Nainen, seurustelisitko sairaseläkeläisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ettei. Pidän sellaisesta elämästä, jota sairaseläkeläinen voisi hyvin elää. Yksinkertaista arkea: videopelejä, kirjoja, lautapelejä, elokuvia, sarjoja.

Kunhan olisi järkeä päässä ja huumorintajuinen luonne, en näe mitään syytä, miksei se voisi toimia. Mitään aikuista lasta en alkaisi kuitenkaan katsella, eli kyllä pitäisi kantaa oma kortensa kekoon yhteiselämästä (niiltä osin kuin kykenee).

Eli olet sadan kilon keijukainen ja tykkäät vain istua ja syödä. Ookoo.

Mitäpä sitten, vaikka olisinkin? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että lähtisin siihen. Maailmamme ovat liian erilaiset ja koska itselläni on työaikaa jäljellä hyvinkin kaksikymmentä vuotta, niin ei siitä mitään tulisi. Olen myös yrittäjä ja tykkään työstäni niin paljon, että en tiedä olisiko meillä sairaseläkeläisen kanssa mitään juteltavaa.

Se, että tykkää työstään ja se, että onko jotain keskusteltavaa kahden henkilön välillä, eivät sulje pois toisiaan.

Kyllä sulkee aika hyvinkin. Jos toinen vain kökkii himassa ja työn tekeminen on hänelle kaukaista ikävää historiaa, niin hän on aika kaukana siitä arjesta mitä työssä käyvä elää. Ei sitä voi iäisyyksiä jutella jostakin hänen katsomistaan leffoista, päivän uutisista tai muista yhtä ankeasta. Arjesta tulee keskusteluaiheita, mutta jos toinen on lähinnä kotona, niin hänen keskustelunsa aiheet ovat aika suppeat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ettei. Pidän sellaisesta elämästä, jota sairaseläkeläinen voisi hyvin elää. Yksinkertaista arkea: videopelejä, kirjoja, lautapelejä, elokuvia, sarjoja.

Kunhan olisi järkeä päässä ja huumorintajuinen luonne, en näe mitään syytä, miksei se voisi toimia. Mitään aikuista lasta en alkaisi kuitenkaan katsella, eli kyllä pitäisi kantaa oma kortensa kekoon yhteiselämästä (niiltä osin kuin kykenee).

Eli olet sadan kilon keijukainen ja tykkäät vain istua ja syödä. Ookoo.

Mitäpä sitten, vaikka olisinkin? :)

Minä en ole. Ja en voisi kuvitella olevani miehen kanssa, joka ei pystyisi jollakin lailla jakamaan mm. urheiluharrastuksiani. Haluan vaeltaa aika vaativia reittejä, hiihtää pitkiä matkoja, kiipeillä, meloa kajakilla ja tehdä kaikkea muuta mukavaa vapaa-aikanani. Jos mies ei siihen pysty, niin hän ei olisi minun mies. Kun itse on elämänsä kunnossa ja on rahaa lähteä muutamaksi viikoksi vuodessa ulkomaille reissuun ja vaikka juuri vaeltamaan rinkka selässä, niin sairaseläkeläinen mies ei olisi parasta seuraa reissukaverina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että lähtisin siihen. Maailmamme ovat liian erilaiset ja koska itselläni on työaikaa jäljellä hyvinkin kaksikymmentä vuotta, niin ei siitä mitään tulisi. Olen myös yrittäjä ja tykkään työstäni niin paljon, että en tiedä olisiko meillä sairaseläkeläisen kanssa mitään juteltavaa.

Se, että tykkää työstään ja se, että onko jotain keskusteltavaa kahden henkilön välillä, eivät sulje pois toisiaan.

Kyllä sulkee aika hyvinkin. Jos toinen vain kökkii himassa ja työn tekeminen on hänelle kaukaista ikävää historiaa, niin hän on aika kaukana siitä arjesta mitä työssä käyvä elää. Ei sitä voi iäisyyksiä jutella jostakin hänen katsomistaan leffoista, päivän uutisista tai muista yhtä ankeasta. Arjesta tulee keskusteluaiheita, mutta jos toinen on lähinnä kotona, niin hänen keskustelunsa aiheet ovat aika suppeat.

Se onkin mielenkiintoista jutella arjesta; onko makkarakeitto valmis, onko kaapissa kahvia, mitä sieltä kaupasta pitikään ostaa, laitanko pyykkikoneen pyörimään, onko siellä ulkona pakkasta. On se hyvä, etteivät nämä ole ankeita aiheita. Jostain syystä päivän uutisia kuitenkin käsitellään talk show -ohjelmissa.

