Lue keskustelun säännöt.
Kasvatus tieteen proffa: Nykykasvatus malli pielessä! Tätä oon yrittänyt toitottaa täällä vuoden.
30.10.2018 |
Hakalan mielestä nykyaikana lasten kasvatuksessa on osin menty pieleen.
MAINOS: DNA
Hyvä netti on rahaa
”Olemme virheellisesti alkaneet ajatella, että parasta, modernia kasvatusta on jonkinlainen kumppanuusvanhemmuus (eri yhteyksissä on puhuttu myös kaveri- tai kiintymysvanhemmuudesta)”, Hakala kirjoittaa.
Hakalan mukaan vanhempi ei voi olla samaan aikaan lapsen paras kaveri.
”Pahimmillaan kaverivanhemmuus näkyy siten, että ihan kaikesta neuvotellaan ja lapset saavat tehdä päätökset pienimmistäkin asioista. ’Jere, haluaisitko mieluummin nakkia vai makaronia? Ai et vai. No, ota toinen leivos.’ Tämän seurausta on se, että liian monesta kodista löytyy pikkutyranni, joka sanelee säännöt ja jonka kiukunpuuskien tahdissa koko perhe tanssii. Arki on yhtä neuvottelua (jotka lapsi voittaa aina)”, Hakala kirjoittaa.
Koko juttu: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/263201-kasvatustieteen-professori-avau…
Kommentit (27)
Ihan v...tu hirveetä kuunnella kaveriperheen neuvotteluja 2v kanssa ruoasta, vaatteista, siitä mitä tehdään ja minne mennään. Ei 2v osaa ajatella mitä tuleman pitää jun hän ensin valitsee lounaan raaka-aineet. Ihan samanlainen souvi se on vaikka minä olisin tehnyt läskisoosin kyselemättä keltään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi piilomainostat DNA:ta?
Tuo oli kuva tuolla mistä kopsasin tekstin.
Kaverivanhemmuus on syvältä, mutta esimerkki on todella huono. Pieni lapsi voi opetella valintojen tekoa juuri pikkuasioissa, kuten vaikkapa kumman kahdesta paidasta pukee päälleen. Näin hän saa myös tuntee siitä, että voi vaikuttaa elämäänsä. Tyrannivanhempi, joka diktaattorimaisesti määrää jopa suht vähäpätöiset pikkuasiat, on se toinen ääripää huonosta kasvatustyylistä.
Ap, opettele nyt jo vihdoin viimein kirjoittamaan yhdyssanat oikein! Riipii katsella tuollaista oman äidinkielen raiskaamista. Olet jo vuoden verran kiusannut meitä av-palstalaisia ihan järkyttävillä kielioppivirheillä.
PS: Hakalalla ei kyllä ole mitään evidenssiä siitä, että tuollainen kaverivanhemmuus olisi yleistä. Se on oikeasti äärimmäisen harvinaista. Onneksi näin. Yleensä perheet osaavat vallan mainiosti rajoittaa ja kieltää lapsiaan, jo siksikin, että jos lapsia on enemmän kuin yksi, on pakko etsiä kompromisseja, kun lapset tahtovat eri asioista. Ja vain aniharvalla perheellä on VARAA toteuttaa lasten kaikki oikut.
Varsin epätieteellistä suunsoittoa proffalta. Luin artikkelin ja en löytänyt ensimmäistäkään järkevää argumenttia. Mihin ihmeeseen tämän proffan heitot oikein perustuu? Jotain perusteluja pitäisi pystyä antamaan väitteilleen että nykyaikana lapsia ei enää osata kasvattaa. Oma heittoni, joka perustuu ihan omaan havainnointiini lähipiiristä, on etten ole tavannut koskaan tällaisia kaverivanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverivanhemmuus on syvältä, mutta esimerkki on todella huono. Pieni lapsi voi opetella valintojen tekoa juuri pikkuasioissa, kuten vaikkapa kumman kahdesta paidasta pukee päälleen. Näin hän saa myös tuntee siitä, että voi vaikuttaa elämäänsä. Tyrannivanhempi, joka diktaattorimaisesti määrää jopa suht vähäpätöiset pikkuasiat, on se toinen ääripää huonosta kasvatustyylistä.
Esimerkki liittyi siihen, että lapsi ei halua kumpaakaan vaan jotain kolmatta, mihin vanhempi suostuu. Siinä tilanteessa vanhemman pitäisi sanoa "Ei, vaan jompikumpi näistä vaihtoehdoista",
Sinun äidinkielenopetusmallisi on ollut vielä pahemmin pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverivanhemmuus on syvältä, mutta esimerkki on todella huono. Pieni lapsi voi opetella valintojen tekoa juuri pikkuasioissa, kuten vaikkapa kumman kahdesta paidasta pukee päälleen. Näin hän saa myös tuntee siitä, että voi vaikuttaa elämäänsä. Tyrannivanhempi, joka diktaattorimaisesti määrää jopa suht vähäpätöiset pikkuasiat, on se toinen ääripää huonosta kasvatustyylistä.
