Koira näykkäisi jalkaan pyöräilijää :(

Mitäs jos se pyöräilijä saa siihen jalkaansa jonkun tulehduksen ja vaikka kuolee.

Ai hitto se sattuu! Lapsena joku koira teki saman. Sain siitä koirapelin mikä on vieläkin, vaikka oon pian 40v.

Pureeko koira siinä pelissä siis aina.

Pane nyt ensin mies vaihtoon. Et tee mitään miehellä joka menee paniikkiin tuollaisessa tilanteessa.

Sen jälkeen viet rakin piikille etkä enää ota rescuekoiria, koska sinulla ei selvästikään ole edellytyksiä sellaista kasvattaa.

Lyhyt remmi EI ole vaihtoehto, koira vaan kiihtyy siitä lisää. Nameja tai lelu taskuun ja niillä harhautat pelottavan asian kohdalla. Tai sitten kierrät sen asian ennen kuin koira ehtii sitä huomatakaan.

ÄLKÄÄ ottako rescuekoiria ellei teillä  ole koirankoulutuskokemusta. Älkääkä sekarotuisia, joiden viettimaailmasta ei isä jumalakaan tiedä mitään. Ottakaa joku näyttelylinjainen kultainen noutaja, sen kanssa tietää mitä saa ja tyhmempikin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos se pyöräilijä saa siihen jalkaansa jonkun tulehduksen ja vaikka kuolee.

En tiedä menikö hampaat läpi jalasta, koira aika pieni enkä tahtoisi uskoa että olisi kovin kovaa purrut. Toivottavasti mies menee lääkäriin jos sattui pahasti, korvaisin mielelläni lääkärikulut jos vaan tietäisin kelle :(

- AP

Miten niin oudon pyörän? Mikä siinä oli outoa? 

Ei ole välttämättä ollenkaan aggressiivista. Esim. paimenkoirataustaisilla on usein luontainen taipumus "paimennusnäykkimiseen", ellei sitä koulutuksella opeteta pois.

Ja muutenkin, moni täysin ei-aggressiivinen koira voisi tuon tehdä jossain tilanteessa. Esim. mulla oli joskus terrieri, joka jahtasi kaikenlaista jos pääsi jahtaamaan, ja näykkäsi kiinni saatuaan. Silti se ei, jos vaikka ihminen jota oli näykännyt, pysähtyi, ollut yhtään aggressiivinen eikä vihainen, olipa vaan joku vaisto että nopeasti rullalaudalla ohi menevää tekee mieli kevyesti näykkäistä.

Ei sinun ap tarvitse tuota enää miettiä siinä mielessä että ihmiseen yhteyttä ottaa. Todennäkösiesti näykkäys oli pieni eikä iho edes rikkoontunut. Mutta tietysti kun nyt tiedät että noin voi käydä, pidä koira tiukemmalla hihnalla ja lähellä kun ohi hurahtelee esim. lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä tai rullaluistelijoita.

Ei osata lenkittää. Eikä osata käyttäytyä ja hoitaa ongelmatilannetta.

Ei enää koiria teille, kiitos!

Koirankasvattaja täällä vastailee. 

Ensinnäkin tuo ei todennäköisesti ole ollut mitenkään dramaattista kellekään. Jos purema olisi ollut kova, varmasti näykkäyksen saanut olisi pysähtynyt ja vaatinut asian selvittämistä, eikä olisi päästänyt miestäsi "oho":lla. Todennäköisesti ei ole aggressiosta edes ollenkaan kyse vaan joko pelosta ja puolustautumisesta, paimennusvietin laukeamisesta tai muusta vaistomaisesta reaktiosta. Tällainen ei ole itsessään vakavaa eikä tarkoita että koira on aggressiivinen ja vaarallinen.

Toinen juttu on, että jatkossa tietysti koiraa ulkoiluttavan täytyy katsoa, ettei tuollaista pääse tapahtumaan. Joku yllä sanoi, ettei lyhyt hihna ole ratkaisu, mutta kylläpä se vaan on: silloin nimittäin se koira ei pääse näykkäämään ulkopuolisia. Joo kyllä koira voi siitä kiihtyä lisää, mutta ensisijaista ei ole se, vaan se ettei koira ikinä, koskaan, missään, pääse vahingoittamaan toisia koiria tai ihmisiä. Parasta olisi alkaa tietysti opettelemaan yllättäviä ohituksia palkkioiden kanssa niin että tämä käytös jäisi pois. Mutta myös sellaisen koiran kanssa joka voi tuota tehdä, voi elää ihan hyvin, kunhan tosiaan pitää huolen siitä että ihan fyysisesti estää koiraa ikinä pääsemästä tuota tekemään. Esim. mulla on paimenkoira joka paimennusvietin vallassa voi hyvinkin näykätä tietyissä tilanteissa, mutta minäpä tunnen ennalta ne tilanteet ja niissä tilanteissa koira otetaan käskyn alle ja/tai tarvittaessa lyhyelle hihnalle.

