Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kuinka moni isä laittaa lapset elämässään ykköseksi?
28.10.2018 |
Tällä palstalla väitetään, että isälle omat lapset ovat ykkösiä elämässä. Minä taas väitän, että hyvin harvalle miehelle lapset ovat niitä ykkösiä. Yleensä lapset ovat jossain jaetulla sijalla oman työn ja vaimon jälkeen. Se näkyy miesten prioriteeteissä.
On toki miehiä, jotka laittavat lapset ykkösiksi. Ja on naisia, jotka eivät ole perhekeskeisiä. Mitä veikkaatte, kuinka moni mies on lapsikeskeinen?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko se mennä niin, että jos miehellä ei ole uraa, eikä mitään muuta intohimoa, niin sitten lapset ovat hänelle tärkeimpiä? Koska ei ole muutakaan.
DI mieheni oli vuoroteluvapalla 5 kk lapsen kanssa, jonka jälkeen lapsi meni pph:lle päivähoitoon. Hoitoon mennessä lapsella oli ikää 2 v.
Ja on ura, mutta sen eteen ei uhrata perhettä.
Liikaa on kuullut eläkkeelle jäävien juttuja siitä miten katuvat liian vähäistä lasten kanssa oloa. Tai sitä ettei aikuisten lasten kanssa ole mitään kontaktia kun ei edes tunne heitä.
Lehdistä lukee, kuinka moni toisella kierroksella oleva mies sanoo, että tekevät lapsia, koska ensimmäisessä liitossa työ oli tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en lähipiiristä tunnekaan muita kuin lapsensa ekaksi laittavia miehiä. Heillä on myös oma elämä ja harrastukset, mutta kun ollaan lasten kanssa, niin se tehdään huolella.
Itse kyllä heistä poiketen olen eronnut, mutta viikko/viikko -huoltajanakin saan helposti keskitettyä aikani lapsille töistä huolimatta. Kommunikointia kun voi tehdä esimerkiksi pikaviestimillä työn ohessakin ja tarkistaa esimerkiksi, että illan harrastuksiin on kaikki valmistelut tehty lasten toimesta. Niihin osallistun aina, jos ei mitään täysin pakollista menoa ole.
Omalla viikolla sitten keskityn itseeni ja se voi jopa ärsyttää joitain, kun siihen kuuluu deittailut, salilla käynnit ja muu mukava oma aika.
Tiedän vain kaksi miestä, lapseni isä ja kummilasteni isäpuolen, joille lapset ovat elämän ykkösasia.
Monelle miehelle puheissa lapset ovat tärkeitä mutta vain nämä kaksi ovat myös toimineet niin. Eli olleet kotona lasten kanssa, vaihtaneet osa-aikaiseen työhön, kantaneet vastuuta lapsen sairastuessa, vähentäneet harrastuksiaan, olleet tasa-arvoisia vanhempia vaimonsa kanssa.
Vanhemmasta sukupolvesta en tiedä ketään. Oma isäni ja mieheni isä ovat ainakin laittaneet oman työn ja harrastukset ensin, sen jälkeen parisuhteen ja sitten lapset.
Varmaan riippuu piireistä. Omalle miehelle lasten hyvinvointi on tärkein. Nyt on luopumassa kokonaan urastaan ja aloittamassa uuden, vähemmän sitovan, koska minun ura tulee viemään paljon aikaa tulevaisuudessa ja meillä on kaksi lasta.
Meillä isä on hoitanut lapsia aina yhtä paljon kuin äiti, myös vauva-aikana. Ollut vanhempain- ja hoitovapaalla.
Minullehan ei mikään muu kelpaisi, koska mullakin on elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko se mennä niin, että jos miehellä ei ole uraa, eikä mitään muuta intohimoa, niin sitten lapset ovat hänelle tärkeimpiä? Koska ei ole muutakaan.
Ei ainakaan meillä. Tosin me ei olla oltu koskaan kiinnostuttu rahasta ja urapyrkimyksistä, koska rahaa on aina ollut ihan riittämiin ja vähän ekstraakin. Meillä mies on yh(leski)äidin kasvattama, joka todella on antanut kaikkensa pojilleen. Ehkä sillä jotain vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan heittämällä lapset ykkösiä! Ei kahta sanaa. En koe luopuvani mistään, jos resurssin suuntaan lapsilleni, vaan nautin siitä kun lapset on onnellisia ja iloisia. Huonosti selitetty, mutta esim jos on 2000e , jolla voisin ostaa itselle jotain, niin satsaamalla sen lapsiin sen 2000e arvo ja vaste on korkeampi kuin itseeni käytettynä.
Lapset ovat olleet itselleni unelma lapsesta saakka ja sainkin 4kpl.
M37v
Minunkin miehelläni on neljä lasta. Hän myös ostaa lapsille, mitä haluavat. Lapsilla on pelit ja vehkeet.
Mutta... isot lapset näkyvät meillä muutaman kuukauden välein, ja pienemmät lapset saavat olla ihan keskenään sen viikonlopun, kun meillä ovat.
Ovatkohan he sittenkään miehelle tärkeitä?
Anteeksi utelu, mutta miehesi on siis eronnut ja näkee lapsiaan tyyliin joka toinen viikonloppu? Ei ole vaikea päätellä kuinka hienon miehen olet napannut. Onneksi kaikki eivät olet tuollaisia. - eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva. Johan vanhempainvapaiden epätasainen jakautuminen kertoo sen, että kyse on pelkistä korulauseista.
Tämä on ihan naurettavaa kyllä, joku vanhempainvapaan nosto niin tärkeäksi vaikka kyse on pienestä ajasta taaperon kanssa.
Mieheni ei pitänyt vanhempainvapaata, koska yrittäjänä ei siihen ollut mahdollisuutta, mutta on lomaillut lasten kanssa joka joulu 3 viikkoa, on pitänyt kesälomaa lasten kanssa (eli eri aikaa kuin minä) kuukauden, on herännyt joka aamu lasten kanssa kouluun, nuorinkin jo viidennellä luokalla ja yhä isä herättää ja tekee aamiaisen ja vie sateella kouluun ja vielä hakeekin, vaikka olisi vasta kymmenen aamu eli venyttää omaa työhön menoansa.
Mutta juu, kyllä on surkea isä kun ei vanh.vapaata aikoinaan pitänyt.
Mielestäni hyvä isä osaa myös matematiikkaa eikä yrittäjänä anna KOKO perheen talouden kaatua vaikka jäämällä väkisin kotiin taaperon kanssa.
Mies on silti heräillyt öisin, hoitanut tasavertaisesti kotityöt jne. ja jopa oikeastaan enemmän, minä kun en kotiäitivuosina edes ruokaa tehnyt, kun mies teki ne valmiiksi meille aina päivää varten.
Muista en tiedä mutta oma mies ainakin on hyvin perhekeskeinen ihminen ja erittäin hyvä isä.
Lapset ovat tärkeintä elämässä meille molemmille mutta koska lapsia on (suunnitellusti) vain kaksi niin aikaa jää myös parisuhteelle ja muulle elämälle.
DI mieheni oli vuoroteluvapalla 5 kk lapsen kanssa, jonka jälkeen lapsi meni pph:lle päivähoitoon. Hoitoon mennessä lapsella oli ikää 2 v.
Ja on ura, mutta sen eteen ei uhrata perhettä.
Liikaa on kuullut eläkkeelle jäävien juttuja siitä miten katuvat liian vähäistä lasten kanssa oloa. Tai sitä ettei aikuisten lasten kanssa ole mitään kontaktia kun ei edes tunne heitä.