Ei sumua, vain ohutta yläpilveä

Luulen, että lapsen kasvatus on kuin synnytys. Siitä kuulee vain kauhutarinat, eihän hyvissä tarinoissa ole mitään kerrottavaa. Itselläni on "helppo" lapsi ja omaksi harmikseen sitä huomaa kertovansa niitä "Mä en niiiiin jaksa tätä !"-juttuja, vaikka pitäisi iloisena kertoa hyvin syövästä, kasvavasta, nukkuvasta, kehittyvästä lapsesta. Kai sitä luulee, että ei toiset halua kuunnella kun kehut omaa lastasi.

Hyvä kirjoitus! Musta tuntuu samalta. Itse asiassa vauva-arjen myötä on saanut vain olla, hengailla ja relailla paljon enemmän kuin aiemmin. Ja mitä vanhemmaksi vauva kasvaa (meillä kohta 9 kk), niin sitä helpommaksi homma mun mielestä vielä tässä vaiheessa muuttuu.

Helppoahan se on olla elämättä sumussa, jos vauva nukkuu. Jos taas vauva (nyt 4.5kk) nukkuu max. 2h öisinkin, heräilee 6 kertaa yön aikana eikä nuku päiväunia, niin on siinä vanhemmat aika koetuksella ja elämä etenee kuin sumussa. Muisti nimittäin lähtee aika nopeasti kun kuukausiin ei saa nukkua. Ja silloin ei voi valita että nukkuu tarpeeksi, vaikka kuinka haluaisi. Ja se vaunulenkki on silloin henkireikä, kun silloin vauva yleensä nukkuu hetken ja saa ajatella ihan vain omia juttujaan.

Visitor, kurja kuulla että teillä on käynyt se huonompi tuuri. Tarkoitin tekstilläni sitä, että ihan kaikki vauvat eivät ole haastavia nukkujia, vaikka vauvalehdistä ja muista helposti sen kuvan saa. Korostin myös sitä, että tietyissä tilanteissa vanhemmat ovat ihan varmasti koetuksella ja sumuinen fiilis on välttämätön tosiasia. En missään nimessä väitä, että väsymys olisi oma valinta, jos vauva tosiaan on kova heräilemään kuten Sinulla. Mutta että vauva-aika ei ole itsestään selvästi hirveän raskasta vaan voi olla ihan mukavaakin aikaa.



Niin kuin Tytti sanoi tuossa kommentissaan, helposti sitä vain kerrotaan niistä rasittavista asioista, kun pelätään että hyvien asioiden hehkutus tulkitaan kehuskeluksi. Kel onni on, se onnen kätkeköön ja sitä rataa - tämä ajattelutapa ei vain minusta johda muuhun kuin kurjuudella kilpailemiseen. Samalla keltanokkaodottajat saavat päähänsä kauhukuvia ikuisesti valvovista ja huutavista vekaroista, jos kukaan ei kerro heille, että iso osa vauvoista on ihan mukavaa sakkia.



Ja tuo henkireikä ärsyttää minua ihan vain hirveän kuluneena ilmaisuna. :) Sinänsä en vastusta lepotaukoja ja ns. omaa aikaa, vaan kannatan niitä lämpimästi. Lisää sellaisia tännekin, kiitos. :)