Jos haluat oikein varovainen olla niin kuonokoppa. Kuonopantakin on aika hyvä, se on tarkoitettu vetävän koiran hallintaan, eli jos remmi on löysällä niin ei kyllä auta.

Minusta koira on pelästynyt tuossa tilanteessa, en nyt heti menisi lopettamaan. Jos mahdollista, kannattaa opettaa sietämään pyöriä yms. kun niitä tulee kuitenkin vastaan.

Jos pyöräilijä on seutunne vakioasukkaita niin eiköhän hän jo huomenna tule raivopäänä lenkillä kimppuusi kertomaan, kuinka koirasi on vaarallinen ja kuinka paljon kipua, särkyä ja materiaalista vahinkoa koirasi 'hyökkäys' aiheutti. Onnittelen, jos pääset hänen kanssaan järkevään keskusteluyhteyteen. Omat koirani kerran pääsivät irti, kun olin keräämässä koirankakkaa (luulin, että remmi on käteni ympäri, ei ollut), yllättyivät nurkan takaa tulevasta koirasta niin, että kävivät rähisemään ja tämä koira tietysti pelästyi. Omistaja alkoi huutamaan minulle. Hänen vaiettuaan yritin pyytää anteeksi ja kertoa, että koirat olivat päässeet vahingossa irti, mutta saatuani puoli sanaa suustani, toisen koiran omistaja jatkoi huutoa kuin hinaaja. Odotin hetken, josko minäkin saisin puheenvuoron, mutta koska sellaista ei ilmestynyt ja päälle huutamaan en ala (jos riitelet idiootin kanssa, katso, ettei vastapuoli joudu tekemään samaa), en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin poistua paikalta. Toki perääni tuli vielä huutoa, että "lähdet pois paikalta, tosi aikuista..." mutta jos vastapuoli ei suostu keskustelemaan niin mikä on vaihtoehto?

Nämä on kyllä.... Itseäni puri viikonloppuna käsivarteen labradorinnoutaja. Ei ollut edes vihainen vaan ilmeisesti rajun leikkisä, mutta isot mustelmat on mun käsivarressa huolimatta siitä että välissä oli collegepaita ja toppatakki. Tilanne oli tällainen:

Kävelen rauhassa lenkillä, vastaan tulee vapaana oleva koira. Ei haittaa minua, olen omistanut ennen koiria enkä pelkää niitä. Ulkoiluttanut vanhempi mies ilmoitti kaukaa jo että on ihan kiltti, melkein pentu vielä. No, pentumainen tosiaan on vaikka ihan täysikokoisen näköinen rötkäle. Tulee loikkien kohti, jolloin omistaja yrittää huutaa ettei saa hyppiä. Käännyn kylkipäin ja otan tukevan haara-asennon etten kaatuisi varmaan ainakin 30 kiloisen koiran riemukkaasta päällepompinnasta. Omistaja ei pidä mitään kiirettä tulla ottamaan riesankappaleensa pois mun kimpusta. Tässä vaiheessa pentumainen koira päättää alkaa leikkiä niin, että hyppii hihaani kiinni hampaillaan. En uskalla puolustautua koska pelkään että se voi innostua lisää, jos sen on vaikka kotona leikkiessä sallittu tehdä tuollaista. Pureminen ei missään nimessä ole aggressiivista mutta sattuu silti ja tosiaan sinimusta mustelma on siinä mihin koviten puri.

Sanoin omistajalle asiasta, että se puri minua aika lujaa ja että toiseksi, joku lapsi tai vanha ihminen voi kaatua jos noin iso koira hyppii päälle. Että varmaan kannattaisi pitää metsäpoluilla koira kiinni kunnes on vähän rauhoittunut ja koulutettu. Vastaus: "haista sinä läski äm mä pitkä...." tyylinen vuodatus ja häipyminen.

Mua näykkäs kans joskus 15v ikäsenä koira pohkeen verille. Just ehdin toisella jalalla potkasta pään irti  koivesta ettei ottanu kunnolla kiinni.

Ulisten katos leuka sijoiltaan maisemaan.

Tilanteen huomioiden ei kaduta.

