HUHTIMUSSUKAT 2006!! UUSI VIIKKO UUDET KUJEET

En vain ole ehtinyt tänne listoille maailman aikoihin. Vauva on melko vaativa, muttei onneksi läheskään isoveljensä veroinen. Mahavaivoja on meilläkin ihan riittämiin, niitä äristään yöt kaiket. Vyöhyketerapia näyttää auttavan vähän, tänään ollaan menossa 3. kertaa. meillä yöt on tosi rikkonaisia, kerran on nukkunut 2x3h pätkät samana yönä, mutta sen jälkeen tuo 3h pätkä onkin ollut toiveissa vaan... yleensä 1,5-2h mennään. Ristiäiset meilläkin helluntaiviikonloppuna, kummit on jo mutta nimi uupuu... mutta nyt tissi esiin, kuullaan!



eikkuli ja typy 3vk1pv

Olipas mukavasti viestejä!



Meillekin kuuluu ihan hyvää, Martta on kasvanut sopivasti, maitoa riittää tisseissä ja esikoinen saa raivo/mustasukkaisuuskohtauksia 2-3 kertaa päivässä onneksi vain äidille, pikkusiskoa vaan hoitaa. (Kerran on lyönyt pallolla päähän, siinä kaikki.)



Ilmavaivoja on Martallakin, onneksi ei kuitenkaan öisin (kop, kop, koputan puuta). En uskalla antaa Cuplatonia Martan muun lääkityksen vuoksi mutta Reladropsit tuntuivat vähän auttavan. Ja äidin syli, muu ei sitten masuvaivoissa kelpaakaan;)



Meillä on pe 1kk neuvola, hauska nähdä paljonko pituutta on tullut. Punnituksessa käymme edelleen 2x viikossa. Ja ensi maanantaina on sitten sydämen ja pään ultra ja varmaan selviää jotain jatkosta (siis milloin tukitaan lisää suonia).



Peräpukamista... Mullakin oli jossain syvemmällä, verta tuli kun kakki ja sattui. Meni itsekseen ohi kuitupitoisella ruokavaliolla ja suihkuttelulla (onneksi).



Huomenna jäänkin tyttöjen kanssa kahdestaan yöksi kun mies on työmatkalla, hiukka jännittää. No, enköhän selviä. Olen huomannut että arki on välillä helpompaa kun on yksin vastuussa kaikesta, eikä mies ole sotkemassa;)



Mutta nyt pihalle kun Martta nukahti (ei oikein nuku vaunuissa masuvaivoissa!



Aurinkoisin terveisin,

Laura

Vauvat teettää vaan kiirettä;-))))



Ikävää kun masut vaivaa. Kyllä yöunet ois kultaakin kalliimpia. Meillä olleet kaikki lapset tosi hyviä nukkumaan, eikä masuvaivoista tiedetä mitään. Toivottavasti meno rauhottuu teillä.



Ja Marttahan siellä hyvin voi, ihana kuulla!



Mutta meillä jyllää tää maha/oksennustauti. Näköjään kuuluu toukokuuhun varmemmin kun valkovuokot. Kolmas vuosi jo, kun muistan tän olleen juur tässä kohdassa. Onneksi on lievää laatua, lapsilta meni nopeesti ohi. Oon ite eilisestä asti takunnut tän huonon olon kans, ja alapäästä tulee ihan kiitettävästi. Halpa laihdutuskuuri, kun lähtis muutakin ku nesteet:( Mulla piti olla jälkitarkastuskin juur nyt, mut eihän toki täs kunnos. Siirsin ens viikolle, tiemmä sit jo kaikilta ohi kans. Kun ei tohon pikkumieheen tarttuis oikeesti nyt... Onneksi mummi haki isommat mökille ongelle. Saa huilata ihan rauhas nyt. Ja nauttia vauvan kanssa kahden olemisesta, niin paljon kun täs kunnos pystyy.



Niistä pukamista; tokan synnytyksen jälkeen oli vaivaa, joka parani itellään (sisäistä) n. puolen vuoden kuluttua. Oli siis aina välillä ärtynyt, välillä hyvä. Nyt sitten tuli viikko synnytyksen jälkeen joku pikkupatti, johon hain heti kauhulla rasvan. Se oli ilmeiseti joku verenpurkaus synnytyksestä, kun meni vrk:ssa ohi, mut " puhkes" sillä rasvalla. Kummia juttuja...



