Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka aistivat helposti muiden ihmisten tunnetiloja?
25.10.2018 |
Painotan heti alkuun etten puhu erityisherkistä ihmisistä niinkuin käsite on nykyisin ymmärretty. Itseäni eivät vaivaa tai rasita kellon raksutus tai ihmispaljous, enkä koe että omat tunnereaktioni olisivat erityisen vahvoja. Kuitenkin kodin tai työpaikan ilmapiirin ja ihmisten tunteet aistin tavalla joka kuormittaa minua tavattomasti. Varsinkin jos tunteet ovat negatiivisia, "haistan" ne heti ja kaukaa.
Lukemani perusteella tämä on myös alkoholistiperheissä kasvaneiden lasten ominaisuus, johon yhdistyy myös halu olla mieliksi ja tehdä asiat mahdollisimman hyvin.
Muita samanlaisia? Miten jaksaa arjessa ilman että stressantuu tunteista jotka eivät liity omaan itseen millään tavalla?
Kommentit (36)
Huomaan kanssa, mutten ole kasvanut alkoholistiperheessä tai ole erityisherkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai muuta ratkaisua ole kuin opetella olla välittämättä. Hanki paljon muuta ajateltavaa ja aktiviteettia.
Vaikka tunnetkin tunnetilat, niin mitä sitten? Miksi käytät aikaasi muiden miettimiseen? Miksi otat kaikki niin negatiivisesti?
Taas kerran, itseään voi muuttaa, ei kaikkia muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai muuta ratkaisua ole kuin opetella olla välittämättä. Hanki paljon muuta ajateltavaa ja aktiviteettia.
Juuri näin. Turhuuksiin ei kannata aikaansa käyttää, siitä ei ole koskaan hyötyä itselle. Av:n seniorina voi siis sanoa, että hanki ap elämä.
Samaa vikaa itsellä. Lemmikkejä minulla on ollut aina, olisikohan yksi syy että heiltä oppii lukemaan (mikro)elekieltä, olen mielenkiinnolla lapsesta saakka seuraillut heidän käytöstä ja eleitä. Nyt vanhempana ihmisten väliset tunnetilat, kemiat aistin liiankin helposti, vaikka henkilö(t) ei sanoisi yhtään mitään. Se syö aikallailla omaa energiaa, vaikka onkin jotenkin mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin aistin erittäin hyvin, eikä perheessä ollut alko-ongelmaa.
Mutta mitä sitten, en pidä tätä millääntavalla ihmeellisenä piirteenä. Uskon että on tosi paljon ihmisiä jotka hoksaa heti mikä on ilmapiiri missäkin paikassa. Ja miksi ihmeessä sä kuormitat itteäsi tuolla? Jos toisilla on nega mieliala ja tunteet niin siinäpä pyörivät oman happamuutensa ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin aistin erittäin hyvin, eikä perheessä ollut alko-ongelmaa.
Mutta mitä sitten, en pidä tätä millääntavalla ihmeellisenä piirteenä. Uskon että on tosi paljon ihmisiä jotka hoksaa heti mikä on ilmapiiri missäkin paikassa. Ja miksi ihmeessä sä kuormitat itteäsi tuolla? Jos toisilla on nega mieliala ja tunteet niin siinäpä pyörivät oman happamuutensa ympärillä.
Jos ymmärtäisit mistä ap puhuu, niin tajuaisit ettei kuormittuneisuus ole oma valinta. -9
Täällä kans herkät tuntosarvet, alkoholistin lapsi kyllä ja ihmisten välttely selviytymiskeinona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvä aistimaan ihmisiä. Sillä, mitä ihminen sanoo, on aika vähän merkitystä. Enemmän kuulostelen äänen painoja, sanan välien pituuksia, seuraan kehon liikkeitä, olen tarkka havaitsemaan mikroilmeitä. Mikähän osuus myös hajuaistilla on tunnetilojen havaitsemiseen ? Erilaiset hormonit ym.
Joskus olen miettinyt, että saatan aistia ihmisten tunnetiloja myös aurasta. (Tämähän on meillä jokaisella, sanoi skeptisemmät mitä tahansa). Sanoilla oikeasti ei ole minulle kuin ehkä 20 % merkitys viestinnässä. Siksi tällainen palstailukin on puolijalkaista.