Vierailija kirjoitti:

Ei osata lenkittää. Eikä osata käyttäytyä ja hoitaa ongelmatilannetta.

Ei enää koiria teille, kiitos!

Olen ihan samaa mieltä, tilanne oli mieheltä aivan väärin hoidettu. Puhuttiin mitä olisi pitänyt tehdä (jäädä paikalle, antaa yhteystiedot mahdollisia korvauksia varten, pahoitella valtavasti) ja tietää itsekin toimineensa väärin ja on surkea.

Pyörässä oli ollut kolme rengasta ja perävaunu, että siinä mielessä "outo pyörä". Tietenkin täysin lenkkeilyttäjän ja koiran vika eikä oudon pyörän, kyllä pitäisi saada polkea rauhassa ihan sellaisella pyörällä kun tahtoo :( Tarvitsee varmaan itse koiran kanssa alkaa tosiaan tehdä vaikeiden "outojen" kulkuneuvojen ohitusharjoituksia ja käskeä mies pysyttäytymään lenkeillä paikoissa joissa ei kulje muita kuin jalankulkijoita.

Jos nään kuvausta vastaavan pyöräilijän naapurustossa aion tietenkin oma-aloitteisesti mennä pyytämään anteeksi koiran sekä miehen puolesta ja kysymään miten pahasti kävi / kaipaako lääkärikorvauksia tai rahaa mahdollisesti rikkoutuneista housuista. Ei kyllä ikinä ennen ole tullut lenkillä kuvausta vastaavaa henkilöä ainakaan pyörällä vastaan. Harmittaa.

- AP

Rasittava käydä lenkillä kun ihmiset pitävät ailahtelevaisia elukoitaan löyhässä narussa.

Vierailija kirjoitti:

Koirankasvattaja täällä vastailee. 

Ensinnäkin tuo ei todennäköisesti ole ollut mitenkään dramaattista kellekään. Jos purema olisi ollut kova, varmasti näykkäyksen saanut olisi pysähtynyt ja vaatinut asian selvittämistä, eikä olisi päästänyt miestäsi "oho":lla. Todennäköisesti ei ole aggressiosta edes ollenkaan kyse vaan joko pelosta ja puolustautumisesta, paimennusvietin laukeamisesta tai muusta vaistomaisesta reaktiosta. Tällainen ei ole itsessään vakavaa eikä tarkoita että koira on aggressiivinen ja vaarallinen.

Toinen juttu on, että jatkossa tietysti koiraa ulkoiluttavan täytyy katsoa, ettei tuollaista pääse tapahtumaan. Joku yllä sanoi, ettei lyhyt hihna ole ratkaisu, mutta kylläpä se vaan on: silloin nimittäin se koira ei pääse näykkäämään ulkopuolisia. Joo kyllä koira voi siitä kiihtyä lisää, mutta ensisijaista ei ole se, vaan se ettei koira ikinä, koskaan, missään, pääse vahingoittamaan toisia koiria tai ihmisiä. Parasta olisi alkaa tietysti opettelemaan yllättäviä ohituksia palkkioiden kanssa niin että tämä käytös jäisi pois. Mutta myös sellaisen koiran kanssa joka voi tuota tehdä, voi elää ihan hyvin, kunhan tosiaan pitää huolen siitä että ihan fyysisesti estää koiraa ikinä pääsemästä tuota tekemään. Esim. mulla on paimenkoira joka paimennusvietin vallassa voi hyvinkin näykätä tietyissä tilanteissa, mutta minäpä tunnen ennalta ne tilanteet ja niissä tilanteissa koira otetaan käskyn alle ja/tai tarvittaessa lyhyelle hihnalle.

Paitsi jos ihminen on ollut vaikka ujo tai paniikissa/shokissa jatkanut matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei osata lenkittää. Eikä osata käyttäytyä ja hoitaa ongelmatilannetta.

Ei enää koiria teille, kiitos!

Olen ihan samaa mieltä, tilanne oli mieheltä aivan väärin hoidettu. Puhuttiin mitä olisi pitänyt tehdä (jäädä paikalle, antaa yhteystiedot mahdollisia korvauksia varten, pahoitella valtavasti) ja tietää itsekin toimineensa väärin ja on surkea.

Pyörässä oli ollut kolme rengasta ja perävaunu, että siinä mielessä "outo pyörä". Tietenkin täysin lenkkeilyttäjän ja koiran vika eikä oudon pyörän, kyllä pitäisi saada polkea rauhassa ihan sellaisella pyörällä kun tahtoo :( Tarvitsee varmaan itse koiran kanssa alkaa tosiaan tehdä vaikeiden "outojen" kulkuneuvojen ohitusharjoituksia ja käskeä mies pysyttäytymään lenkeillä paikoissa joissa ei kulje muita kuin jalankulkijoita.