Nyt koitan tota jogurttia lapata, jos vaik helpottais tähän vaivaan.. Maitohappoja on mennyt jo lapiollinen! Palataan mussukat!



Terkuin Lumo

Ja heti surullisia uutisia kerrottavana.

Meillä pojalla löydettiin sydämestä sivuääni ja nyt odotellaan pääsyä ultraan..Pelottaa todella,todella paljon,että kysessä on reikä sydämessä ja vaikka kuinka yrittää ajatella järjellä,että mitään ei luulisi olevan,kun muita oireita(Nopea hengitys,harmaa/sinertävä iho,hikoilu,huono syöminen) ei ole,niin silti mielessä pyörii se pahin vaihtoehto.



Tokihan noita sivuääniä löytyy paljon ja suurin osa vikä hälytyksiä,näin sanoi sairaalan lastenlääkäri ja hän myös sanoi,että ihmettelee suuresti,jos ultrassa paljastuu jotain,mutta siltihän tässä on(varmaan turhaan)itketty.

Ja vauvan leveät hymyt tahtoo aina päättyä äidin kyyneliin,kun menettämisen pelko hiipii,vaikka kuinka yrittäisi työntää sellaisia mielestä pois.



Tämä ultraan pääsyyn odottelu on kaikista piinaavinta.Lääkäri on tämän viikon lomilla ja sen jälkeen lähtee raivaamaan meille jonoon tilaa,koska porukkaa on vuodeksi asti tulossa samaan operaatioon,mutta tälläiset pienet ihmiset vissiin kiilaavat kärkeen.



Muutoin vauva arki sujuu hyvin.Poika oli sairaalan käynnillä 5,5 kiloinen ja tiistaina eka neuvolalääkäri ja äidillä jälkitarkastus.

Hymyjä satelee kaikille ja poitsu seuraa kovasti mitä ympärillä tapahtuu ja masullaan ollessa on kova hinku opetella ryömimään ja voi sitä onnellista hymyä,kun joku auttaa sen verran,että päästään nykäys eteenpäin.

Juttujakin saadaan kuunnella " öö" ," quu" ," huu" ja " ää" ovat meidän pienen miehen sanoja..Paljoa niistä ei vielä ymmärrä,mutta juttu luistaa silti.



Äitikin voi suhteellisen hyvin,mitä nyt olin innoissani,että joskos saisin olla kesän ilman menkkoja....Mitä vielä,ekat pamahtivat juuri päälle ja kyllä harmittaa=/



Ristiäisiä meillä vietetään 20.pvä ihan omien lähisukulaiten kanssa,ei mitään isoja kekkereitä jaksa järjestää,kun tämä sydän asia kuitenkin painaa mieltä ja muutenkin haluamme pitää pienet,kauniit juhlat=)



Niksu ja poikaset 7 v ja (kohta)7 viikkoa

niksulle voimia kestää odottelua ja tietoa vauvan sydämen tilasta!

toivotaan kovasti, että kaikki on hyvin!



-lotta ja pikku-ukko lähettävät ison rutistuksen-

Muistan tunteen, kun odoteltiin että Peppi pääsisi siihen sydämen ultraan. Hulluksihan siinä oli tulla. Meillä oli kaikki kuitenkin hyvin, ylimääräinen suoni ei vaan ollut lopettanut vielä toimintaansa. Voimaa ja tsemppiä! Toivottavasti pääsette pian näytille.



Itse sain äsken vallan varattua ristiäispäivän!!! Hurraa! 4.6. olisi päivä, hitto kun pitäisi vielä se nimikin keksiä... tai sitten pojasta tulee se Arttu, tulihan Pepistäkin Peppi niinkuin työnimi ennusti.

Tuollainen epätietoisuudessa eläminen on aina kamalaa :(



Hyökkäsin minäkin äkkiä koneelle kun sain vauvan vihdoinkin nukahtamaan.. tyttö on tehnyt kakkaa koko aamupäivä eikä unet ole oikein maistunu, herää hetimiten nukahtamisen jälkeen. Nyt vaikuttaa jo lupaavammalta, on nukkunut jo yli puoli tuntia päästämättä ääntäkään. Tosin esikoinen heräsi just omilta päikyiltään :)

Mustasukkasuutta alkaa näkyä meilläkin, esikko heittäytyy väkivaltaiseksi (onneksi vaan äitiä kohtaan!) esim. imetystilanteissa. vaipanvaihdot yms. sujuu paremmin kun neiti pääsee itse touhuun mukaan ja saa tuoda äidille tavaroita ja viedä " kakka, uhhuh" -vaipan roskikseen.

