Lue keskustelun säännöt.
Valtiotieteellinen vai oikeustieteellinen?
29.10.2018 |
Olen 21-vuotias nuori nainen, joka viettää nyt kolmatta välivuottaan ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. Nyt kaksi ja puoli vuotta olen työskennellyt niin Suomessa kuin ulkomaillakin korkeintaan puolen vuoden pätkiä kerrallaan ja vaikka nämä vuodet ovatkin olleet mukavia, koen, että on aika palata takaisin opiskelujen pariin.
Motivaatio opintojen pariin paluulle on kova ja yliopistopaikka ensi sykynä on tavoitteena. Ongelma on se, että pallottelen kahden haku vaihtoehdon välillä ja toivoin, että voisin täältä ehkä saada uutta perspektiiviä pulmaan ja sen ratkaisuun. Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja lukiosta valmistuttuani hainkin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä ja seuraavana vuonna oikeustieteitä. Menin pääsykokeisiin lähes valmistautumattomana, sillä halusin viettää muutaman välivuoden mutta halusin myös nähdä, miltä kyseisten alojen pääsykoemateriaalit/kokeet näyttivät. Pidin molempia aloja kiinnostavana ja mukaan on myöhemmin tullut kiinnostus myös valtiotieteellistä kohtaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tien haluaisin vievän joko valtiotieteelliseen opiskelemaan yleistä valtio-oppia tai oikeustieteelliseen. Molempiin on kuitenkin hankala päästä sisään ja haluaisinkin keskittyä vain toiseen kun pääsykoelukemisen hetki koittaa.
Kertokaa siis omat mielipiteenne kumpaa olisi kannattavampaa hakea opiskelmaan työllistymisen, monipuolisuuden yms. puolesta ja juurikin hyviä ja huonoja puolia aloista.
Kommentit (11)
Jos olet helposti työllistyvä (nuori, verkostot, kavereita, suhteita...) niin oman mielen mukaan. Muuten jälkimmäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et saa täysiä pohjapisteitä yo-papereistasi, oikikseen on lähestulkoon mahdotonta päästä. Lisäksi opiskelu on erittäin haastavaa. Tenttien reputtaminen on yleistä. Siihen on syynsä, miksi juristit tienaavat. Kaikista ei ole siihen.
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa täysiä pohjapisteitä yo-papereistasi, oikikseen on lähestulkoon mahdotonta päästä. Lisäksi opiskelu on erittäin haastavaa. Tenttien reputtaminen on yleistä. Siihen on syynsä, miksi juristit tienaavat. Kaikista ei ole siihen.
Ihan yhtä paljon vaikuttaa kuin monessa muussakin paikassa.
Valtiotieteellisestä valmistuu työttömiä työnhakijoita, oikeustieteellisestä valmistuu työntekijöitä.
Tuskin on mitään sellaista ammattia, jota voisi harjoittaa valtiotieteen maisterin papereilla, muttei oikeustieteen. Toisinpäin on paljonkin. Eli jos rahkeet riittävät, niin ehdottomasti oikeustieteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtiotieteellisestä valmistuu työttömiä työnhakijoita, oikeustieteellisestä valmistuu työntekijöitä.
Sosiaalityöntekijöillä on täystyöllisyys
Vierailija kirjoitti:
Valtiotieteellisestä valmistuu työttömiä työnhakijoita, oikeustieteellisestä valmistuu työntekijöitä
Puhut roskaa. Valtiotieteilijöillä on hyvin pieni työttömyysprosentti. Olennaista on, mitä tuotiin esille tässä kommentissa:
Jos olet helposti työllistyvä (nuori, verkostot, kavereita, suhteita...) niin oman mielen mukaan. Muuten jälkimmäinen.
Lisätään tähän vielä, että akatemian sisälle ei ole asiaa ammatillisessa mielessä, ellei ole katsomukseltaan vahvasti vasemmistolainen. Eli hyvin menee, jos on yltiösosiaalinen kommari.
T. Työtön valtiotietelijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 21-vuotias nuori nainen, joka viettää nyt kolmatta välivuottaan ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. Nyt kaksi ja puoli vuotta olen työskennellyt niin Suomessa kuin ulkomaillakin korkeintaan puolen vuoden pätkiä kerrallaan ja vaikka nämä vuodet ovatkin olleet mukavia, koen, että on aika palata takaisin opiskelujen pariin.
