Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kuinka moni isä laittaa lapset elämässään ykköseksi?
28.10.2018 |
Tällä palstalla väitetään, että isälle omat lapset ovat ykkösiä elämässä. Minä taas väitän, että hyvin harvalle miehelle lapset ovat niitä ykkösiä. Yleensä lapset ovat jossain jaetulla sijalla oman työn ja vaimon jälkeen. Se näkyy miesten prioriteeteissä.
On toki miehiä, jotka laittavat lapset ykkösiksi. Ja on naisia, jotka eivät ole perhekeskeisiä. Mitä veikkaatte, kuinka moni mies on lapsikeskeinen?
Kommentit (50)
Kaikki tuntemani ikäiset miehet pitävät lapsistaan huolta, jos he jättäisivät työnsä, he eivät kykenisi tähän niin hyvin. Miksi kritisoitte niitä kunnollisia ihmisiä jotka yrittävät? Monet joutuvat tekemään pitkää päivää että saa talovelat maksettua, ja oikeampi kysymys lienee; kuka tätä taloa on halunnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehelle on lapset ykkösenä, ja kyllä ne näyttää moni muukin mies olevan samanlaisia, kaikki vanhemman sukupolven miehet ei sitä tokikaan ääneen sano tai näytä niin selvästi. Nuoremmalle polvelle se tuntuu olevan jo hyvin yleistä.
Oho. Missähän asut tai millaisen koulutuksen miehiä tunnet. Kyllä nuoretkin miehet ja etenkin nuoret miehet priorisoivat työn.
Eikö tämä jo selitä työmarkkinoiden rakennetta? Jos mies on kotona, kuten meillä, olenko minä se paha, vai onko mieheni vätys?
Mun lasten isällä on ollut monenlaisia vaiheita riippuen elämäntilanteesta. Minä olen laittanut lapset etusijalle kaikissa elämäntilanteissa. En silti ole ollut täydellinen äiti, ja olis pitänyt paremmin huolehtia itsestäni.
Täällä oli joskus kysely, että kumman pelastaisi palavasta talosta, miehensä vai lapsensa. Vastaan miehen edelleen.
Eli kun anonyyminä kerran saa sanoa, niin meistä kumpikaan ei laita lapsia ensimmäiseksi. Olemme toisillemme maailman tärkeimmät ihmiset ja molemmille myös ura on erittäin tärkeä osa elämää, ehkä jopa perhettä tärkeämpi.
Kun aikoinaan mietimme lasten hankintaa, mietimme myös sitä, että onnistummeko pitämään suhteemme ennallaan ja paketin kasassa huolimatta lapsista, ja vasta kun tulimme tulokseen että se onnistuu, teimme lapset. Muussa tapauksessa olisimme jättäneet lisääntymisen sikseen ihan kokonaan. Ja lapset itse eivät tätä tietenkään mistään tiedä - olemme todella hyviä vanhempia ja perheemme on todella onnellinen.
Sehän on muutenkin todella uusi juttu, että lapset edes ovat perheen keskiössä. Ennen 1950-lukua oli Euroopassakin ihan tavallista, että parisuhde tuli ensin. Nykypäivänä se vain on todellinen synti tunnustaa, etenkin naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani ikäiset miehet pitävät lapsistaan huolta, jos he jättäisivät työnsä, he eivät kykenisi tähän niin hyvin. Miksi kritisoitte niitä kunnollisia ihmisiä jotka yrittävät? Monet joutuvat tekemään pitkää päivää että saa talovelat maksettua, ja oikeampi kysymys lienee; kuka tätä taloa on halunnut?
En ihan ymmärrä, miksi työ pitäisi jättää lasten takia? Ei tietenkään pidä. Työnteko on oleellinen osa jokaisen ihmisen elämään. Lienee kyse siitä, miten paljon on valmis joustamaan, mahdollisuuksiensa mukaan, työajoista, työpäivien pituuksista, vanhempainvapaiden pitämisistä, urakehityksensä kustannuksella jne. Kyllä normaalissa asunnossa elämiseen riittää useimmiten normaalipituiset työpäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään mies jonka tunnen ei ole tehnyt esim työaikajärjestelyitä lastensa vuoksi.