Päiväunien lyhentymisen myötä esikoinen nukkuu 11 tuntia yöllä, omassa sängyssä, omassa huoneessa, yleensä kertaakaan heräämättä! ja ikää on hurjat 1v 8kk. Miten niin olen ylpeä ;) Vauva syö pari kertaa yössä, vain muutama yö tämän kuukauden aikana on mennyt oikein tankkaukseksi. Kyllä elämä tuntuu nyt paljon helpommalta kuin esikoisen ollessa vastasyntynyt, vaikka nyt hoidettavana on kaksi pientä ja mieskin on ollut töissä jo pari viikkoa (esikoisen synnyttyä oli kotona 3kk).

Tällaisina hetkinä kaikki tuntuu jotenkin niin ihmeen helpolta ja ihanalta... tosin tänä aamuna on koettu jo epätoivon hetkiäkin mutta ihminen on näemmä unohtavainen :D

niksulle voimia..toivottavasti ei ole mitään kovin vakavaa..



meillä arki sujuu ihan hyvin, lukuun ottamatta että maitoa ei siis tule vieläkään kun hyvin vähän joten pääsääntöisesti korvikkeilla elellään mutta hyvin kasvaa ja voi silläkin=) tänään oli neuvola ja painoa oli tullut viikossa pojalle 400g ja pituutta 2,5 senttiä. eli nyt 3415kg ja 50,5 cm.



meilläkin hieman masuvaivoja mutta relatipat helpottaa. yöt menee siten että 8-9 aikaan yöunille ja sitten yhden aikaa heräillään syömään ja siitä nukutaan 2-3 tunnin pätkissä aamuun. ihan mukavasti siis nukkuu..no mutta nyt grilliherkkuja syömään..



peetu ja onni kohta 3vko.

elä vielä etukäteen sure...

Kerronpa miten meillä: Eli sairaalassa lähtötarkistuksessa kuului vauvan sydämestä sivuääni, no menimme suoraan sitten lasten teholle ultraan ja siellähän se näkyi, pieni reikä sydämessä. Lääkärin mukaan on yhtä " kova" huolen aihe kuin" näärännäppy" eli ei kuulemma tarvitse yöuniaan menettää ja hyvin todennäköistä on että umpeutuu itsestään. Ja kontrolloidaan siihen asti että näkyy että on mennyt umpeen ja eka kontrolli meillä noin 3kk:n iässä. Ja meilläkin poika todella terhakka ei mitään muita oireita.

Ja hyvin on ukko kasvanut (syntyessään 4390g ja 53cm) ja kahden viikon ja yhden päivän iässä ukkelilla oli painoa jo 5250g ja pituutta 56,5cm. Eli on jaksanut hyvin syödä jne.

Joten voimia sinne niksulle odotteluun, mutta tosiaan yritä nyt olla etukäteen itkemättä ja nauti vauvelista. =)

Ja muuten se kätilö joka vei meidät sinne teholle, niin kertoi omasta pojastaan jolla oli myös reikä sydämessä ja oli mennyt umpeen ennen vuoden ikää ja nykyisin terve yli kymmenvuotias.

Ja vaikka meidän pojullakaan ei ole ikää kuin 3viikkoa, niin en edes oikeastaan muista koko sydän juttua.



Ihanaa oli kuulla myös muista ja Martta siinä se on sitkeä pieni naisenalku =)



M@nsikk@ ja pikku3 tasan 3vko

Niksulle ensiksikin voimahali! Täälläkin toivotaan kaikkea hyvää teidän pienelle.



Sitkeän pikku-Martan hyvä vointi ilahduttaa. Kyllä pienissä voimaa ja sitkautta löytyy tarpeen vaatiessa. Toivottavasti myös jatko sujuu yhtä mallikkaasti!



Meidän poju on taas viettänyt päivän reippaasti syöden ja nukkuen. Välillä on pirteä hetki, jolloin leikitellään mielellään tisun kanssa (jos äiti ei ole ennättänyt laittaa jo piiloon...) tai tarkkaillaan ympäristöä hymyjen saattelemana. Miehisiä röyhtäyksiä ja rumpsuja tulee säännöllisesti, mutta omassa kopassa nukkkuminen ei ole päiväunilla herran mieleen. Jos ei saa olla sylissä tai vaunuissa lykittävänä, on päikkärit vain pikku tirsoja. Onneksi yöllä nukkuu kiltisti omassa kopassaan 2-3 tuntia pätkissä.



