Miksi olen niin paljon parempi tyyppi alkoholin vaikutuksen alaisena?

Sama.

Alkoholi alentaa arvostelukykyäsi. Siitä se johtuu. Eli et siis ole oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi alentaa arvostelukykyäsi. Siitä se johtuu. Eli et siis ole oikeasti.

Oikeasti mikä?

Hyvä arvostelukyky tekee minusta ikävän ihmisen selvänä?

Oletko itse kännissä?

Eikun alkoholi on päihde ja päihtyneenä ihminen EI ole omaitsensä. Käyttäytymisen säätely ei ole täysin hallinnassa ja saatat tuntea haluavasi jotain mitä et oikeasti halua, koska olet päihteen vallassa. Tekemäsi ajatukset ja ratkaisut eivät ole harkittuja eivätkä samoja kuin miten oikesti ajattelet

Vierailija kirjoitti:

Eikun alkoholi on päihde ja päihtyneenä ihminen EI ole omaitsensä. Käyttäytymisen säätely ei ole täysin hallinnassa ja saatat tuntea haluavasi jotain mitä et oikeasti halua, koska olet päihteen vallassa. Tekemäsi ajatukset ja ratkaisut eivät ole harkittuja eivätkä samoja kuin miten oikesti ajattelet

Känniset ajatukset vaikuttaa paljon paremmilta... Ap

Ainakin itselläni alkoholi sai yliminäni kuriin. Siksi olin letkeä ja seurallinen kännissä. Selvin päin olen jatkuvasti alakuloinen, aggressiivinen ja varuillaan. Sanomattakin selvää että sosiaalinen elämäni kuihtui alkoholin pois jättämisen jälkeen.

Sama juttu. Ja ei ole vai oma näkemykseni, mulle on todella moni sanonut että olen kännissä paljon mukavampi ihminen kuin muuten. 

Selvin päin olen tiukkis, tosikko, arka, kriittinen sekä itseäni että muita kohtaan. Myös pihi.

Kun vähän juon, minusta tulee rento, sosiaalinen, antelias, ja olen kiinnostuntu tutustumaan sellaisiinkin ihmisiin joita selvinpäin vain mielessäni kritisoisin ja haluaisin pysyä kaukana. 

Oletko varma? Tuntemani ihminen puhuu usein olevansa niin rento ja mukava tyyppi humalassa, mutta ulkopuolisen silmin hän on veemäinen ja kiero kun on juovuksissa ja krapulassa. Nauraa kyllä paljon, mutta vanhingonilosta ja kettuiltuaan muille.

Olet alkoholisti, ja selvin päin sulla on vierotusoireita, siksi olet kireä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itselläni alkoholi sai yliminäni kuriin. Siksi olin letkeä ja seurallinen kännissä. Selvin päin olen jatkuvasti alakuloinen, aggressiivinen ja varuillaan. Sanomattakin selvää että sosiaalinen elämäni kuihtui alkoholin pois jättämisen jälkeen.

Jotain tällaista uskon itsellänikin olevan. Minulla on hyvin ankara yliminä normaalisti. Sisäinen puheeni on jatkuvasti sekä itseni että kaikkien muiden arvostelua. Hyvin ilkeää sellaista. Arvostelen niin ulkonäöt, luonteet kuin sanomisetkin. Yhtälailla itsestäni kuin muista. Vaadin kaikilta täydellisyyttä ja kukaan ei täytä vaatimuksiani joten masentaa ja ärsyttää.

Alkoholi jotenkin lamauttaa sen yliminäprosessin, ja niin minusta tulee kivampi ihminen. 

Toki on totta, että todellinen minä tällä hetkellä olen minä yliminäni kanssa, ja alkoholin muuttama on tavallaan valeversio. Mutta toisaalta, joskus terapia tai elämänkokemus voi muuttaa ihmistä samaan suuntaan kuin mihin alkoholi tilapäisesti pystyy, eikä silloin puhuta ettei ihminen olisi enää aito itsensä koska on erilainen kuin oli silloin kun häntä hallitsi  yliankara yliminä.

