Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisten vääristynyt suorittajakeskeinen maailma (laaja pohdinta)
24.10.2018 |
Olen ollut asti kiinnostunut tästä ilmiöstä, nimittäin naisten loputtomasta halusta kilpailla ja suorittaa aina murrosiästä keski-ikään saakka.
Perheen perustamista edeltää aika, jolloin nainen keskittyy itseensä ja omaan "arvoonsa". Ulkonäkökeskeisyys ei ole uusi asia ihmiskunnassa, mutta sen saamat mittasuhteet ovat kaikessa laajuudessaan ennen näkemättömät. Some on luonut naiselle mallin, joka ohjaa vääristyneisiin käsityksiin siitä, minkälaista on olla ihminen. Ennen paheksuttiin vaatekauppojen muovisten mallinukkejen epärealistisia kehoja, nykyään tuijotetaan päivät pitkät ruuduilta kuvia, joiden ei ymmärretä olevan yhtä feikkejä. Sileä iho kuultaa virheettömänä, rasvaprosentti on olematon, lisäkehiukset hulmuavat tuulessa ja kasvot ovat niin paksun meikkikerroksen takana, ettei niitä ole edes tunnistaa. Kaikki tämä on tietysti niin kuvakäsiteltyä ympäristön kirkkautta ja mallin ihohuokosia myöten niin, että lopputulos on kuin toisesta maailmasta. Tämä tietysti tiedetään, että kuvat netissä ja mainoksissa ovat feikkejä, mutta sitä ei ymmärretä. Se tiedetään, mutta sitä ei ymmärretä. Se niiden välittämä ihanne on juurtunut niin syvälle, ettei ulkonäköpaineita tai mahdottomia odotuksia pääse karkuun. Varsinkin moni nuori nainen aidosti olettaa, että tämä on se, miltä minun pitää näyttää, jotta kelpaan.
Entäs sitten, kun nuoruus on ohi? No, ei se saa olla. Siinä vaiheessa kun nainen saa lapsia, ikääntyy, hänen tulee edelleen näyttää mielellään yhtä hyvältä kuin aina ennenkin, vaikka elämäntilanne muuttuu ja tuo tullessaan aivan erilaiset haasteet. Somen kiiltokuvat ovat vain osa sitä ihannenaista, jonka elämän joka osa-alue huokuu täydellisyyttä. Keski-ikäinen ihannenainen on täydellinen kasvattaja jolla riittää aikaa lapsilleen, parisuhteelleen, terveydelleen, ulkonäölleen, kodilleen, uralleen ja vapaa-ajalla itsensä kehittämiselle. Kasvoissa ei saa olla ryppyjä, kodin pitää olla kuin sisustuslehdestä, perheen ruokavalion pitää noudattaa uusimpia suosituksia, lasten täytyy harrastaa, täytyy liikkua säännöllisesti ja joogata... Äitien uupumus on uusi normaali, koska vuorokaudessa ei riitä tunnit tähän kaikkeen. Mahdottomien ihanteiden perässä juokseminen ja jatkuva suorittaminen uuvuttaa. Missä välissä ja miksi tämä meni tähän?
Onko syynä sosiaalinen media, trendit, vai mikä? Asiallista keskustelua, oikeasti. Tietenkin esimerkit olivat kärjisteltyjä, mutta pointti tuli selväksi. Ja valitettavasti käsittelin nyt epätasa-arvoisesti vain naissukupuolen suorituskeskeisyyttä, vaikka sekään ei toki nykymaailmassa ole enää sallittua tai sopivaa.
Kommentit (50)
Naisena ajattelen, että suorittaminen tosiaan on nykyisin hyvin paljon näkyvänä. (Varmaan miehilläkin on joku vastaava ongelma?)
Olennaista on, että naiset itse alkavat arvostaa itseään, työtään, taitojaan... Eivätkä jatka vinkumista.
Koko ajan pitäisi keskittyä siihen, mitä itse tekee ja mennä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella on ehkä 5-10 vuotta vähemmän aikaa edetä urallaan mielenkiintoisempiin tehtäviin kuin miehellä jos siis hankkii lapsia. Sanoisin että johtuu jossain määrin tästä. Pitää olla tehokas kun vielä voi.
