Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempien kahden keskeine aika!!
08.05.2006 |
Viitaten tuonne aikaisempaan ketjuun lasten hoitoon jättämisestä vanhempien loman ajaksi.
Me olemme aina lomailleet perheen kesken, nyt siis kohta 12 vuotta. Kaksi kertaa tuona aikana olemme olleet viikonlopun ilman lapsia, kerran mökillä kavereiden kanssa ja kerran risteilyllä. Olen ajatellut ja mieheni myös on näin sanonut, että emme tarvitse enempää kahden keskeistä aikaa ja olemme niin rakastuneita jne. Nyt sitten onkin käynyt niin, että olisi sitä suhdetta ehkä kannattanut vähän itsekkäämmin hoitaa, eikä aina mennä lasten " ehdoilla" . Eli mieheni on ilmoittanut, ettei enää rakasta minua ja olisi halunnut olla enemmän minun kanssani enemmän kahdestaan ja vaikka ihan matkustella. Olemme siis aina iltaisin viettäneet aikuisten aikaa ja viikonloppuisin syöneet hyvin ja seksi on aina sujunut hyvin ja sitä on ollut 1-3xvko. Eli kaikki on ollut päällisin puolin hyvin. Nyt sitten yritämme korjata suhdettamme, jos se enää korjattavissa on ja meinaamme kyllä itsekkäästi ottaa sitä omaa aikaa ja jopa matkustaa kahdestaan heti ensi talvena ja jättää kaikki 4 lasta hoitoon. Voitte moralisoida pienten lasten hoitoon jättämisellä, mutta eiköhän koko perheen etu olisi, että vanhempien välit saataisiin kuntoon ja perheessä olisi molemmat vanhemmat olisivat lasten arjessa, samassa kodissa!
Kommentit (19)
että riittääkö ihan todellisuudessa joillekin aikuisille ihmisille omaksi ja yhteiseksi ajaksi pelkkä lasten nukkumaan menon jälkeinen aika. Siis 20 vuotta ellei pidempääkin näin!!??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta silti kovasti kaivattaisi sellaista aikaa, että olisimme vaikka jollakin mökillä ihan aikuisporukalla tai ihan kahden kesken, ehkä jopa koko viikonlopun mutta edes yhden yön ajan.
Vaikka illat on sitä yhteistä aikaa niin ei se ole kuitenkaan sama kun se, että lapset eivät olisi kotona. Koko ajan on pidettävä korvat säädettynä taajuudelle " kuuluuko yläkerrasta jotain, itkeekö toinen" ja oltava saatavilla.
Voi, kun olisi joku hoitaja noille lapsille yhden viikonlopun ajaksi, voih...
kyllä me sitä kahdenkeskistä aikaa viettäisimme, jos se olisi mahdollista. Ei siinä auta mitenkään se, että toteaa sen olevan tarpeellista. Kun ei ole hoitajia lapsille, niin ei heitä voi yksinkään kotiin jättää. Aika kohtuutonta kuitenkin, että toinen ottaisi eron siksi, että ei ole ollut koskaan kahdenkeskistä aikaa. Eihän se ole mitenkään toisen osapuolen syy, jos ei ole paikkaa, mihin laittaa lapset hoitoon. Ihan samassa tilanteessahan sitä on kumpikin.
vaan haluaisi välillä myös olla kahdestaan. Ei tässä minunkaan mielestä ole mitään järkeä, mutta toivottavasti saamme asiat kuntoon...
Vai lieneekö joku 40v. kriisi? Jos teillä oikeasti menee noinkin hyvin, niin turha siinä on valittaa. Sitä paitsi täytyyhän miehesikin ymmärtää, että 4 lasta ei ole " piece of cake" ja niitä on vaikea lykätä tuosta vaan johonkin...
Sinänsä musta parisuhteen täytyy kestää sitäkin, ettei " kahden keskistä" ole kuin se muutama tunti iltaisin. Monilla perheillä parisuhdeviikonloput on mahdottomuus ja eihän hekään voi sen takia erota. Meilläkin on lähipiirissä monta paria, joilla ei ole koskaan ollut mitään turvaverkostoa vaan elämää on eletty lasten kanssa. Kummasti vaan jaksavat ja voivat hyvin. Hyvänä esimerkkinä vanhempani, joilla tuli juuri 33 vuotta avioliittoa täyteen, eikä meitä tungettu mihinkään lapsena yökylään. Isompana sitten käytiin joskus kavereilla. En tarkoita, että kahden keskisissä viikonlopuissa olisi jotain pahaa, mutta ei ne voi olla parisuhteen ehtokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhin lapsi on nyt 18-vuotias ja kolme kertaa olemme olleet mieheni kanssa kahdestaan yhden viikonlopun, viimeisestä on nyt aikaa 8 vuotta. Nyt lapsia on viisi ja nuorinta, 3-vuotiasta, voisi jopa vanhin lapsemme jo viikonlopun yli katsoakin, mutta emme ole mitenkään kokeneet tarpeelliseksi yhteistä aikaa. Ihan hyvin menee ilmankin. Arki on mukavaa.
