Kuinka moni isä laittaa lapset elämässään ykköseksi?
Tällä palstalla väitetään, että isälle omat lapset ovat ykkösiä elämässä. Minä taas väitän, että hyvin harvalle miehelle lapset ovat niitä ykkösiä. Yleensä lapset ovat jossain jaetulla sijalla oman työn ja vaimon jälkeen. Se näkyy miesten prioriteeteissä.
On toki miehiä, jotka laittavat lapset ykkösiksi. Ja on naisia, jotka eivät ole perhekeskeisiä. Mitä veikkaatte, kuinka moni mies on lapsikeskeinen?
Kommentit (50)
Ei mies koskaan uhraa töitään lastensa vuoksi. Kuinka moni mies on luopunut ministerinsalkustaan lastensa takia?
Kysytkö sanoissa vai teoissa? Tulee eri vastaus nääs.
Minun mieheni tekee tällä hetkellä aivan tuskallisen pitkiä päiviä (12-18 h) juuri sen vuoksi, että saamme kasvatettua tuloja ja sijoitettua ja noustua tästä s*atanan köyhyydestä ja tarjottua lapsillemme paremman elämän ja pian myös enemmän aikaamme. En tiedä kuinka yleistä tai harvinaista tämä on, mutta taidan olla sitten tehnyt harvinaisen hyvän valinnan naidessani hänet. Joku ehkä keksii kommentoida kuinka yksikään uhraus ei ole kannattava tai kuinka hänellä on muita ensisijaisia motiiveja. Kaikkihan me perheenä tästä lopulta hyödymme. Tiedän, ettei av:ssa iloita toisten uurastuksesta, sanoinpa nyt kuitenkin. Ei ihme, että av:ta kutsutaan miesvihapalstaksi. Mitä lapsi hyötyy isänsä luopuessa ministerinsalkusta?
Mun miehelle on lapset ykkösenä, ja kyllä ne näyttää moni muukin mies olevan samanlaisia, kaikki vanhemman sukupolven miehet ei sitä tokikaan ääneen sano tai näytä niin selvästi. Nuoremmalle polvelle se tuntuu olevan jo hyvin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mies koskaan uhraa töitään lastensa vuoksi. Kuinka moni mies on luopunut ministerinsalkustaan lastensa takia?
Aika harvalle miehelle on ministerinsalkkua edes tarjottu, joten aika epärelevantti kysymys.
En tunne yhtäkään miestä, kelle lapset olisi aidosti tärkein asia. Monille naisten perässä juokseminen on tärkeämpää kuin omien lasten ehjä perhe.
Aika harva. Johan vanhempainvapaiden epätasainen jakautuminen kertoo sen, että kyse on pelkistä korulauseista.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva. Johan vanhempainvapaiden epätasainen jakautuminen kertoo sen, että kyse on pelkistä korulauseista.
Kyllä minun miehelleni lapset ovat ykkösenä, vaikka ei pitänyt päivääkään vanhempainvapaata. Perheen vuoksi mies tekee töitä. Lasten ollessa pieniä hänen oli hyvin vaikeaa olla töistä pois pitkiä aikoja. Teki väikkäriä ja/tai oli urallaan vaiheessa, jossa piti takoa kun rauta oli kuumaa. Lisäksi noudatti minun toivettani, että sain olla pitkään lasten kanssa kotona. Se ei olisi onnistunut jos mies olisi ollut huonommassa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva. Johan vanhempainvapaiden epätasainen jakautuminen kertoo sen, että kyse on pelkistä korulauseista.
Lapselle on hyvä, että hänellä on erityinen suhde äitiinsä vauva-aikana. Miehet ja naiset eivät ole samasta muotista valettuja ja miehet ovat yleensä vähemmän hoivaavia kuin naiset. Erot keskimääräisissä mielenkiinnonkohteissa miesten ja naisten välillä selittyvät ihan hormoneilla.
En ymmärrä ajatusta, ettei ihminen voisi ajaa lapsensa etua muutoin kuin hoitamalla tätä kotona? Vaikkapa panostamalla perheensä elatukseen? Esittämälläsi logiikalla yhdessä tukien varaan heittäytyvät ja kotona makaavat vanhemmat pistävät lapsensa edun ykköseksi muita ihailtavammin.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva. Johan vanhempainvapaiden epätasainen jakautuminen kertoo sen, että kyse on pelkistä korulauseista.
Kyllä miehen oli pakko vaan olla töissä vaikka olisi halunnut olla lasten kanssa, koska minulla ei ollut työpaikkaa mihin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni tekee tällä hetkellä aivan tuskallisen pitkiä päiviä (12-18 h) juuri sen vuoksi, että saamme kasvatettua tuloja ja sijoitettua ja noustua tästä s*atanan köyhyydestä ja tarjottua lapsillemme paremman elämän ja pian myös enemmän aikaamme. En tiedä kuinka yleistä tai harvinaista tämä on, mutta taidan olla sitten tehnyt harvinaisen hyvän valinnan naidessani hänet. Joku ehkä keksii kommentoida kuinka yksikään uhraus ei ole kannattava tai kuinka hänellä on muita ensisijaisia motiiveja. Kaikkihan me perheenä tästä lopulta hyödymme. Tiedän, ettei av:ssa iloita toisten uurastuksesta, sanoinpa nyt kuitenkin. Ei ihme, että av:ta kutsutaan miesvihapalstaksi. Mitä lapsi hyötyy isänsä luopuessa ministerinsalkusta?