Täytyy lähteä taas vauvaa hoitamaan!



Kissankello ja poju 5 vk

Arttu täyttää tänään neljä viikkoa, aika menee kuin siivillä. Toisaalta tuntuu, että pikku-ukko olisi ollut meillä aina.



Mua on alkanut jurppia löysä olemukseni... trikoo housut (mallia mamma) imetyspaidat (vain kaksi vaihtoehtoa!). Kumpa voisi jo mennä uudistamaan vaatekaappia, vanhat kengätkin heittelin tänään roskiin, toivottavasti äippäpäivälahjaksi saan tilaamani tuoreet superstarat.



Miten teillä vietetään äitienpäivää?



Jahas, heppu heräsi... menoksi.



Peppinetta

Kuulumisianne olen käynyt lukemassa, mutta missään välissä en ole ehtinyt omiani kirjoittamaan.



Meidän neiti on nyt reilun viiden viikon ikäinen ja alku on sujunut hieman vaihtelevissa merkeissä. Mahavaivoja itkeskellään toisinaan, vaikka tyttö röyhtäilee ja piereksii ( =/ ) kuin paraskin tekijä. Hyvinä päivinä ollaan niin aurinkoisia ja nukutaan oikein mallikkaasti. Sitten on päiviä, ettei millään malteta käydä nukkumaan ja unen tuloon ei auta mikään muu kuin huuto. Millä saatte vauvanne rauhoittumaan? Minulla ei auta syliin hyssyttely tutin kanssa toisin kuin miehellä (ilmeisesti tissi on liian liki), ei kävely ja jos tissille nukahtaa, niin herää välittömästi röyhtäytykseen tai viimeistään 10 minuuttia sänkyyn laiton jälkeen. Ainoastaan liina rauhoittaa, mutta siitä purkaminen yleensä herättää vauvan.



Yöt meillä selvitään yhdellä kahdella syötöllä ja ollaan sen puolesta saatu nukuttua ihan hyvin. Päivällä nukkuminen on siis mitä on. Liina on meillä takuuvarma rauhoittaja, suosittelen muillekin. =)



1 kk neuvolassa pituutta oli tullut lisää neljä senttiä ja painokin on lähtenyt hyvään nousuun. Omalla maidolla ollaan pärjätty vallan mainiosti ja sitä on pakastettu pakkaseenkin yllin kyllin. Luovuttamaan ajattelin ryhtyä, jos vain maito kelpaa.



Neuvolan tätin kanssa en oikein tullut juttuun. Tervehdyksen jälkeen totesi tylysti, että kahdestaankos te tulittekin ja kaiken mahdollisen olen tuntunut tekevän väärin. Herneet oli tätillä mennä todella pahasti nenään d-vitamiinista. Syötin pitkään Jekovittia kolmea tippaa, kun ne vaikuttivat aiheuttavan väänteitä neljällä tipalla. Tunsin itseni todella huonoksi äidiksi neuvolasta lähtiessäni. Kuinka muut olette tulleet juttuun neuvolatätien kanssa? En paljon jaksa seuraavaa kertaa odottaa ja tietoa haen ennemmin jostain muualta kuin neuvolasta.



Ristiäiset meillä on 21. päivä ja kaikki on niiden osalta aivan auki. No, on meillä nimi ja kummit, mutta siinäpä se. Leipomisista ei tarvitse stressata, mutta huusholli on niin sotkuinen, että saa siivota urakalla, jos meinaa puhdasta saada.



Voimia Niksulle ja mukava kuulla, että Martta kasvaa ja voi hyvin. Aurinkoisia päiviä itse kullekin!





Elliina

vauva jo kitvaa tuolla vaunuissa... D-vitamiinista sen verran, että me ei olla sitä edes aloitettu vielä. Aion aloittaa vasta sitten, kun tiedän että vauvan mahaväänteet johtuu sitten siitä, jos niitä tulee lisää. TÄllä hetkellä nämä on ihan riittävästi... Lastenneuvola tulee käymään kotona ensi viikolla, saa nyt sitten nähdä mitä tuo tuumaa.



