Kenelle AMK-tutkinto on saavutus?

Vierailija kirjoitti:

Minulle, teknisen alan AMK-tutkinto on ihan hitosti vaikeampi saavutus kuin mikään, mikä yliopistossa on tähän mennessä tullut vastaan. Yliopistossa vitosia (humanistinen ala) saa suunnilleen vahingossakin kun osaa kirjoittaa, AMK:ssa piti oikeasti osatakin.

Niin pitää yliopistossakin, jos DI-tutkintoa suoritat. AMK-insinöörin koulutus on täysi vitsi saman alan yliopistokursseihin verrattuna.

T. Molempia kokeillut, yliopistosta valmistunut

Eiköhän se mikä on saavutus suhteudu aina siihen, mitkä onko henkilön älylliset lahjat, voimavarat ja elämäntilanne.

Tunnen ihmisen jolle amk-opinnot on vaatineet ponnistelua ihan siellä oman älyllisen suorituskyvyn rajoilla.

Toisen, jonka äly olisi riittänyt vaikka mihin, mutta joka sairastui skitsofreniaan jo nuorena. Kun hän 30-vuotiaana valmistui amk:sta, oli se melkoinen suoritus munkin silmissä.

Itselle taas yliopisto-opinnot olivat todella helppoja, mutta kyllähän moni niidenkin kanssa joutui raatamaan.

Vierailija kirjoitti:

Taso ei ole koskaan ollut kovin kummoinen ja koulutuksen läpäisee helposti lähinnä olemalla hereillä oppitunneilla.

Kenelle tulee mieleen kysyä tällaista? 

Minulle ainakin on saavutus. Olen nuorempana opiskellut yliopistotutkinnon, mutta ala ei ollenkaan ollut mun juttu ja työllisyystilanne oli huono. On saavutus, että olen vihdoin +30 löytänyt homman, jota oikeasti halua tehdä. Perheen ja työnteon ohella myös itse tutkinto on kyllä saavutus. Yliopistossa oli kyllä paksut tenttikirjat ja kuivat luennot, mutta AMK:ssa saa harjoitteluiden ym. kautta poistua omalta mukavuusalueelta ja kehittyä tosi paljon. Mulle on tullut opintojen aikana sellaisia itseni löytämisen ja ylpeyden kokemuksia, joita ei ole koskaan aiemmin elämässä tullut. Miksi pointti pitäisi olla se, miten paljon tai miten raskaita tehtävät on tai miten hankalaa opiskelu on? Eikö oppiminen ja kehittyminen ole saavutus itsessään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle, teknisen alan AMK-tutkinto on ihan hitosti vaikeampi saavutus kuin mikään, mikä yliopistossa on tähän mennessä tullut vastaan. Yliopistossa vitosia (humanistinen ala) saa suunnilleen vahingossakin kun osaa kirjoittaa, AMK:ssa piti oikeasti osatakin.

Et ole tainnut kokeilla opiskelua teknillisessä tai matemaattis-luonnontieteellisessä

No mun pointtini tässä vähän oli se, että ei sitä voi verrata noin suoraan, että kaikki AMK-tutkinnot < kaikki yliopistotutkinnot. Olisin aivan pulassa teknisellä alalla yliopistossa, mutta toisaalta, joku teknisempi ihminen saattaisi olla pulassa taas noiden esseiden kanssa, jotka eivät vaadi minulta juuri minkäänlaista vaivaa (olen kirjoittanut työkseni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle, teknisen alan AMK-tutkinto on ihan hitosti vaikeampi saavutus kuin mikään, mikä yliopistossa on tähän mennessä tullut vastaan. Yliopistossa vitosia (humanistinen ala) saa suunnilleen vahingossakin kun osaa kirjoittaa, AMK:ssa piti oikeasti osatakin.

Et ole tainnut kokeilla opiskelua teknillisessä tai matemaattis-luonnontieteellisessä

No mun pointtini tässä vähän oli se, että ei sitä voi verrata noin suoraan, että kaikki AMK-tutkinnot < kaikki yliopistotutkinnot. Olisin aivan pulassa teknisellä alalla yliopistossa, mutta toisaalta, joku teknisempi ihminen saattaisi olla pulassa taas noiden esseiden kanssa, jotka eivät vaadi minulta juuri minkäänlaista vaivaa (olen kirjoittanut työkseni).

Nimenomaan. Mun teknistä alaa opiskellut ja todella hyvin niissä pärjännyt kaveri oli ihan pulassa, kun joutui kirjoittamaan elokuva-arvion. Tai omasta mielestään suoriutui hyvin ja ihmetteli saamaansa huonoa arvosanaa. Mulle se oli aika selvää, miksi arvosana oli mitä oli.