Minä taas tunnen monia miehiä, jotka ovat muuttaneet työaikaansa lasten vuoksi. Ihan tutkimusten mukaankin pienten lasten isät tekevät paljon ylitöitä. Moni tekee tämän elättääkseenperheensä ja mahdollistaakseen lasten kotihoidon. Työpaikallani moni tuore isä vastaavasti tekee nelipäiväistä viikkoa lasten mentyä päikkyyn.
Oma mieheni teki ennen lasten syntymää 3 vko Kiinassa, viikko Suomessa -tahtia. Vaihtoi tämän pienempipalkkaiseen työhön Suomessa (ehkä 1 vko parissa kuussa Kiinassa).
heh... olen nähnyt monta tuoretta ja vähän kokeneempaakin iskää, joka jää väen vängällä ylitöihin, koska 'kyllä se kotiolot voittaa'. Ihan ei ilkeä lähteä kavereiden kanssa hummaamaan, mutta kotiinkaan ei haluta mennä, koska siellä on hysteerin eukko ja huutava pentu, ja voi joutua pzkavaippoja vaihtamaan tai leikkimään jotain tyhmiä leikkejä. Moni tällainen mies odottaa, että se penska vähän kasvaisi, niin sitten sen kanssa mennään onkiretkelle ja autoja ronklaamaan tai katselemaan jne. Haaveiluksi taitaa monella jäädä tuokin, sillä työ on aina ykkönen. Tietysti se selitetään parhain päin: rahaa perheelle ja turvattu koti jne. Mutta tällaiset isät eivät ole läsnä lapsiensa elämässä, he eivät ole lapsikeskeisiä. Kyllä pllu ja työ ja kaverit menee paljon paljon edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään mies jonka tunnen ei ole tehnyt esim työaikajärjestelyitä lastensa vuoksi.
Minä taas tunnen monia miehiä, jotka ovat muuttaneet työaikaansa lasten vuoksi. Ihan tutkimusten mukaankin pienten lasten isät tekevät paljon ylitöitä. Moni tekee tämän elättääkseenperheensä ja mahdollistaakseen lasten kotihoidon. Työpaikallani moni tuore isä vastaavasti tekee nelipäiväistä viikkoa lasten mentyä päikkyyn.
Oma mieheni teki ennen lasten syntymää 3 vko Kiinassa, viikko Suomessa -tahtia. Vaihtoi tämän pienempipalkkaiseen työhön Suomessa (ehkä 1 vko parissa kuussa Kiinassa).
heh... olen nähnyt monta tuoretta ja vähän kokeneempaakin iskää, joka jää väen vängällä ylitöihin, koska 'kyllä se kotiolot voittaa'. Ihan ei ilkeä lähteä kavereiden kanssa hummaamaan, mutta kotiinkaan ei haluta mennä, koska siellä on hysteerin eukko ja huutava pentu, ja voi joutua pzkavaippoja vaihtamaan tai leikkimään jotain tyhmiä leikkejä. Moni tällainen mies odottaa, että se penska vähän kasvaisi, niin sitten sen kanssa mennään onkiretkelle ja autoja ronklaamaan tai katselemaan jne. Haaveiluksi taitaa monella jäädä tuokin, sillä työ on aina ykkönen. Tietysti se selitetään parhain päin: rahaa perheelle ja turvattu koti jne. Mutta tällaiset isät eivät ole läsnä lapsiensa elämässä, he eivät ole lapsikeskeisiä. Kyllä pllu ja työ ja kaverit menee paljon paljon edelle.
No se on sitä perusmachoilua ja läpänheittoa vaikka kaikki tietää että kaveri painaa pitkää päivää jotta saa naurettavan kokoisen asuntolainan, emännän citymaasturin ja kersan Molot ja Emmaljungat maksettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan sellaisia miehiä olemassa, mutta minun lähipiiriini heitä ei kuulu. Puheissa lapset ovat hirveän tärkeitä ja heitä rakastetaan yli kaiken, mutta mikään teko ei tue tätä. En sano, että olisivat huonoja isejä, monet muut asiat vaan menevät edelle.