Eilen käytiin 3.kerran vyöhyketerapeutilla, typy nukkui illalla sitten alkuyöstä liki 4,5 tuntia! Eli jotain apua on, mutta kun kestäisi vaan useamman yön...



Mutta nyt täytyy lähteä hakemaan tyttö vaunuista pois ja syötille.



Eikkuli

Huomenna meidän junnu onkin jo 7 viikkoinen.

Aika menee aivan mielettömän nopeaan.Tuntuu,että siitä on jo ikuisuus,kun sairaalassa ihmettelin pientä vastasyntynyttä kääröä ja nyt se käärö on tuollainen super vauhdikas vauva.



Elliina kyseli neuvolantädistä.Meillä on onneksi todella mukava tätyli.

Samanikäinen,kun minä ja vielä esikoisen eskari kaverin äiti.

Minä olin viime neuvola käynnillä vähän huolissani vauvan painosta,kun sitä oli tullut niin reilusti.Neuvolassahan siitä huomautetaan niin helpolla.

Täti vaan sanoi,että hyvä,kun kasvaa ja ei ole vielä käyrät paukkuneet yli.

Samaa rataa käskettiin kasvamaan=)



Meillä tämä vauveliini on nyt päättänyt,että yöt eivät ole nukkumista varten vaan silloin pitää jutella ja seurustella.

" Göötä" huudellaan sängystä ja jos et tule kuulumisia vaihtamaan,niin tulee isompi " GÖÖÖÖ" ja jos nyt sattuu,että vieläkään ei kukaan huomaa,niin silloin pärähtää palosireeni päälle.

Onneksi kuitenkin pienen heijaamisen jälkeen nukkumatti saapuu paikalle.

Aikaisemmin yöunille mentiin 22 aikoihin,nyt jälkeen 24,koska illan turinat on pakko päästä kertomaan.



Vauvan lempipuuhaa on mahallaa pötköttely makuupussin päällä lattialla tai sängyssä ja siinä eteenpäin möngertäminen...Pitkälle ei toki vielä mennä,mutta makuupussin puoleen väliin ollaan " ruoto" saatu hilattua.Kiire maailmalle..



Niksu ja veljekset

D-vitamiinista: meillä ollaan nyt kolmessa tipassa, kun tyttö on 6-viikkoinen. En jaksa uskoa, että hän d-vitamiinin puutteesta mitään vaurioita saa, vaikka tippamäärää ei ihan heti nostettaisikaan sinne viiteen. Enkä aio ottaa asiasta stressiä enkä huono äiti-syndroomaa. Meillä on vatsavaivainen tyttö, joten mennään varovaiseti eteenpäin.



Meilläkin nukutaan aika huonoja päiväunia ja päivät ovat vaihtelevia. Tänään uni ei onnistunut vaunuissa millään, mutta kantoliinassa on tuhistu jo toista tuntia autuaasti unten mailla. Toisinaan liinassakaan ei oikein suju ja ainoa hyvä paikka on vatsallaan äidin vatsaa vasten. Joskus taas vaunuissa tulee uni hienosti eikä ole mitään ongelmia. Ja joskus uni ei tule missään. Yöt meillä onneksi on toistaiseksi nukuttu hyvin.



Meidän neuvolan täti on ihan kivan oloinen. Hänelle voi jutella myös niistä vauvaelämän puolista, jotka eivät ole auvoisimmasta päästä. Minusta on tärkeä tietää, että th:lla itselläänkin on lapsia, joten on taatusti myös joskus paininut imetys-, uni- ja masuongelmien kanssa. Tai ainakin joidenkin niistä :) Äitiysneuvolan toimintaan en sen sijaan ollut yhtä tyytyväinen, mutta se on jo toinen juttu...



Nyt on lopeteltava. Kivaa päivänjatkoa kaikille!



Marle + tyttö (huomenna 6 viikkoa)

Toivotaan,että tuo sivuääni olisi väärä hälyytys!!

Moi kaikki!