Sairauksista en tiedä ja osaa sanoa, mutta liikuntaa rajoittavat sairaudet olisivat suhteessa aika ikävät. Henkisesti sairastunutta en edes ajattelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko, että lähtisin siihen. Maailmamme ovat liian erilaiset ja koska itselläni on työaikaa jäljellä hyvinkin kaksikymmentä vuotta, niin ei siitä mitään tulisi. Olen myös yrittäjä ja tykkään työstäni niin paljon, että en tiedä olisiko meillä sairaseläkeläisen kanssa mitään juteltavaa.

Se, että tykkää työstään ja se, että onko jotain keskusteltavaa kahden henkilön välillä, eivät sulje pois toisiaan.

Kyllä sulkee aika hyvinkin. Jos toinen vain kökkii himassa ja työn tekeminen on hänelle kaukaista ikävää historiaa, niin hän on aika kaukana siitä arjesta mitä työssä käyvä elää. Ei sitä voi iäisyyksiä jutella jostakin hänen katsomistaan leffoista, päivän uutisista tai muista yhtä ankeasta. Arjesta tulee keskusteluaiheita, mutta jos toinen on lähinnä kotona, niin hänen keskustelunsa aiheet ovat aika suppeat.

Se onkin mielenkiintoista jutella arjesta; onko makkarakeitto valmis, onko kaapissa kahvia, mitä sieltä kaupasta pitikään ostaa, laitanko pyykkikoneen pyörimään, onko siellä ulkona pakkasta. On se hyvä, etteivät nämä ole ankeita aiheita. Jostain syystä päivän uutisia kuitenkin käsitellään talk show -ohjelmissa.

Työarjesta tulee aiheita, ei kotona olevan mietinnöistä seinien värityksestä. En katso mitään talk show -ohjelmia. Katsooko niitä oikeasti joku?

En halua omaishoitajaksi tieten tahtoen. Jos mies taas sairastuisi jo kauan yhdessä oltuammme ja eläkkeelle jäisi, niin sekin laittaisi oikeasti miettimään suhteen mielekkyyttä ja sitä onko tulevaisuus hänen kanssaan sellaista mitä omalta tulevaisuudeltani haluaisin. Kovin paljoa en halua tinkiä.

Jos minä sairastuisin ja eläkkeelle nelikymppisenä joutuisin, niin ymmärtäisin kyllä jos mies haluaisi elämältään enemmän ja lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ettei. Pidän sellaisesta elämästä, jota sairaseläkeläinen voisi hyvin elää. Yksinkertaista arkea: videopelejä, kirjoja, lautapelejä, elokuvia, sarjoja.

Kunhan olisi järkeä päässä ja huumorintajuinen luonne, en näe mitään syytä, miksei se voisi toimia. Mitään aikuista lasta en alkaisi kuitenkaan katsella, eli kyllä pitäisi kantaa oma kortensa kekoon yhteiselämästä (niiltä osin kuin kykenee).

Eli olet sadan kilon keijukainen ja tykkäät vain istua ja syödä. Ookoo.

Mitäpä sitten, vaikka olisinkin? :)

Minä en ole. Ja en voisi kuvitella olevani miehen kanssa, joka ei pystyisi jollakin lailla jakamaan mm. urheiluharrastuksiani. Haluan vaeltaa aika vaativia reittejä, hiihtää pitkiä matkoja, kiipeillä, meloa kajakilla ja tehdä kaikkea muuta mukavaa vapaa-aikanani. Jos mies ei siihen pysty, niin hän ei olisi minun mies. Kun itse on elämänsä kunnossa ja on rahaa lähteä muutamaksi viikoksi vuodessa ulkomaille reissuun ja vaikka juuri vaeltamaan rinkka selässä, niin sairaseläkeläinen mies ei olisi parasta seuraa reissukaverina.

No mutta itseni puolesta / kannaltahan minä tässä vastasinkin, en sinun.

Eipä se teistäkään kukaan ole immuuni vakavasti sairastumiselle!

Seurustelisin ja olen seurustellutkin.

Riippuu sairaudesta ja siitä kuinka hyvin hän pärjää itsenäisesti.

Olen itse työkyvyttömyyseläkkeellä, enkä usko että jaksaisin hoitaa kovin huonossa kunnossa olevaa miestä.