Eika oikein voi vertailla mitään keskenaan, sillä eri opettajat vaativat eri asioita ja eri kouluissa on erilaisia tasoja. Se osoittaa jo jonkinlaista älyn puutetta, jos kuvittelee että asiat tai koulut olisivat tuosta vain vertailukelpoisia.

Säälin tavallaan ihmisiä, joille kaikki on ollut itsestäänselvää. "Jokainen menee lukioon 16 vuotiaana". "Jokaisella on ammatti". "Jokainen on valmistunut ikään X mennessä" jne. 

Näillä ihmisillä voi mennä taloudellisesti ja sosiaalisesti tosi hyvin, mutta he eivät välttämättä osaa sisäistää sitä, että nuo asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä ja sen takia eivät osaa antaa arvoa omille saavutuksille eikä tietysti sitten toistenkaan saavutuksille kuten aloituksesta näkyy. 

Jos on omaa syrjäytymistaustaa tms. niin lähtötilanne voi olla se, että jokaisesta pienestä saavutuksesta pitää osata olla tietoinen ja muistuttaa itseään niistä onnistumisista, jotta motivoituu jatkamaan ja pääsemään eteenpäin. 

Kyllä mulle oli amk-inssin tutkinto ihan hyvä saavutus. Varsinkin matematiikka ei ole ollut koskaan mitään mieleistä puuhaa.

Niinpä. Saati joku lukio tai ammattikoulu.

Vanhan ajan opisto-insinöörejä ei enää kouluteta AMK-inssien koulutus vastaa entisajan teknikon tasoa

Tottakai se on saavutus, ehkä yksi monien joukossa, mutta silti. Miksi ei olisi?

Pääsin toissa vuonna sisään 31 vuotiaana ja nyt olen puolessa välissä tutkintoa. Oi että, se on suuri saavutus, kun valmistun! Olen siitä hetkestä unelmoinut ja sillä ajatuksella suoritan kursseja näin perheellisenä, vähäisellä ajalla ja väsymyksen keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan opisto-insinöörejä ei enää kouluteta AMK-inssien koulutus vastaa entisajan teknikon tasoa

80-luvun teknikkona epäilen, että nykyisistä yliopisto-opiskelijoista aika harva lukuunottamatta teknillisen yliopiston keskitasoa tai keskitasoa paremmista opiskelijoista enää pääsisi sitä läpi. Koulutuksen vaatimustaso laskee jokaisella asteella vuosi vuodelta, kun opiskelija-aines on yhä heikompaa. Tarkoitan nyt nimenomaan ammattiaineita, en matikan peruskursseja tai esseiden kirjoittamista.

Ei ne kaikki alat yliopistossakaan niin kummoisia ole.

amis on nykyään kaikkein hankalin suoritettava kun opetusta ei ole koululla juuri lainkaan

Oma tutkintotaustani on lukio, amis ja yliopisto. Arvostan noista eniten lukiota, edelleen.

Vierailija kirjoitti:

amis on nykyään kaikkein hankalin suoritettava kun opetusta ei ole koululla juuri lainkaan

Itse sanoisin, että pystyisin melko monta yliopistotutkintoa suorittamaan helpommin kuin jonkun ammattikoulun ompelu-, kampaaja- tai asentajalinjan. Kun on peukalo keskellä kämmentä, niin se on. Sen sijaan kun matikka on helppoa ja muisti hyvä, pärjää teoreettisissa opinnoissa aika pitkälle pelkästään näillä. Palaan asiaan 4-5 vuoden kuluttua, kunhan olen saanut yliopisto-opintoni päätökseen, nyt syksyllä alkaneet. Tällä hetkellä teen pelkästään kokopäivätyön ohessa ja ihan hyvin ehdin ja harrastuksiinkin jää aikaa. 50 op on tavoite kevääseen mennessä, sen jälkeen opintovapaata, että saan tehtyä ne kurssit, joissa on läsnäolo- ja/tai harkkapakko ja joita ei voi suorittaa iltaisin.

Kenelle yliopistotutkinto? Parissa vuodessa ahkera tekee, lösöllä menee 7 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kenelle yliopistotutkinto? Parissa vuodessa ahkera tekee, lösöllä menee 7 vuotta.

Ei se ihan noin onnistu, et ole tainnut yliopistossa opiskella. Ainakin joillakin aloilla pitää suorittaa kurssi X, että voi suorittaa kurssin Y ja kurssi Y taas vaaditaan, että voit suorittaa kurssin Z. Mutta joka vuosi ei kaikkia kursseja ei järjestetä. Tämä sama on myös ammattikorkeissa, varsinkin pienissä jotkut kurssit järjestetään vain joka toinen vuosi, koska muuten ei ole tarpeeksi väkeä, että kurssin voi järjestää.