Väitän että jos mies tai nainen parisuhteessa ollessaan asettaa lapset puolisonsa sijaan ykköseksi hän ajaa parisuhteen tuhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään aikuista miestä jolle omat lapset olisivat se tärkein asia. Työ ja vapaa-aika menevät edelle.
Sanoisin, että vähän riippuu lasten iästä.
Olen viisikymppinen, ja kun on katsonut tuttavapiirin koko lasten kasvamisen kirjon, erot ja yhdessäpysymiset, niin kaksi miestä voin osoittaa täysin lapsikeskeisiksi.
Suurimmalle osalla miehistä työ on se tärkein. Kakkosena on oma itse, ja se sisältää niin omat menot kuin mt-ongelmat, joihin keskittyy.
Elän uusperheessä, ja aviomieheni sanoo perheen olevan kaikista tärkintä. Höpsis, sanon minä. Kun katson hänen touhujaan lastensa kanssa. Tiedän olevani hänelle tärkeämpi kuin lapsensa.
Eksäni oli perhekeskeinen, ja varmasti väittäisi lastensa olevan tärkeintä maailmassa. Minä väitän, että hän on itse itselleen se tärkein.
Sanoilla ei ole merkitystä. Teoilla on,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin puolet.
Mun miehelle lapsi on ykkösprioriteetti ja naapurin isälle myös. Oma isäni ei ollut kiinnostunut minusta juurikaan ja mieheni isä perusti peräti kolme perhettä. Eli kummankinlaisia on olemassa.
Mutta ei ole kaikille naisillekaan lapset ykkösprioriteetti, veikkaisin, että noin 70 prosentille ehkä.
Työ juuri.Amerikkalaisen psykologin Joyce Brothersin mukaan työ,siis yksinkertainenkin on miehelle tärkein.Vasta tämän jälkeen voi tulla puoliso ja lapset.Suomessa on tietysti erilainen sosiaaliturva joka voi vaikuttaa asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko se mennä niin, että jos miehellä ei ole uraa, eikä mitään muuta intohimoa, niin sitten lapset ovat hänelle tärkeimpiä? Koska ei ole muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan heittämällä lapset ykkösiä! Ei kahta sanaa. En koe luopuvani mistään, jos resurssin suuntaan lapsilleni, vaan nautin siitä kun lapset on onnellisia ja iloisia. Huonosti selitetty, mutta esim jos on 2000e , jolla voisin ostaa itselle jotain, niin satsaamalla sen lapsiin sen 2000e arvo ja vaste on korkeampi kuin itseeni käytettynä.
Lapset ovat olleet itselleni unelma lapsesta saakka ja sainkin 4kpl.
M37v
Neljä on liikaa nykymaailmantilanteessa. Itsekästä.
Sekä mun eksälle että nyksälle lapset ovat olleet aina numero ykkösiä, ovat menneet työn edelle ja eksä ei edes aloittanut uutta kunnollista parisuhdetta ennenkuin lapset olivat aikuisia. Nyksä rukkailee töitään niin että ehtii viemään lapsia harrastuksiin jne. Jotkut osaavat valita oikeanlaisen miehen ja jotkut eivät. Tai sitten se menee niin että tietynlaisille naisille lohkeaa aina parhaat yksilöt. ja miks ex on ex jos on niin upea, no siksi että oltiin teinejä kun aloitettiin seurustelu ja erottiin myöhemmin ystävinä kun tosissaan aikuistuttiin. Ai niin ex myös teetätti itselleen vasektomian koska koki että kaks lasta hälle on tarpeeks. nykyään on naimisissa naisen kanssa joka ei halua lapsia (yli nelikymppisiä ollaan kaikki)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään mies jonka tunnen ei ole tehnyt esim työaikajärjestelyitä lastensa vuoksi.