Jos nään kuvausta vastaavan pyöräilijän naapurustossa aion tietenkin oma-aloitteisesti mennä pyytämään anteeksi koiran sekä miehen puolesta ja kysymään miten pahasti kävi / kaipaako lääkärikorvauksia tai rahaa mahdollisesti rikkoutuneista housuista. Ei kyllä ikinä ennen ole tullut lenkillä kuvausta vastaavaa henkilöä ainakaan pyörällä vastaan. Harmittaa.

- AP

Eli kyseessä invapyörä.

Vierailija kirjoitti:

Koirankasvattaja täällä vastailee. 

Ensinnäkin tuo ei todennäköisesti ole ollut mitenkään dramaattista kellekään. Jos purema olisi ollut kova, varmasti näykkäyksen saanut olisi pysähtynyt ja vaatinut asian selvittämistä, eikä olisi päästänyt miestäsi "oho":lla. Todennäköisesti ei ole aggressiosta edes ollenkaan kyse vaan joko pelosta ja puolustautumisesta, paimennusvietin laukeamisesta tai muusta vaistomaisesta reaktiosta. Tällainen ei ole itsessään vakavaa eikä tarkoita että koira on aggressiivinen ja vaarallinen.

Aktiivipyöräilijänä sanon, että mitä tod.näk kyseiselle pyöräilijälle joko kehittyy koirakammo tai sellainen on jo ja reaktio oli ajaa pois paikalta. Itse pyöräillessä pelkään aina niitä tilanteita, kun koira lähtee pihasta perään tai tulee ilman hihnaa ja omistajaa metsässä vastaan. Pyörän satulassa istuessa on meinaan todella turvaton olo jos koira lähtee perään. Lahdessa asuessa etenkin Salppurilla tätä tapahtui usein ja joskus oli sydän kurkussa juoksulenkilläkin, kun koira ilmestyi polulla eteen.

Poistettiinko se kissanpotkaisu-provo, kun pitää uutta yrittää?

Tällä trollilla on maneerina tuo tökerö suruhymiö lopussa, on nyt keksinyt lemmikkiprovot ja tykittää niitä palstalle.

Vierailija kirjoitti:

Koirankasvattaja täällä vastailee. 

Ensinnäkin tuo ei todennäköisesti ole ollut mitenkään dramaattista kellekään. Jos purema olisi ollut kova, varmasti näykkäyksen saanut olisi pysähtynyt ja vaatinut asian selvittämistä, eikä olisi päästänyt miestäsi "oho":lla. Todennäköisesti ei ole aggressiosta edes ollenkaan kyse vaan joko pelosta ja puolustautumisesta, paimennusvietin laukeamisesta tai muusta vaistomaisesta reaktiosta. Tällainen ei ole itsessään vakavaa eikä tarkoita että koira on aggressiivinen ja vaarallinen.

Toinen juttu on, että jatkossa tietysti koiraa ulkoiluttavan täytyy katsoa, ettei tuollaista pääse tapahtumaan. Joku yllä sanoi, ettei lyhyt hihna ole ratkaisu, mutta kylläpä se vaan on: silloin nimittäin se koira ei pääse näykkäämään ulkopuolisia. Joo kyllä koira voi siitä kiihtyä lisää, mutta ensisijaista ei ole se, vaan se ettei koira ikinä, koskaan, missään, pääse vahingoittamaan toisia koiria tai ihmisiä. Parasta olisi alkaa tietysti opettelemaan yllättäviä ohituksia palkkioiden kanssa niin että tämä käytös jäisi pois. Mutta myös sellaisen koiran kanssa joka voi tuota tehdä, voi elää ihan hyvin, kunhan tosiaan pitää huolen siitä että ihan fyysisesti estää koiraa ikinä pääsemästä tuota tekemään. Esim. mulla on paimenkoira joka paimennusvietin vallassa voi hyvinkin näykätä tietyissä tilanteissa, mutta minäpä tunnen ennalta ne tilanteet ja niissä tilanteissa koira otetaan käskyn alle ja/tai tarvittaessa lyhyelle hihnalle.

Sinä et voi tietää kuinka pelottava kokemus tuo on ollut. Ei kaikki ala raivoamaan siinä tilanteessa... Varsinkin jos toisella on aggressiivinen koira "puolellaan". Huomaa kyllä, että pyrit vähättelemään asiaa. Seuraava uhri voi olla vaikka pikkulapsi.