vai pitäisikö jo treffeillä varmistaa, onko toisella osapuolella lapsista pitäviä sukulaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lastenkaitsijan pitäisi tulla toisen suvusta?
vai tunnetko 11 montakin, joilla on mahdollisuus ja rahaa palkata hoitaja lapsilleen yöksi tai viikonlopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin vuorokauden hoito maksaisi n. 100¿. Kyllähän sellaisen summan voi pari kertaa vuodessa ainakin käyttää lapsenvahtiin! Tai jos ei ole rahaa, voi silti tuntea muita lapsiperheitä ja käyttää vastavuoroisuusperiaatetta. Itse olen ottanut tuttujen lapsia hoitoon yökylään ja sitten saanut saman palveluksen takaisin. Ei se ole niin vaikeaa. Järjestelykysymys.
11
me emme ole saaneet mll:stä koskaan hoitajaa, vaikka olemme yrittäneet monta kertaa. Ystävät eivät lapsiamme hoida, sillä he ovat niin väsyneitä jo omistaan, runsaasta sukulaisavustaan huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kai vanhemmat voi kotona olla, jos tulee joku vahti lapsia hoitamaan. Silloinhan on lähdettävä jonnekin esim. hotelliin, ja ei ne reissut mitään ilmaisia ole.
Ihan uteliaisuuttani vaan kysyn, että jos lapsiperheellä on kerran vuodessa varaa laittaa joku järjetön summa yhteen yöhön, onko se sen arvoista? Ei se minusta kyllä paljon piristä tai auta jaksamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä niitä vahteja täällä Helsingissä ainakaan saa edes rahalla.
On lastenkin etu kun vanhemmat voivat suhteessaan hyvin!
Ja alkuun voi tuntuakin siltä ettei tarvita kummempaa kahdenkeskistä aikaa, mutta se on virhe. Alkaa olla myöhäistä tai aiakin vaikeaa siinä viheessa kun alkaa tuntua siltä että olis sitä kuitenkin tarvittu. Pitäis ajoissa avata suu ja sopia yhteistä aikaa jo silloin kun sitä ei vielä akuutisti tarvitse. Parisuhde leirit ja kurssit voi auttaa löytämään sen rakauden tien uudestaan,. Muutenkin jos tahtoa rakastaa löytyy vielä, niin peli ei ole menetetty, kyllä se taas työstämällä löytyy. Ja totta on että jokainen lapsi kuormittaa rankasti parisuhdetta, jos lapsia on 4kin, niin siinä on aika monta vuotta parisuhde sivussa. Kuinka ja kauanko sitä jaksaa ja kestää?
Onnea ja kovaa tahtoa onnistua teille. Nyt vaan huono omatunto lapsista sivuun ja parisuhdetta etsimään ja nauttimaan yhteisistä vapaahetkistä. Kyllä ne lapset pärjää, ja onhan pienimmällkin ne tutut sisaret kai siinä ympärillä. Pieni loma erossa lapsista on aika pieni paha sen rinnalla että vanhemma alkavat eroamaan ja voivat huonosti eikä jaksa kunnolla keskittyä lapsiinsa kun ovat paikalla.
Olen samaa mieltä monein parisuhdeterapeuttien kanssa siitä, että että lapset ovat VAIN parisuhtee Niin tärkeitä kuin lapet ovatkin, niin vielä tärkeämpää on se vanhemien keskinäisen suhteen vaaliminen. Kun vanhemmat voivat hyvin, lapsetkin voivat hyvin.
Lapsesthan ovat luonamme vain parikymmentä vuotta ja siitäkin jo kolmasosan elävät osin omaa elämäänsä. Parisuhde kestää toivon mukaan ikuisesti, kunhan siitä pitää huolen. Mies on elämäni tärkein ihminen, ja lapset ovat osa meitä.
Haluan antaa lapsilleni mallin hyvästä ja kestävästä parisuhteesta, ja tyttärilleni sellaisen naisen mallin, joka nauttii naiseudestaan ja elämästään, miehen rakkaudesta ja rakastamisesta.
Eräs MLL:n psykologi sanoi muuten kerran, että lapsetkin tarvitsevat lomaa vanhemmistaan.
jäi äsken lause kesken, siis lapset ovat VAIN parisuhteen hedelmiä
äärettömän onnellisia kun meillä on ihanat isovanhemmat jotka kilvan haluavat hoitaa lapsiamme.. Usein emme heitä tarvitse, mutta on se vaan todella mukavaa olla miehen kanssa kahdestaan joko kotosalla, mökillä tai hotellissa. Lasten kanssa olemme paljon ja nautimme yhteisistä hetkistä perheenä, mutta kyllä kahdestaankin on mukava olla. :)
nimim. aviossa 16 vuotta ja lapsia kaksi
Alue: Aihe vapaa
Kummilapsi on juuri tämän asian vuoksi tulossa kesällä meille viikoksi... Heidän perheessä 3 lasta ja vanhemmat lomailleet viimeisen 14-vuoden aikana kaksin ehkä kolme viikonloppua.
Hyvä että huomasitte asian (kuten ystävänkikin perhe) ajoissa :).