Avaisitko vähän, koska en ymmärrä mihin tuo aika menee. Yh isä
4-kymppisenä alkaa rupsahdus, jolloin käytännössä ura pysähtyy siihen missä on sillä hetkellä.
Koska ulkonäkö..Siis malliko vai vanhempi ammatti? Minulla on pomona 52-vuotias jo rupshtanut, mutta viisas nainen. Eihän sillä ulkonäöllä ainakaan johtoportaaseen pääse, eikä kuulukkaan, sihteeriksi voi päästä jos on antelias. Miten mieleeni putkahtikin tuo eräs presidenttimme.
Miksi yleensäkään kaikkien pitäisi tähdätä pomoiksi. Onhan paljon enemmän muitakin vastuullisia ja vaativia töitä, joihin sekä naiset että miehet voivat päästä.
Tuota noin.... kyllä nuo ulkonäköihanteet ovat aina olleet epärealistisia ja aiheuttaneet naisille paineita. Veikkaan, että aika hemmetin harva nykynainen enää suostuisi käyttämään oikeasti kireää korsettia, jollaisia vielä esimerkiksi minun äitini sukupolvi (ennen sotia syntyneet, 50-luvulla nuoria olleet) käytti.
Tai nukkumaan pelkän niskatuen varassa, että hiukset pysysivät kuosissa ja kampauksessa.
Tai kävelemään älyttömän tiukassa hameessa stilettikoroilla ja älyttömän kapeakärkisiksi suipentuvilla korkokengillä. Melkein kaikille 50-luvun naisilla oli jo 70-luvulle tultaessa pahasti särkevät vaivaisenluut.
Väitän, että nykyään naiset pääsevät HELPOLLA. Muoteja ja tyylejä on valtavasti, ei ole pakko kaikkien näyttää Kim Kardashianeilta, vaikka ehkä siltä sinun ympäristössäsi näyttäisikin, ap. Oikeasti ainakin täälöä stadissa tulee TODELLA monenlaista tallaajaa vastaan, ei täällä ole ainakaan sellaista yhtenäiskulttuuria ulkonäön suhteen, mitä vielä joskus 50-luvulla ehkä oli paljon enemmän.
Aina siis naiset ovat stressanneet ulkonäön suhteen.
Nykyään ongelmana on kyllä se, että stressin aiheita on ENEMMÄN. Ei riitä, että on nätti ja siisti ja muodinmukainen. Pitää olla fiksu, edetä ammatissa, ansaita paljon, harrastaa originaaleja juttuja (mikä on mahdotonta, ei sellaista hevillä ole löydettävissä kuin täysin yksilöllinen harrastus...), oltava seksuaalisesti aktiivinen ja samalla uskollinen, urheiltava, oltava sosiaalisesti taitava ja hoidettava hyvin ystävyyssuhteitaan, olla luova ja hoitaa tosiaan kotinsa ja lapsensa esimerkillisesti.
Noin tosin oli jo silloinkin, kun minä lapseni sain, joten enpä oikein tIedä, milloin olisi ollut toisin. No, ammatillista uraa ei tehty joskus 50-luvulla naisten parissa samassa määrin kuin nyt, joten ehkä se olisi sallitumpaa ottaa työelämässä vähän löysemmin siihen aikaan...
Se on meidän omissa käsissä kumminkin. Ajattelenko, että pitää olla kaikessa mahdollisimman hyvä, vai ymmärränkö, että elämä ON valintoja, ja kaikessa EI voi olla hyvä, koska elämässä on rajallinen määrä aikaa käytettävissä?
Kyllä se ikä yleensä opettaa tuon jälkimmäisen todeksi. Onneksi! Vaihdevuosiin tullessa on pakko antaa ainakin jossakin määrin periksi ja suvaita ulkonäön ja seksuaalisen vetovoiman muuttuminen. Jos ei anna periksi yhtään, uuvuttaa itsensä ennenaikaiseen hautaan.
