Huominen menee lapsen peleissä

Ei kai tullut yllätyksenä lapsista haaveillessa?

Onneksi olen lapseton ja Minulla on aikaa Itselleni!

Kaikki pelaa kirjoitti:

Ei kai tullut yllätyksenä lapsista haaveillessa?

Ei tullut. Meillä pelataan kesällä lajia jossa menee viikonloput ja talvella toista lajia jossa menee viikonloput.

Onhan se kumminkin kivaa teidän mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumminkin kivaa teidän mielestä?

On ja lapsi etenkin tykkää.

Huomenna varmaan vois siivota ja käydä kaupassa. Tänään ei huvita. Opiskella pitäisi vähän. Sunnuntaina käyn juoksukisassa. Muuten vaan oleilen miehen kanssa. Katsotaan jalkapalloa ja selataan kännyköitä. Ihanaa, kun elämä on niin rentoa.

Jotain iloa sentään köyhyydestä kun lasten piti lopettaa harrastus johon ei ollut varaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotain iloa sentään köyhyydestä kun lasten piti lopettaa harrastus johon ei ollut varaa.

Surullista.

Surullista että lasten harrastukset pyörittävätä niin moneen perheen arkea. Tai voidaanko edes puhua harrastuksesta jos treenikertoja on lähes joka ilta ja sitten pelireissut, talkoot jne päälle? Sehän on vähän niinkuin ammattiurheilua ilman palkkaa. Ja mikä parasta sitten joku päivä lapsi ilmoittaa, että ei kiinnosta enää. Ja te olette polttaneet kymmeniä tuhansia hukkaan. Ja ennenkuin älypäät ryntäävät kertomaan, että lapsi on saanut kokemuksia ja elämyksiä, ystäviä jne... niin ihan samalla tavalla se olisi niitä saanut niissä halvoissakin harrastuksissa.

Onneksi tässä perheessä on aikuisilla järki päässä ja perhettä ei uhrata lapsen harrastuksille. Ei näytä pahasti oireilevan vaikka lätkätreenien tilalla on kerran viikossa tapahtuva partio ja koululla saa käydä niin paljon pelaamassa ominpäin sisäpallopelejä kuin vain jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Surullista että lasten harrastukset pyörittävätä niin moneen perheen arkea. Tai voidaanko edes puhua harrastuksesta jos treenikertoja on lähes joka ilta ja sitten pelireissut, talkoot jne päälle? Sehän on vähän niinkuin ammattiurheilua ilman palkkaa. Ja mikä parasta sitten joku päivä lapsi ilmoittaa, että ei kiinnosta enää. Ja te olette polttaneet kymmeniä tuhansia hukkaan. Ja ennenkuin älypäät ryntäävät kertomaan, että lapsi on saanut kokemuksia ja elämyksiä, ystäviä jne... niin ihan samalla tavalla se olisi niitä saanut niissä halvoissakin harrastuksissa.

Onneksi tässä perheessä on aikuisilla järki päässä ja perhettä ei uhrata lapsen harrastuksille. Ei näytä pahasti oireilevan vaikka lätkätreenien tilalla on kerran viikossa tapahtuva partio ja koululla saa käydä niin paljon pelaamassa ominpäin sisäpallopelejä kuin vain jaksaa.

Mä en koe tätä uhrauksena. Lapsi on aidosti kiinnostunut urheilusta ja haluaa siitä joskus ammatin. Ei siis haaveilla mistään pelaajaurasta vaan jotain urheiluun liittyvää. Lisäksi monesti kuskaamme muitakin lapsia peleihin ja hän on saanut todella hyviä kavereita tätä kautta.