- 7

Täällä on niin paljon alkoholisteista kärsineitä ihmisiä. Eivät välttämättä tajua mitä tarkoitat, ottavat tuon ajatuksesi kirosanana, eikä ihme.

Monesti tuosta se alkoholismi lähtee kun on hyvä olo ja lääkitsee itseään tavallaan paremmasta illuusiosta.

Minun mieheni on tutkitusti huippuälykäs, Mensan jäsen. Hän joskus jutteli tuosta, että hän tulee toimeen paremmin "tavallisten" ihmisten kanssa, kun alkoholilla tainnuttaa aivotoimintansa hitaammalle ja vähemmän skarpille. Hän oli aina kokenut lapsesta asti olevansa tosi erilainen, mutta kun 15-vuotiaana ekaa kertaa otti alkoholia, kuulemma maailma avautui. Hän olikin yhtäkkiä kuin muut, näki maailman kuin muut. Myös muut huomasivat muutoksen ja jopa kiusaajat bileissä hyväksyivät. 

Tästä syystä alkoholista meinasi hänelle tulla vähän ongelmaakin, kun se oli niin helppo tie sosiaaliseen normaaliuteen. Onneksi kolmikymppisenä sitten havahtui että kroppa tuhoutuu tästä lääkityksestä jos sitä liian usein ottaa ja nykyään käyttää vain harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Eikun alkoholi on päihde ja päihtyneenä ihminen EI ole omaitsensä. Käyttäytymisen säätely ei ole täysin hallinnassa ja saatat tuntea haluavasi jotain mitä et oikeasti halua, koska olet päihteen vallassa. Tekemäsi ajatukset ja ratkaisut eivät ole harkittuja eivätkä samoja kuin miten oikesti ajattelet

Eikun yleensä kännissä ihminen nimenomaan tekee juuri niin kuin tuntee, koska estot katoavat!

Joo, vähän sama juttu. Kännissä minä olen tosi hyvä laulamaan ja tanssinkin hienosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikun alkoholi on päihde ja päihtyneenä ihminen EI ole omaitsensä. Käyttäytymisen säätely ei ole täysin hallinnassa ja saatat tuntea haluavasi jotain mitä et oikeasti halua, koska olet päihteen vallassa. Tekemäsi ajatukset ja ratkaisut eivät ole harkittuja eivätkä samoja kuin miten oikesti ajattelet

Eikun yleensä kännissä ihminen nimenomaan tekee juuri niin kuin tuntee, koska estot katoavat!

Totta, mutta eikö ihmisen aitoon persoonaan kuulu myös ne estot? Jotka kaikki eivät siis tosiaan ole ollenkaan kielteisiä luonteeltaan.

Hesarissa oli tänään hyvä juttu ihmisen vaistoista, tunteista ja järjestä. Siinä kuvattiin sitä, miten joskus evoluutiomme alkuaikoina, ennen aivokuoren kehitystä, olimme vain tunteidemme ja himojemme orjia. Emme voineet sille mitään, että jos panetti, piti panna (ja luultavasti esim. uros otti usein naaraan joka oli pienempi ja heikompi väkisin), jos löytyi syötävää piti syödä, jos joku haastoi riitaa piti taistella jne. Tämä oli estoton, vaistonvarainen tila.

Mutta ei nykyihminen ole sellainen. Meillä on kehittynyt aivokuori jossa on erilaisia sosiaalisia estoja. Meillä on oma moraalimme jonka mukaan pyrimme säätelemään käytöstä, niin ettemme mene vaistojen ja tunteiden mukaan jos järki ja moraali sanoo ettei se ole hyvä. Ei minusta ihminen ole enää oma itsensä, jos päihteellä lamauttaa tuo kehittyneemmän aivokuorensa ja näin taannuttaa itsensä liskoaivojen tasolle.