Välillä toimin kuin kameleontti. Tiedostamatta muuntaudun rooliin, jota keskustelukumppani toivoisi minulta. Teen sen matkimalla tiedostamatta kaikkea edellä mainittua, jolloin toiselle syntyy kokemus samuudesta. Minusta on helppo pitää juuri tämän takia. Mukaudun rooliin, jota ystäväni, rakastettuni -kuka vain- odottaa minulta. Tai niin hän kuvittelee.
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvä aistimaan ihmisiä. Sillä, mitä ihminen sanoo, on aika vähän merkitystä. Enemmän kuulostelen äänen painoja, sanan välien pituuksia, seuraan kehon liikkeitä, olen tarkka havaitsemaan mikroilmeitä. Mikähän osuus myös hajuaistilla on tunnetilojen havaitsemiseen ? Erilaiset hormonit ym.
Joskus olen miettinyt, että saatan aistia ihmisten tunnetiloja myös aurasta. (Tämähän on meillä jokaisella, sanoi skeptisemmät mitä tahansa). Sanoilla oikeasti ei ole minulle kuin ehkä 20 % merkitys viestinnässä. Siksi tällainen palstailukin on puolijalkaista.
Välillä toimin kuin kameleontti. Tiedostamatta muuntaudun rooliin, jota keskustelukumppani toivoisi minulta. Teen sen matkimalla tiedostamatta kaikkea edellä mainittua, jolloin toiselle syntyy kokemus samuudesta. Minusta on helppo pitää juuri tämän takia. Mukaudun rooliin, jota ystäväni, rakastettuni -kuka vain- odottaa minulta. Tai niin hän kuvittelee.
Olen tuntenut kaltaisesi ihmisen. Hän teki minut hyvin onnettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa vikaa itsellä. Lemmikkejä minulla on ollut aina, olisikohan yksi syy että heiltä oppii lukemaan (mikro)elekieltä, olen mielenkiinnolla lapsesta saakka seuraillut heidän käytöstä ja eleitä. Nyt vanhempana ihmisten väliset tunnetilat, kemiat aistin liiankin helposti, vaikka henkilö(t) ei sanoisi yhtään mitään. Se syö aikallailla omaa energiaa, vaikka onkin jotenkin mielenkiintoista.
Myös toi, että aistin ihmisten väliset jännitykset, on aika kuluttavaa. Se, että on esim. häissä ja näkee selkeästi, että tuo liitto ei kestä, ja pitäisi silti iloita mukana. Vähän raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvä aistimaan ihmisiä. Sillä, mitä ihminen sanoo, on aika vähän merkitystä. Enemmän kuulostelen äänen painoja, sanan välien pituuksia, seuraan kehon liikkeitä, olen tarkka havaitsemaan mikroilmeitä. Mikähän osuus myös hajuaistilla on tunnetilojen havaitsemiseen ? Erilaiset hormonit ym.
Joskus olen miettinyt, että saatan aistia ihmisten tunnetiloja myös aurasta. (Tämähän on meillä jokaisella, sanoi skeptisemmät mitä tahansa). Sanoilla oikeasti ei ole minulle kuin ehkä 20 % merkitys viestinnässä. Siksi tällainen palstailukin on puolijalkaista.
Välillä toimin kuin kameleontti. Tiedostamatta muuntaudun rooliin, jota keskustelukumppani toivoisi minulta. Teen sen matkimalla tiedostamatta kaikkea edellä mainittua, jolloin toiselle syntyy kokemus samuudesta. Minusta on helppo pitää juuri tämän takia. Mukaudun rooliin, jota ystäväni, rakastettuni -kuka vain- odottaa minulta. Tai niin hän kuvittelee.Olen tuntenut kaltaisesi ihmisen. Hän teki minut hyvin onnettomaksi.
Miksi olit onneton? Siksi, että et päässyt kiinni ihmiseen, onko hän lintu vai kala? (Näin sanoi minusta eräs ystäväni).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvä aistimaan ihmisiä. Sillä, mitä ihminen sanoo, on aika vähän merkitystä. Enemmän kuulostelen äänen painoja, sanan välien pituuksia, seuraan kehon liikkeitä, olen tarkka havaitsemaan mikroilmeitä. Mikähän osuus myös hajuaistilla on tunnetilojen havaitsemiseen ? Erilaiset hormonit ym.
