kerran vessaan.

Oli rankkaa, mutta tyytyväinen tosta keikasta. Sain taas laskut maksettua.

Kaksi koululaista joten aika menee. Herään aamulla heidän kanssaan samaan aikaan. Laitan aamupalan. Toisinaan menen vielä nukkumaan pariksi tunniksi. Kotona riittää aina jotain hommaa. Niitä normihommia, jotka teki ennen työn jälkeen. Kaupat, ruuat, pyykkäys. No siivota ei tarvi ihan joka päivä.

Käyn lenkillä, salilla ja jumpissa. Autan yrittäjä miestäni paperihommissa. Tietysti haen ja kartoitan myös työpaikkoja. Välillä tulee vaan tympääntyminen, kun ei mihinkään pääse. Silloin vaan parempi pitää pieni tauko hommasta.

Joo nää "harrastan, kirjoitan kirjaa, teen yhdistystoimintaa, aika ei riitä"yms ovat sitten erittäin iso poikkeus työttömissä. Itse en tällaista ihmistä ole vielä tavannut.

Kun itse olin työtön niin en tehnyt mitään. Lapsi kävi koulussa ja ite hyvä jos sain edes siivottua tai pestyä pyykit ennen kuin tuli kotiin. Sitä vaan makaa. Selaa nettiä, ehkä käy kävelyllä, syö ja makaa. Tämä siis kun on jo jonkun aikaa ollut työtön. Itsestä tuli ihan flegmaattinen, varsinkin kun ei ollut edes lopulta kiire hankkia töitä kun yhteiskunta elättää kyllä.

No jossain vaiheessa sitten raahauduin koulun penkille ja nykyään töissä - ja kauhulla muistelen miten työttömyys rampauttaa hyvin nopeasti.

En oikeastaan mitään. Olen netissä. Välillä käyn vanhemmillani ja välillä ajan sadan kilometrin pyörälenkkejä.

Tänäänkin heräsin kello kolme. Nyt siivoa ensimmäistä kertaa kuukauteen ja juon teetä.

Päivät ovat toistensa kopioita, enkä oikeastaan tiedä mikä viikonpäivä milloinkin on käynnissä.

Työttömöt tekevät lisää työttömiä meidän työssäkäyvien iloksi.

Vierailija kirjoitti:

Ootko miettiny jos hankkisit jonku harrastuksen?

Olen miettinyt, jos vaan löytyisi joku sopiva harrastus. Liikunnasta en oikeen tykkää. Ennen pyöräilin töihin niin sain siinä samalla hyötyliikuntaa. Varmaan piristäisi kuitenkin lähteä liikkumaan. Ja onhan harrastuksia paljon muutakin kun liikunnallisia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostan varmaan vähän ilkeältä, mutta sinulla pitäisi olla elämässä muitakin kiinnostuksen kohteita kuin työ. Toki työttömyys (ja rahattomuus) sinällään saa masentaa, mutta sinä et ole työsi. Mistä keskustelet ystäviesi kanssa, jos sinulla ei ole mitään harrastuksia tms.? Puhutteko vain työstä? Itse en osaa kuvitellakaan, että mikään muu tässä maailmassa ei kiinnostaisi kuin työ.  

Minä en ole yhtään tylsistynyt, vaikka olen ollut yli vuoden työtön. 

Elämäni on/oli paljon muutakin kun työtä. Aamulla kun heräsin aikaisin töihin niin oli loppupäivä aikaa ja energiaa tehdä muutakin. Nykyään herään vasta päivällä niin jo se pelkästään masentaa kun kello on jo niin paljon. Minulla oli kivat työkaverit, joista yksi asuu samassa suunnassa, joten monesti pyöräilimme yhdessä kotiin ja kyläiltiin toistemme luona. Nyt sekin on jäänyt kun työt loppuivat minulta. Kavereiden kanssa puhumme paljon muustakin kuin työstä, eikä työ tosiaan ole minulle tärkeintä elämässä. Se mistä todella pidän on matkustelu, mutta työttömänä ei ole rahaa sellaiseen.

Passiiviset työttömät ovat varmasti masentuneita. Niin voi käydä kelle tahansa ja on se tuttua itsellenikin. Työttömyys on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus. Älkää hukatko sitä!

Odotetaan, että olisi jotain hyödyllistä ja mukavaa tekemistä.

Välillä siivotaan, syödään ja kävellään ulkona, kun muut menee omilla autoillaan.

Palkkaakin jos saisi.

Olisi ihan kiva.

Käyn öisin baareissa ja harrastan irtosuhteita. Päivisin nukun.

Herään normaalisti klo 9. Otan 10h yöunet. Syön nopeasti aamupalan eli banaanin ja juon lasin maitoa. Sitten käyn lenkillä 8km. Tulen kotiin ja venyttelen tai joogailen tunnin verran.

Syön lounaan. Yleensä riisiä ja wokkivihanneksia. Päälle kulautan ison tuopillisen voimakasta olutta.

Nukun päiväunet tunnin verran.  Kun herään niin juon kahvit noin pannun verran ja luen tunnin tai pari kirjallisuutta. Sitten jos jaksan ja tuntemukset ovat hyvät niin teen lihaskuntoilua. Vedän leukoja, punnertelen etunojaa ja voimisteluliikkeitä virkistääkseni aivoja erilaisille uusille tempuille.

Jos en jaksa niin harjoittelen pianolla soittamista. Olen siinä aika kehno, mutta kehityn hyvin. Saatan piirtääkin.

Illalla käyn yleensä kaupassa ja jos jaksan niin harjoittelen karatea illan päätteeksi. Yleensä kevyesti koska alan olemaan jo vanha.

Suhteessa työelämään saan työttömyydestä paljon enemmän. Jokainen päivä on sellainen millaiseksi sen haluan itselleni tehdä ja kehittyä. Saan rahaakin melkein saman verran kuin työssä käydessä.

Eli töistä tulee se tonni tai 1200e riippuen ylitöistä. Ei kovinkaan palkitsevaa ja iltaisin olen väsynyt. En siis kerkeä elämään elämää itselle ja saan siitä vain muutaman satasen enemmän.

Eli työssäkäynti ei korvaa rahallisesti sitä aikaa minkä menetän elämästäni.

Työttömyys on elämässä parasta. Ajattelisin toisin jos työnteosta maksettaisi kunnon tuntuva korvaus. Toki olen myönteinen työssäkäymiselle, koska haluan ylläpitää sosialistista hyvinvointiyhteiskuntaa, joten töistä en kieltäydy.

Töitä ei nyt vaan kuitenkaan ole saatavilla.

Yritä harrastaa liikuntaa säännöllisesti. Vaikka salilla monta kertaa viikossa. 

Otan aamulla 150 mg Venlafaxiinia ja pyörin koko päivän kamoissani!