Motivaatio opintojen pariin paluulle on kova ja yliopistopaikka ensi sykynä on tavoitteena. Ongelma on se, että pallottelen kahden haku vaihtoehdon välillä ja toivoin, että voisin täältä ehkä saada uutta perspektiiviä pulmaan ja sen ratkaisuun. Olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja lukiosta valmistuttuani hainkin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä ja seuraavana vuonna oikeustieteitä. Menin pääsykokeisiin lähes valmistautumattomana, sillä halusin viettää muutaman välivuoden mutta halusin myös nähdä, miltä kyseisten alojen pääsykoemateriaalit/kokeet näyttivät. Pidin molempia aloja kiinnostavana ja mukaan on myöhemmin tullut kiinnostus myös valtiotieteellistä kohtaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tien haluaisin vievän joko valtiotieteelliseen opiskelemaan yleistä valtio-oppia tai oikeustieteelliseen. Molempiin on kuitenkin hankala päästä sisään ja haluaisinkin keskittyä vain toiseen kun pääsykoelukemisen hetki koittaa.
Kertokaa siis omat mielipiteenne kumpaa olisi kannattavampaa hakea opiskelmaan työllistymisen, monipuolisuuden yms. puolesta ja juurikin hyviä ja huonoja puolia aloista.
Oliiko sinuulla tällainen tieeto?
Vierailija kirjoitti:
Jos et saa täysiä pohjapisteitä yo-papereistasi, oikikseen on lähestulkoon mahdotonta päästä. Lisäksi opiskelu on erittäin haastavaa. Tenttien reputtaminen on yleistä. Siihen on syynsä, miksi juristit tienaavat. Kaikista ei ole siihen.
Itse opiskelen oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja varovaisen arvioni mukaan meistä on ihan tavallisia kuolevaisia ihmisiä noin 97,5%. Ei oikeustieteellisessä opiskelu ole mitään erinomaisen vaativaa tai kummallista ydinfysiikkaa tai rakettitiedettä. Luulen, että valtsikan puolella esimerkiksi kansantaloustiede tai käytännöllisen filosofian opiskelu olisi itselleni huomattavasti haastavampaa. - Niin tässä muuten yksi haaste tai kysymys Ap:lle mitä hän on ajatellut valtitieteellisessä tdk:ssa opiskella? - Tarkoitan, että siinä, missä me oikiksen puolella tähtäämme ja tavoittelemme "Juristi tutkintoa" ,niin valtiotieteellisessä tiedekunnassa voi tähdätä ja tavoitella hyvin monen laiseen tutkintoon ja niiden kautta avautuviin tehtäviin ja mahdollisuuksiin.
Esimerkiksi Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa on yksistään muistaakseni 13 tieteenalaa. - ja lienee pientä suurempi ero siinä mistä opinnot ja niiden kautta urahaaveet ja toiveet rakentuu hänellä, joka on valinnut opiskelualakseen kehitysmaatutkimus vai sosiaalityö. Vai onko sittenkin valinnut oppialakseen viestinnän tai, ehkä sittenkin käytännöllisen filosofian...
Merkittävä ero onkin siinä, että juristi tutkinto on samanaikaisesti sekä yleistutkinto että erityistutkinto. - El juristutkinto mahdollistaa toimimaan ts. luo pohjan toimia eri juristiammateissa ja toimissa, joihin ei ole mahdollista päästä, ellei ao. tutkinto ole ensin suoritettuna. (Esimerkiksi syyttäjäksi, käräjätuomariksi) Mutta myös monissa sellaisissa paikoissa joissa hakijalta toivotaan "soveltuvaa korkeakoulututkintoa."
Kun taas valtiotieteellsessä tdk:ssa on toki joitain erityistutkintoja, jotka mahd. tiettyihin tehtäviin ja virkoihin nimenomaisesti vaaditun tutkinnon esimerkiksi sosiaalityön kentällä.
Mutta valtiotieteellisessä on paljon opiskelukokonaisuuksia (/suoritettavai tutkintoja), joiden suorittaminen antaa niiden suorittajalle laajan paketin työkaluja, joilla hankkia ja pyrkiä toimimaan ja rakentamaan omaa uraansa, mutta jotka eivät suoraan "valmista", johonkin erityiseen paikkaan tai tehtävään, niin että voitaisiin ajatella, että suorittamalla n.n kokonaisuuden, niin se yksistään loisi pohjaa, joka sittemmin oikeuttaisi toimimaan jossain tehtävässä tai roolissa.
Tietysti yliopisto tutkinto on aina vain ponnahduslauta, jolta ponnistaa. (Yksi rasittavampia oikiksessa esiintyvä tyyppi on sellainen, joka kuvittelee ja uskoo, että kaikki ongelmat on juridisesti ratkottavissa ja nähtävissä, mikä on "oikein-" ja kun hän nyt opiskelee oikisessa, niin hänellä on tai pian on tuo kaikki viisaus ja tieto ja taito itsellään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n jutut kuulostaa siltä, että olisi syytä konkretisoida itselleen, että mitä sillä tutkinnolla aikoo tehdä.
Valtiotieteellisestä valmistut akateemiseksi työttömäksi, oikeustieteellisestä kovapalkkaiseksi lakimieheksi. Valinta on sinun.