Esimerkki liittyi siihen, että lapsi ei halua kumpaakaan vaan jotain kolmatta, mihin vanhempi suostuu. Siinä tilanteessa vanhemman pitäisi sanoa "Ei, vaan jompikumpi näistä vaihtoehdoista",
Niin kuin vanhemmat noin keskimäärin sanovatkin. Mä en tiedä, keitä ne nykyvanhemmat ovat, joiden mielestä kasvatusmalli, jossa annetaan periksi, on hyvä. Toki jokaisella tulee lipsahduksia, esim. sairaana tai väsyneenä, mutta ei kai missään ole suositeltu, että lapsen annetaan tehdä päätökset, tai ei kai kukaan tietoisesti toteuta sellaista mallia, että lapsi päättää?
Tätä mä aina ihmettelen, kun näitä vouhkauksia luen.
Kasvattaako joku vielä lapsiaan...? Sen kun näkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverivanhemmuus on syvältä, mutta esimerkki on todella huono. Pieni lapsi voi opetella valintojen tekoa juuri pikkuasioissa, kuten vaikkapa kumman kahdesta paidasta pukee päälleen. Näin hän saa myös tuntee siitä, että voi vaikuttaa elämäänsä. Tyrannivanhempi, joka diktaattorimaisesti määrää jopa suht vähäpätöiset pikkuasiat, on se toinen ääripää huonosta kasvatustyylistä.
Esimerkki liittyi siihen, että lapsi ei halua kumpaakaan vaan jotain kolmatta, mihin vanhempi suostuu. Siinä tilanteessa vanhemman pitäisi sanoa "Ei, vaan jompikumpi näistä vaihtoehdoista",
Koko ruokavalio ei enää olekaan "pienimpikin asia", josta jutussa puhutaan, sikäli esimerkki on erittäin huono ja asioita ja kasvattajia sekoittava.
Mistä tulevat ne teinit, jotka haistattelevat opettajille, eivät tee läksyjään, ovat poissa mitättömistä syistä....
Päällisinpuolin usein kodit ovat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko proffalla itsellä perhe (lapsia)?
Assburger kirjoitti:
Mistä tulevat ne teinit, jotka haistattelevat opettajille, eivät tee läksyjään, ovat poissa mitättömistä syistä....
Päällisinpuolin usein kodit ovat kunnossa.
No ne tulevat kodeista. Kuulostaa ihan tutulta 90-luvulla yläasteella olleesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverivanhemmuus on syvältä, mutta esimerkki on todella huono. Pieni lapsi voi opetella valintojen tekoa juuri pikkuasioissa, kuten vaikkapa kumman kahdesta paidasta pukee päälleen. Näin hän saa myös tuntee siitä, että voi vaikuttaa elämäänsä. Tyrannivanhempi, joka diktaattorimaisesti määrää jopa suht vähäpätöiset pikkuasiat, on se toinen ääripää huonosta kasvatustyylistä.
Esimerkki liittyi siihen, että lapsi ei halua kumpaakaan vaan jotain kolmatta, mihin vanhempi suostuu. Siinä tilanteessa vanhemman pitäisi sanoa "Ei, vaan jompikumpi näistä vaihtoehdoista",
Niin kuin vanhemmat noin keskimäärin sanovatkin. Mä en tiedä, keitä ne nykyvanhemmat ovat, joiden mielestä kasvatusmalli, jossa annetaan periksi, on hyvä. Toki jokaisella tulee lipsahduksia, esim. sairaana tai väsyneenä, mutta ei kai missään ole suositeltu, että lapsen annetaan tehdä päätökset, tai ei kai kukaan tietoisesti toteuta sellaista mallia, että lapsi päättää?
Tätä mä aina ihmettelen, kun näitä vouhkauksia luen.
Voi kuule... Lastentarhanopettajana tiedän valtavan määrän perheitä, joissa mennään juurikin niin kuin lapsi haluaa. "Saako isi jo lähteä töihin? Isi myöhästyy kohta, saako isi jo lähteä?" (Kun tuomassa lasta hoitoon) "Mitä haluat ruuaksi tänään? Ai sipsejä? Eikö jokin muu olisi parempaa. Ai ei, haetaan sipsejä." Hakemustilanteessa kuultua kuten tämäkin: "voiko mummu hakea huomenna? Ai ei, äiti on töissä myöhään niin ei ehdi. Katsotaan saisinko järjesteltyä asiaa."