Kuule eiköhän lähes jokainen lapsi ottaisi mieluummin paikalla olevan isän kuin isän joka takoo rahaa eikä ehdi olla juuri koskaan kotona. Teillä on propriteetit sekaisin. Jos oikeasti laittaisitte lapset ykköseksi, niin olisitte molemmat läsnä heidän elämässään silloin kun he ovat pieniä. Sitä ei mikään ministerinsalkku tai rahasäkki korvaa. Mutta tätä on tietysti vaikea tajuta, jos itse ajattelee vaan rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni tekee tällä hetkellä aivan tuskallisen pitkiä päiviä (12-18 h) juuri sen vuoksi, että saamme kasvatettua tuloja ja sijoitettua ja noustua tästä s*atanan köyhyydestä ja tarjottua lapsillemme paremman elämän ja pian myös enemmän aikaamme. En tiedä kuinka yleistä tai harvinaista tämä on, mutta taidan olla sitten tehnyt harvinaisen hyvän valinnan naidessani hänet. Joku ehkä keksii kommentoida kuinka yksikään uhraus ei ole kannattava tai kuinka hänellä on muita ensisijaisia motiiveja. Kaikkihan me perheenä tästä lopulta hyödymme. Tiedän, ettei av:ssa iloita toisten uurastuksesta, sanoinpa nyt kuitenkin. Ei ihme, että av:ta kutsutaan miesvihapalstaksi. Mitä lapsi hyötyy isänsä luopuessa ministerinsalkusta?
Kuule eiköhän lähes jokainen lapsi ottaisi mieluummin paikalla olevan isän kuin isän joka takoo rahaa eikä ehdi olla juuri koskaan kotona. Teillä on propriteetit sekaisin. Jos oikeasti laittaisitte lapset ykköseksi, niin olisitte molemmat läsnä heidän elämässään silloin kun he ovat pieniä. Sitä ei mikään ministerinsalkku tai rahasäkki korvaa. Mutta tätä on tietysti vaikea tajuta, jos itse ajattelee vaan rahaa.
Näin arvelinkin suurimman osan tilanteemme tulkitsevan. Kyse on kuitenkin korkeintaan tämän syksyn ja ensi vuoden alun kestävästä ajanjaksosta, jona mieheni panostaa perheemme talouteen ja joutuu olemaan paljon töissä. Äitinä olen tämän ajan suuremmassa vastuussa lapsistamme, mutta mielestäni uhraus on hyödyn arvoinen. Tulevaisuudessa perheemme ei tarvitse tuskailla auton hajotessa maantielle tai sanoa "ei" lasten harrastuksille. Saat toki nähdä mieheni poissaolevana k*sipäänä, minä arvostan hänen uhraustaan enkä vaihtaisi kehenkään muuhun. Uskon, että myös lapsemme tulevat olemaan tätä mieltä valinnastamme.
Yksikään mies jonka tunnen ei ole tehnyt esim työaikajärjestelyitä lastensa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään mies jonka tunnen ei ole tehnyt esim työaikajärjestelyitä lastensa vuoksi.
Minä taas tunnen monia miehiä, jotka ovat muuttaneet työaikaansa lasten vuoksi. Ihan tutkimusten mukaankin pienten lasten isät tekevät paljon ylitöitä. Moni tekee tämän elättääkseenperheensä ja mahdollistaakseen lasten kotihoidon. Työpaikallani moni tuore isä vastaavasti tekee nelipäiväistä viikkoa lasten mentyä päikkyyn.
Oma mieheni teki ennen lasten syntymää 3 vko Kiinassa, viikko Suomessa -tahtia. Vaihtoi tämän pienempipalkkaiseen työhön Suomessa (ehkä 1 vko parissa kuussa Kiinassa).
Mulle on ihan heittämällä lapset ykkösiä! Ei kahta sanaa. En koe luopuvani mistään, jos resurssin suuntaan lapsilleni, vaan nautin siitä kun lapset on onnellisia ja iloisia. Huonosti selitetty, mutta esim jos on 2000e , jolla voisin ostaa itselle jotain, niin satsaamalla sen lapsiin sen 2000e arvo ja vaste on korkeampi kuin itseeni käytettynä.
Lapset ovat olleet itselleni unelma lapsesta saakka ja sainkin 4kpl.
M37v
Kyllä monelle miehelle lapset on ihan ykkösasia elämässä. Ainakin mun miehelle, ja muillekin tuttavapiirissä. Työpaikallakin miehet puhuu sellaiseen sävyyn perheistään ettei kyllä jää epäselväksi miten tärkeitä lapset ja vaimo on.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehelle on lapset ykkösenä, ja kyllä ne näyttää moni muukin mies olevan samanlaisia, kaikki vanhemman sukupolven miehet ei sitä tokikaan ääneen sano tai näytä niin selvästi. Nuoremmalle polvelle se tuntuu olevan jo hyvin yleistä.
Oho. Missähän asut tai millaisen koulutuksen miehiä tunnet. Kyllä nuoretkin miehet ja etenkin nuoret miehet priorisoivat työn.
Lapset jäävät uusille naisillekin melkein aina kakkoseksi.
Tämäpä on kiva ketju, koska jos lapset ovat tärkeitä, niin peukalot osoittaa lattiaa. En ymmärrä miesvihan logiikkaa.
Kun minä mietin miehiä ympärilläni, omaa isää, veljeä, aviomiestäni, kavereiden miehiä, niin kyllä heillä kaikilla on työ se tärkein.
Tunnen kyllä erään, joka on hyvin perhekeskeinen, mutta niin hänkin rikkoi pitkän ja ihan hyvän avioliittonsa, koska tapasin sielunkumppaninsa, oli niin harvinainen rakastuminen että piti heti uusperhe perustaa. Eli ei hänkään siis priorisoinut lapsiaan.