HUHTIKSET' 05 uuteen viikkoon

Siis herra, joka ei mitenkään juuri liiku, mutta osaa kyllä juoda pillimehua ja juoda mukista tai pullon suusta täysin oikea-oppisesti sotkematta yhtään. Tärkeitä taitoja jeps ;-)

Elmo juo tavallista maitoa 5-8 dl ????

ja nyt kuumalla vettä 2-3 dl???? vaikea arvioida.

Helkalle nousi viime yönä kuume, joten olen kotona. Kainalosta mitattuna yöllä oli 37,7 ja aamulla 38,5. Varmaankin flunssaa vaan, kai. Helka on ollut niin vähän sairaana, että olen ihan paniikissa heti. Se on oikeestaan nukkunut koko päivän, eikä ole juurikaan syönyt, juonut on onneksi.



Ihana keli ulkona! Eilen huhkin itseni hikeen pihamaalla, siivosin aittaa ja annoin pensassaksilla puskille kyytiä! Harvinaisen terapeuttista puuhaa tuollainen puskien matalaksilaittaminen. Ois kyllä täällä sisälläkin hommaa, mutta ehtiihän sitä sateisina päivänä sisällä kuuhistella :)



Mitähän vielä... Niin, loppuviikon hoitopäivät oli jo menneet ihan hyvin. Perjantaina se jopa hymyili hoitotädille aamulla, hakiessakin se oli ihan hyvällä tuulella. Kyllä se siitä. Hoitoonmeno jälkeen on ollut havaittavissa sellaista, että jos ollaan jossain kylässä tai meillä on vieraita, niin minä en tosiaankaan saa poistua paikalta. Kai sitä epäilyttää, että minä taas aion jättää sen jonnekin outojen ihmisten seuraan... Hassua kun Helka ei ole ikinä kauheesti ujostellut mitään, niin nyt yhtäkkiä sillä on ujopiimää pöksyssä ensimmäisen vartin verran, nyhjää mun housunlahkeessa ja sieltä kuikuilee.



Helkalla on nyt myös anteliaisuuskausi, minä saan koko ajan vaikka mitä ihania lahjoja: pihalla kiviä, käpyjä, oksia, heiniä, lehtiä, sisällä lelujen lisäksi kaikkea irtotavaraa jota se löytää, roskia. Yhtenä aamuna sain myös kakkapökylän... Potatin Helkan aamulla ja jätin sen pyörimään ilman vaippaa, no isompi hätä yllätti ja seuraavaksi tyttö kiikuttaa minulle pökäleen onnellinen hymy naamalla. Ei se raukka oikein ymmärtänyt miksei äiti ollutkaan kovin ilahtunut :)

Meidän pikkutaaperolle on auennut ihan uusi maailma, kun lumet lähti ja ulkona voi mennä lujaa! Hän todellakin nauttii ulkona tepsuttamisesta ja touhuamisesta. Yllättävän pitkiä matkoja jaksaa jo kävellä. Ainoa äitiä huolestuttava asia on se, että kaikkea pitää maistaa. Ja se ei vielä riitä, että maistetaan kerran, vaan multaa ja hiekkaa pitää yrittää lappaa suuhun useasti. En ymmärrä, miten ei maha ole ihan sekaisin moisesta. Ja onko muita, joteka eivät vieläkään osoita mitään rektiota kielloille? Vai onko meillä vaan normaalia kovapäisempi yksilö? Kieltäminen melkeinpä aiheuttaa päinvastaisen rektion. Se aiheuttaa välittömästi nopeutetuin toiminnon. Jos haen pois (raahaan) tekemästä jotain kiellettyä, niin se aiheuttaa hillittömän itku-potku-kiukku-kohtauksen ja välittömästi pitää mennä kiellettyyn kohteeseen uudestsaan. Äipän hermo on pikkuisen piukeena aina hetkittäin.



Nyt menenkin lukemaan muiden viikonloppukuulumisia, että pääsen jyvälle, mistä olette puhuneet.



Palaan myöhemmin, jos T suo.



K&T+masukki rv 17+1

Olen Lauran kanssa vanhempieni luona " lomalla" , eli ei tartte niitä oman kodin tekemättömiä töitä miettiä kokopäiväisesti : ) Täällä taas on ihan hauskakin vähän autella, tosin mitään pihahommia ei todellakaan voi tehdä Lauran " kanssa" . Tyttö painelisi tielle, rinteisiin, naapuripihoille ja ojiin heti kun silmä välttää - ja koira myös. Ihanaa kuitenkin olla ulkona näillä säillä!