N51
Kokemukseni mukaan rennoimpia äitejä ovat korkeasti koulutetut naiset (esim. kaikki hyvät ystäväni ovat tällaisia) joilla on muutakin kivaa ja mielekästä tekemistä kuin äitiys. He eivät määritä itseään perheen kautta, vaan ovat omia itsejään.
Ovatkohan nämä eväillä kilpailijat sun muut hihhuliäidit juuri niitä kotiin jämähtäneitä mammoja, joilla ei ole muuta elämää? Ehkä heillä on tosiaan liikaa aikaa, ja liian vähän järkevää tekemistä, mikä sitten johtaa tuollaiseen naurettavaan somessa roikkumiseen ja lasten merkkivatteilla ja harrastuksilla brassailuun, kun ei ole muutakaan elämänsisältöä. Itse en luojan kiitos tunne yhtäkään tällaista naista.
Jos ihminen on tyytyväinen ja voi hyvin, hänen ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa. Jos ihmisellä on järkevää tekemistä, hän suuntaa energiansa siihen, eikä vertaile itseään toisiin.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni tässä on todella läpinäkyvästi taustalla naisten vähäisempi arvostus ja sen aiheuttama ahdistus ja siitä kumpuava toiminta. On muuten HYVIN nähtävissä jo peruskouluikäisillä tytöillä, ehkä jo sitä ennenkin.
N. sata vuotta sitten nainen ei saanut levätä silloinkaan kun mies sai. Musta tämän(kin) jäljet näkyy nykykulttuurissa edelleen.
Sinäkö tämän tiedät? Minun isoisäni käveli vuosia 4 km töihin ja toiset takaisin. Seisoi kylmässä vedessä päivittäin tukkeja uittamassa. Jalat märkänä aina. Kipeänä ei ollut työterveyslääkäriä sairaslomaa määräämässä. Töihin vaan.
Mummoni oli aina kotona miehensä rahoilla. Kun toinen lähti, jäi itse nukkumaan lapsikatraan kanssa.
No, minun mummuni meni julkisilla (vaihtoyhteys) 30 km suuntaansa vuorotöihin tehtaalle, nuorin lapsi sai itse hoitaa päiväkotimatkat tai isommat sisarukset auttoivat, jos koulu antoi myöten. Hienoa oli, kun migreeni iski töissä, nykyajan täsmälääkkeitä ei ollut. Tämä 40-50-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka on niin tyhma et kattoo netista millanen muiden elama on?ku se ei oo sellasta ku netissq naytetaan,siit ei voi teha mtb paatelmoa.aika nolo paikla vertailla
Tämähän niitä kuuluisia kulisseja, minkä vuoksi unohdetaan se oikea elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, otsikon perusteella odotin avausta naisten liiasta kiltteydestä ja tunnollisuudesta työpaikoilla ja pohdintaa siitä, miten naiset voisivat kasvattaa tietynlaista uralla tarvittavaa röyhkeyttä.
Oletin automaattisesti ”naisten suorituskeskeisyyden” tarkoittavan ilmiötä kiltit kympin tytöt jotka päätyvät työelämässä palkkakuoppaan ja muiden jälkien korjailijoiksi, naisten liiasta suorittamisesta seuraavaa uupumusta, koulutus- ja urakeskeisyyttä jne.
Samaa ilmiötä havaittavissa myös parisuhteissa.
Omassa tuttavapiirissä naisten suorittaminen liittyy keskeisesti koulutukseen ja uraan, mutta tietysti tuttavapiirejä on monenlaisia ja tapahtuu helposti jonkinlaista kuplautumista.
N26
Siis oikeasti kyllä nyt naurattaa, että tuo oli se ”laaja pohdinta” josta otsikossa varoitettiin.:D
N26
Alue: Aihe vapaa
Niin:
tavallaan hirveintä on, että jokaikinen sana Bill Burrin setissä on itseasiassa totta. Mutta niitä totuuksia ei saa vuonna 2018 sanoa ääneen. Tai kuten joku kaveri asian niin kovin osuvasti taannoin totesi:
"Bill Burr is the last line of defence".