Sanokaas olenko huono äiti niinku neuvolasta annettiin ymmärtää kun olen käynyt kerran uimahallissa ja kerran jumpassa niin molemmilla kerroilla (kesto 1h) poika oli isänsä kanssa ja heräsi ja itki nälkäänsä. No koska olen täysimettäjä ja poika syö KOKO AJAN niin en saa pumpattua missään vaiheessa pulloon sille sapuskaa niin kysyessäni neuvolasta neuvoa mulle sanottiin: anna NAN:nia JOS SUN ON PAKKO PÄÄSTÄ UIMAAN TAI JUMPPAAN... Siis sanamuoto: JOS SUN ON PAKKO PÄÄSTÄ kalskahti mun korvaan pahasti. Miksi sitten antavat esim kodinhoitajien yhteystietoja et äiti sais omaa aikaa jos kerran ottavat niin henk koht jos annan vastiketta sillon tällön? Oikeesti meidän poika syö koko ajan ja vaik mulla tulee maitoa ku niagarasta niin olen alkanu miettiä et ehkä sittenkään ei tarpeeks. Lisäksi se akka sano että miksi sitä vauvaa pitää huudattaa? ihan niinku mä oisin tahallani pitäny lasta nälässä ku olen koko viikon istunu ja imettäny poikaa. Yöt onneksi nukkuu ja selvitään max kahdella syötöllä. Lisäksi mun menkat alko tänään. En tiedä miten on mahdollista ku on täysimetys mutta se eukko sano et ei oo tavatonta kuitenkaan et alkaa jo.



On niin paska fiilis ku just iloitsin et olen saanu ne muutamat tunnit käydä omia harrastuksia ja mies on niin ihana et hoitaa vauvaa ja sit syyllistetään ku en ole tissin kanssa vahtimassa tuleeko vauvalle nälkä. Ja kun meidän pojan ruokailuja ei voi mitenkään ennustaa vaan saattaa syödä vaik kuinka kauan. Rakastan poikaa YLI KAIKEN mutta tarvin kyllä silloin tällöin tunnin itsellenikin. Jos voisin niin pumppaisin maitoani valmiiksi mutta poika on suurimman osan valveillaoloajasta rinnalla ja maitoa ei riitä pumpattavaksi. poika kasvaa ihan älytöntä vauhtia ja kuusviikkoiseksi on jo aikas iso.



Iloista päivää kaikille!



Annu

Et tietenkään ole huono äiti, jos otat välillä omaa aikaa. Mutta jotenkin vauvan ruokailut pitäisi sinä aikana järjestää. Jos et halua korvikkeita antaa, niin pumppaa silloin, kun vauva nukkuu, ja yhdistele sitten päivän aikana kertyneet maidot. Nehän säilyvät jääkaapissa pari vuorokautta, joten niitä voi pumpata hiljaksiin parin päivän kuluessa. Pumppaaminenhan ei maidontuotantoa vähennä vaan pikemminkin stimuloi sitä. Tai sitten annat vaan korviketta suosiolla. Se on parempi vaihtoehto kuin vauvan nälkäisenä pitäminen.



Mullakin on menkat alkaneet molemmilla kerroilla 6 viikkoa synnytyksen jälkeen, vaikka olen täysimettänyt kokopäivätoimisesti :) Näin se vaan joillakin menee, valitettavasti...



Marle

Ja ihanaa kuulla kuinka sitkeä Martta-tyttö on, ja kuinka hyvin kaikki on mennyt!



Ja Annulle, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuolla perusteella minä olen todella huono äiti, eikä meidän vauva ole edes täysimetyksellä. Neuvolasta käskettiin antamaan lisäruokaa, kun ei paino noussut rintamaidolla tarpeeksi...



Mutta, asiaan: minä kävin juuri toissa päivänä 6-vuotiaan tyttöni kanssa kaksistaan kaupassa, käytiin jäätelöllä ym, ja aikaa meni pari tuntia. Ensi viikolla vien 5-vuotiaan pojan ostoksille ihan kaksistaan, käydään ostamassa vaatteet ristiäisiin. Ja varmaan ollaan reissussa pari tuntia. Toki minulla on siinä mielessä helpompaa olla poissa vauvan luota kuin sinulla, että meillä juodaan korviketta joka tapauksessa, ja sitä pystyy iskä aina antamaan kun en ole kotona. Monesti käyn vielä illalla yksin koiran kanssa lenkillä, ja vauva on isän kanssa.



Asia on tietysti siinäkin mielessä erilainen, kun meillä on nuo isommat lapset vaatimassa oman huomionsa, ja mielellään sen heille suon. Vauva tuskin saa traumoja siitä kun vietä aikaa isompien lasten kanssa, ilman että he joutuvat koko ajan kuulemaan minun suustani jotain tällaistä: odota hetki, syötän ensin vauvan, vaihdan vaipat tai vaan tyynnyttelen tai jotain. Pointti on siis se, että valitettavasti näin alussa isommat joutuvat odottamaan vuoroaan. Siksi vietän aikaa heidän kanssaan, ilman vauvaa.