Ihana toi Errj:n pökälejuttu! : ) : ) Tai ainakin näin luettuna, kokemus voi olla toinen. Mutta lisää kakkajuttuja, olkaa hyvät: Miehelläni jäi kerran Lauran kakkavaippa käsittelemättä (=huuhtelematta, kesto kun on) vessaan. Istuttiin siinä sitten muutama minuutti rauhassa olkkarissa, kun huomattiin että nyt on liian hiljaista PLUS vessanovi auki. No Laurahan siellä pyöritteli kakkaa käsissään autuas ilme naamallaan. Se näytti siis todella löytäneen jotain tosi ihanaa tekemistä! Mies oli pyörtyä ja oksentaa siihen paikkaan, joten mun piti ottaa ohjat käsiini. Onneksi kakkaa oli vain käsissä, eikä esim. kasvoilla!



Kiva, että Helka on ruvennut sopeutumaan sinne hoitopaikkaan, ja sinäkin Errj varmaan töihin! Onhan se molemmille iso muutos. Laurakin on muuten nyt viime viikkojen aikana ruvennut olemaan vähän varautuneempi muita ihmisiä kohtaan kuin aikaisemmin - tuijottelee heitä vakavana ja joskus tulee minunkin taakseni tai vierelle vähäksi aikaa. En tiedä olisko sillä se stressaamani eroahdistus sitten näin myöhään vai miten? Luin muuten (taas puhuu kirjanoppinut esikoisen kolmekymppinen äiti : ) ), että jossain 1,5-2 vuoden iässä on tyypillisesti uusi eroahdistusvaihe. Ihan jännää seurata, millaista sitten on.



Nyt pitää mennä, joten ei muuta kuin aurinkoista viikon alkua kaikille hippusille ja hippusperheille!



t. Ompunäiti ja L 9.4.



ps. Antonille vielä myöhästyneet onnittelut! Pidittekö eilen synttäreitä?

Kiva on ollut lukea teidän kuulumisianne. Ekana minulle jäi mieleen vaakamomin ihanalta kuulostava risteily! Olen kateellinen eikä edes hävetä myöntää että olen...



Errj, tutulta kuulostaa nuo antamiset, kakkaa en tosin vielä ole saanut =)



Niin, kiirettä siis pitää, kauheesti pihahommia olisi. Täällä on ollut oikeen helteet, varjossa siis yli 25 ja koko yläkerta on kun sauna, innolla odotan sitten kun " oikea" kesä alkaa.



Mies lähti tänä aamuna johonkin työpaikan stressinhallintakurssille, hehheh, minä sitä enemmän olisin tarvinut! Tulee takas keskiviikkoiltana ja tuntuu että jo nyt olen helisemässä lasten kanssa. Tietty jääkaappikin ammotti tyhjyyttään eli saatiin tehdä mukava retki kauppaan ja selkä vääränä raahata ostoksia - miehen oli pakko lähteä autolla vaikka kurssi on tuossa Bonnissa ja junalla pääsisi mitä mainioimmin.



Amanda opettelee nyt innoissaan uusia sanoja ja kävelyäkin aina kun ehtii. Ymmärtää jo ihmeen paljon - mitä haluaa.



Jaahas, tuolla kuulostaa nyt kriisitilanteelta eli äiti pyyhältää apuun...

Pitää nyt pikaisesti kommentoida:

Nimiä en kyllä muista, mutta..



Pökäleen sain minäkin muutama viikko sitten =) Neiti juoksee lähes joka aamu siinä vaiheessa karkuun kun pottaa tyhjennän. Ilman housuja siis.. Toi sitten onnellisena äitille pökäleen vessaan. (En kyllä vieläkään oikein ymmärrä missä välissä sen ehti äkistää).



Ujostelukin on iskenyt ihan tosissaan. Mummolassa (jossa käydään kerran viikossa) neiti tarrasi housunlahkeesta kiinni ja meni jalkojen taa piiloon ja sieltä kurkisteli mummoa.. Eroahdistuskin on iskenyt eikä äiti voi lähteä hetkeeksikään. Kauhulla odotan syksyä ja hoidon alkua.



Risteily kuullosti ihanalta... Voi kunpa minäkin pääsisin..



t&e 2504