Minä taas tunnen monia miehiä, jotka ovat muuttaneet työaikaansa lasten vuoksi. Ihan tutkimusten mukaankin pienten lasten isät tekevät paljon ylitöitä. Moni tekee tämän elättääkseenperheensä ja mahdollistaakseen lasten kotihoidon. Työpaikallani moni tuore isä vastaavasti tekee nelipäiväistä viikkoa lasten mentyä päikkyyn.
Oma mieheni teki ennen lasten syntymää 3 vko Kiinassa, viikko Suomessa -tahtia. Vaihtoi tämän pienempipalkkaiseen työhön Suomessa (ehkä 1 vko parissa kuussa Kiinassa).
heh... olen nähnyt monta tuoretta ja vähän kokeneempaakin iskää, joka jää väen vängällä ylitöihin, koska 'kyllä se kotiolot voittaa'. Ihan ei ilkeä lähteä kavereiden kanssa hummaamaan, mutta kotiinkaan ei haluta mennä, koska siellä on hysteerin eukko ja huutava pentu, ja voi joutua pzkavaippoja vaihtamaan tai leikkimään jotain tyhmiä leikkejä. Moni tällainen mies odottaa, että se penska vähän kasvaisi, niin sitten sen kanssa mennään onkiretkelle ja autoja ronklaamaan tai katselemaan jne. Haaveiluksi taitaa monella jäädä tuokin, sillä työ on aina ykkönen. Tietysti se selitetään parhain päin: rahaa perheelle ja turvattu koti jne. Mutta tällaiset isät eivät ole läsnä lapsiensa elämässä, he eivät ole lapsikeskeisiä. Kyllä pllu ja työ ja kaverit menee paljon paljon edelle.
Viestisi sananvalinnat kertovat lähinnä omasta ja tuttaviesi asenteesta lapsia kohtaan. Muunkinlaisia ihmisiä on.... ja hyvä niin. Tuolla asenteellasi tuskin kukaan tulee sinulle puhumaan lapsistaan yhtään mitään eli sinulta jää kuulematta ne perhe-elämään tyytyväisten kommentit kokonaan.
ei voi noin vetää yhtäläisyysviiovja. Jos lapsi on sairas, niin silloin ollaan töistä pois. Jos lapsi on sairas 8 vuotta, niin joka päivää ei voi olla töistä pois.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan heittämällä lapset ykkösiä! Ei kahta sanaa. En koe luopuvani mistään, jos resurssin suuntaan lapsilleni, vaan nautin siitä kun lapset on onnellisia ja iloisia. Huonosti selitetty, mutta esim jos on 2000e , jolla voisin ostaa itselle jotain, niin satsaamalla sen lapsiin sen 2000e arvo ja vaste on korkeampi kuin itseeni käytettynä.
Lapset ovat olleet itselleni unelma lapsesta saakka ja sainkin 4kpl.
M37v
Minunkin miehelläni on neljä lasta. Hän myös ostaa lapsille, mitä haluavat. Lapsilla on pelit ja vehkeet.
Mutta... isot lapset näkyvät meillä muutaman kuukauden välein, ja pienemmät lapset saavat olla ihan keskenään sen viikonlopun, kun meillä ovat.
Ovatkohan he sittenkään miehelle tärkeitä?
Lapsien laittaminen elämässä ykköseksi ja siitä hirveän älämölön pitäminen lähinnä 50-luvulla syntyneiden hippijuttu. Nuoremmat miehet laittavat työn tai puolison ykköseksi, lapset sitten kolmannella sijalla. Hoitavat tietenkin lapsia siinä missä nainenkin mutta ainakin 60-70 luvuilla syntyneille ihan itsestään selvyys että nainen keventää ja mies puristaa enemmän työelämässä siinä vaiheesa kun lapset pieniä. Tuo ikäpolvi oli välissä niitä, jotka kasvatettiin naisiksi ja miehiksi sen jälkeen tuli sitten takaisin tuo 50--luvulla syntyneiden ja 70-luvulla nuoruutensa viettäneiden sukupuolettomuus.