Ja uskon, että muissakin perheissä, joissa on ennestään lapsia, vauva on välillä ihan ilman äitiään juuri siksi, että eihän niitä isompia lapsia voi kuitenkaan vauvan takia unohtaa.



Ja minä en ainakaan suostu ottamaan niskaani mitään " huono äiti" -nimitystä sen takia, että en ole vauvan kanssa 24/7.



Ja olen muuten karannut ihan yksinkin käymään kaupoilla tai vastaavaa :)



Toivottavasti joku tajuaa jotain tästä selostuksesta, kun koko ajan kiire kun vauva on juuri heräilemässä ja isosisko viihdyttää että saan kirjoitettua tämän loppuun :)



Joten Annu, olet taatusti maailman paras äiti omalle vauvallesi!

Huoli oman lapsen terveydestä on aina kamalan iso, ja odottaminen tuntuu erityisen pitkältä! Toivotaan että sivuääni on väärä hälytys! Ja jos ei olekaan, niin tuolla lastenklinikalla viettämäni aika sai aikaan ainakin sen, että todella luotan tämän päivän lääketieteeseen. (Minun miehelläni on myös leikattu ' 76 sydän juuri sen sikiöaikaisen verisuoniyhteyden takia ja hän on nyt ammatissa johon päästäkseen joutui käymään läpi todella tarkat fyysiset ja lääketieteelliset kokeet ja selvisi sydämen kanssa puhtain paperein, joten suhtaudun näihin sydänjuttuihin hyvin positiivisesti. Hänellä sydänääni huomattiin vasta 2 vuotiaana.)



Meillä oli eilen ihan kamala päivä, Martta karjui koko päivän mahavaivojaan ja olin jo ihan epätoivoinen. Onneksi miehellä oli vapaapäivä. Lopetin sitten iltapäivällä maitotuotteet kun jotenkin tuli sellainen olo että viimeaikojen täysin kontrollomaton jäätelön syömiseni pahensi tilannetta ja tänään on onneksi ollut ihan hyvä päivä (olen tyttöjen kanssa kaksin huomiseen saakka). Masu kyllä kuplii ja Martta röyhtäilee myös unissaan (vaikka röyhtäisee tosi hyvin aina syötön jälkeen), mutta nyt tyttö saa edes nukuttua ja on hereilläkin ollut suht hyväntuulinen. Ehkä sitten on jotain maitoallergiaa.



Minä olen muuten myös huomenna lähdössä esikoisen kanssa iltapäivällä miehen kotiintulon jälkeen kaupungille ja Martta jää isän kanssa kotiin. Ja saa maitoa tuttipullosta. Mulla on lypsettyä maitoa pakkasessa, mutta en nyt katso sillä olevan niin suurta merkitystä mitä maitoa sieltä tuttipullosta tulee. Sitäpaitsi minusta on tärkeää, että mies ja vauva saavat omaa aikaa tutustua toisiinsa ihan kaikessa rauhassa, joten Annu, et ole huono äiti! Jaksat varmasti olla ' parempi' äiti pojallesi kun saat välillä vähän huilia!!!

Meillä esikoinen odottaa kovasti shoppailurteissua kun muuten joutuu aina odottamaan vuoroaan, kun äiti imettä, vaihtaa vaippaa, antaa Martalle lääkettä (6 kertaa päivässä!!!) tms. Ja silti musta tuntuu etten ehdi seurustella myöskään vauvan kanssa. Esikoiselta olin tässä vaiheessa saanut tiristettyä jo hymyn ja nyt tuntuu etten koskaan ehdi olla Martan kanssa niin kauaa että voisin hymyä havaita... No, nuo kakkoset ja kolmoset jne. kai tottuvat alusta asti etteivät ole koko maailman keskipiste, ressukat. Silti välillä toivoo että voisi revetä enempään.





Tulipas vuodatus, toivottavasti joku jaksoi lukea.



Lala



P.S: Minä olen antanut D-vitamiinia vasta muutaman päivän ja eilisen huutopäivän jälkeen aion taas pitää vähän taukoa osteoporoosin uhallakin;)