Joskus olen miettinyt, että saatan aistia ihmisten tunnetiloja myös aurasta. (Tämähän on meillä jokaisella, sanoi skeptisemmät mitä tahansa). Sanoilla oikeasti ei ole minulle kuin ehkä 20 % merkitys viestinnässä. Siksi tällainen palstailukin on puolijalkaista.
Välillä toimin kuin kameleontti. Tiedostamatta muuntaudun rooliin, jota keskustelukumppani toivoisi minulta. Teen sen matkimalla tiedostamatta kaikkea edellä mainittua, jolloin toiselle syntyy kokemus samuudesta. Minusta on helppo pitää juuri tämän takia. Mukaudun rooliin, jota ystäväni, rakastettuni -kuka vain- odottaa minulta. Tai niin hän kuvittelee.Olen tuntenut kaltaisesi ihmisen. Hän teki minut hyvin onnettomaksi.
Ja just nyt mun tutka sanoo, että taidat tietää minusta paljon enemmän kuin minä sinusta. Ja, ja olet viehättävä?
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvä aistimaan ihmisiä. Sillä, mitä ihminen sanoo, on aika vähän merkitystä. Enemmän kuulostelen äänen painoja, sanan välien pituuksia, seuraan kehon liikkeitä, olen tarkka havaitsemaan mikroilmeitä. Mikähän osuus myös hajuaistilla on tunnetilojen havaitsemiseen ? Erilaiset hormonit ym.
Joskus olen miettinyt, että saatan aistia ihmisten tunnetiloja myös aurasta. (Tämähän on meillä jokaisella, sanoi skeptisemmät mitä tahansa). Sanoilla oikeasti ei ole minulle kuin ehkä 20 % merkitys viestinnässä. Siksi tällainen palstailukin on puolijalkaista.
Välillä toimin kuin kameleontti. Tiedostamatta muuntaudun rooliin, jota keskustelukumppani toivoisi minulta. Teen sen matkimalla tiedostamatta kaikkea edellä mainittua, jolloin toiselle syntyy kokemus samuudesta. Minusta on helppo pitää juuri tämän takia. Mukaudun rooliin, jota ystäväni, rakastettuni -kuka vain- odottaa minulta. Tai niin hän kuvittelee.
Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa vikaa itsellä. Lemmikkejä minulla on ollut aina, olisikohan yksi syy että heiltä oppii lukemaan (mikro)elekieltä, olen mielenkiinnolla lapsesta saakka seuraillut heidän käytöstä ja eleitä. Nyt vanhempana ihmisten väliset tunnetilat, kemiat aistin liiankin helposti, vaikka henkilö(t) ei sanoisi yhtään mitään. Se syö aikallailla omaa energiaa, vaikka onkin jotenkin mielenkiintoista.
Myös toi, että aistin ihmisten väliset jännitykset, on aika kuluttavaa. Se, että on esim. häissä ja näkee selkeästi, että tuo liitto ei kestä, ja pitäisi silti iloita mukana. Vähän raskasta.
Murheet ne on jokaisella... Huokaus ja silmien pyöräytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin aistin erittäin hyvin, eikä perheessä ollut alko-ongelmaa.
Mutta mitä sitten, en pidä tätä millääntavalla ihmeellisenä piirteenä. Uskon että on tosi paljon ihmisiä jotka hoksaa heti mikä on ilmapiiri missäkin paikassa. Ja miksi ihmeessä sä kuormitat itteäsi tuolla? Jos toisilla on nega mieliala ja tunteet niin siinäpä pyörivät oman happamuutensa ympärillä.
Jos ymmärtäisit mistä ap puhuu, niin tajuaisit ettei kuormittuneisuus ole oma valinta. -9
Tajuan hyvin. Itsekin aikoinaan kuormituin, mutta jos haluaa opetella siitä pois, se onnistuu. Ei se hetkessä käy mutta mutta siitä pääsee. Ehkä ei ihan kokonaan, paljon voi silti tehdä silti itse asian eteen jotain. Aloittaa ihan siitä miksi antaa tietyn ilmapiirin kuormittaa, miksi se on mun ongelma.
Alue: Aihe vapaa
Nosto