Kiintymysvanhemmuus ja kaverivanhemmuus ovat kyllä täysin eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverivanhemmuus on syvältä, mutta esimerkki on todella huono. Pieni lapsi voi opetella valintojen tekoa juuri pikkuasioissa, kuten vaikkapa kumman kahdesta paidasta pukee päälleen. Näin hän saa myös tuntee siitä, että voi vaikuttaa elämäänsä. Tyrannivanhempi, joka diktaattorimaisesti määrää jopa suht vähäpätöiset pikkuasiat, on se toinen ääripää huonosta kasvatustyylistä.
Esimerkki liittyi siihen, että lapsi ei halua kumpaakaan vaan jotain kolmatta, mihin vanhempi suostuu. Siinä tilanteessa vanhemman pitäisi sanoa "Ei, vaan jompikumpi näistä vaihtoehdoista",
Niin kuin vanhemmat noin keskimäärin sanovatkin. Mä en tiedä, keitä ne nykyvanhemmat ovat, joiden mielestä kasvatusmalli, jossa annetaan periksi, on hyvä. Toki jokaisella tulee lipsahduksia, esim. sairaana tai väsyneenä, mutta ei kai missään ole suositeltu, että lapsen annetaan tehdä päätökset, tai ei kai kukaan tietoisesti toteuta sellaista mallia, että lapsi päättää?
Tätä mä aina ihmettelen, kun näitä vouhkauksia luen.
Voi kuule... Lastentarhanopettajana tiedän valtavan määrän perheitä, joissa mennään juurikin niin kuin lapsi haluaa. "Saako isi jo lähteä töihin? Isi myöhästyy kohta, saako isi jo lähteä?" (Kun tuomassa lasta hoitoon) "Mitä haluat ruuaksi tänään? Ai sipsejä? Eikö jokin muu olisi parempaa. Ai ei, haetaan sipsejä." Hakemustilanteessa kuultua kuten tämäkin: "voiko mummu hakea huomenna? Ai ei, äiti on töissä myöhään niin ei ehdi. Katsotaan saisinko järjesteltyä asiaa."
Sillä tavalla, että he ovat enemmistönä? Mikseihän mun tuttavapiiriin kuulu tällaisia kasvattajia?
Vanhemmat voisivat opettaa lapsilleen myös yhdyssanoja.
Eikö se ole päivänselvää että kaverit ja vanhemmat on erikseen? Vanhemmat ovat auktoriteettejä ja kaverit eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverivanhemmuus on syvältä, mutta esimerkki on todella huono. Pieni lapsi voi opetella valintojen tekoa juuri pikkuasioissa, kuten vaikkapa kumman kahdesta paidasta pukee päälleen. Näin hän saa myös tuntee siitä, että voi vaikuttaa elämäänsä. Tyrannivanhempi, joka diktaattorimaisesti määrää jopa suht vähäpätöiset pikkuasiat, on se toinen ääripää huonosta kasvatustyylistä.
Esimerkki liittyi siihen, että lapsi ei halua kumpaakaan vaan jotain kolmatta, mihin vanhempi suostuu. Siinä tilanteessa vanhemman pitäisi sanoa "Ei, vaan jompikumpi näistä vaihtoehdoista",
Niin kuin vanhemmat noin keskimäärin sanovatkin. Mä en tiedä, keitä ne nykyvanhemmat ovat, joiden mielestä kasvatusmalli, jossa annetaan periksi, on hyvä. Toki jokaisella tulee lipsahduksia, esim. sairaana tai väsyneenä, mutta ei kai missään ole suositeltu, että lapsen annetaan tehdä päätökset, tai ei kai kukaan tietoisesti toteuta sellaista mallia, että lapsi päättää?
Tätä mä aina ihmettelen, kun näitä vouhkauksia luen.
Voi kuule... Lastentarhanopettajana tiedän valtavan määrän perheitä, joissa mennään juurikin niin kuin lapsi haluaa. "Saako isi jo lähteä töihin? Isi myöhästyy kohta, saako isi jo lähteä?" (Kun tuomassa lasta hoitoon) "Mitä haluat ruuaksi tänään? Ai sipsejä? Eikö jokin muu olisi parempaa. Ai ei, haetaan sipsejä." Hakemustilanteessa kuultua kuten tämäkin: "voiko mummu hakea huomenna? Ai ei, äiti on töissä myöhään niin ei ehdi. Katsotaan saisinko järjesteltyä asiaa."
Mun miehellä on tuo ärsyttävä tyyli kysyä lapselta ”saako isi nyt syödä?” Ärsyttää edes kuunnella! Sitten syö kuitenkin vaikka lapsi kieltää, miksei vaan sano että isi syö nyt.
Miksi piilomainostat DNA:ta?