Lue keskustelun säännöt.
Salaisesti toivon lapseni syntyvän keskosena
24.10.2018 |
En kyllä tätä ääneen kehtaa kenellekään sanoa, mutta kyllä toivon salaa että lapseni syntyisi hieman keskosena. Esimerkiksi viikoilla 32-35
Olen nyt rv 29 ja niin lopen uupunut jo tähän raskauteen ja haluaisin jo tavata vauvan.
Muita salaisia haaveilijoita?
Kommentit (33)
Vuoden äiti -titteli haussa. Ja myönnetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M kirjoitti:
Meillä on rv31+3 syntynyt pikkukeskos määritelmällä täysin terve lapsi ja voin sanoa ettei ollut helppoa, 7 viikkoa sairaalassa, sykkeen laskuja, hengityskatkoja, kyllä perkele sai olla sydänkurkussa kun summerit huusi, hoitajia ramppasi.
Sairaalasta päästyään alkoi sitten muutaman kuukauden sairastelu, syömisten, painon ym. Tarkkailu, kaikenmaailman sairaala käynnit ym. Ja pelotti milloin lapsi lopettaa hengittämästä ym.ym.En samaa haluaisi kokea ikinä uudestaan, revetköön akan perse vaikka navasta niskaan täysikokoista punkiessaan pihalle.
Miten kukaan voi peukuttaa tätä kommenttia? Miettikää nyt, kyllä se äitikin ihminen on lapsen lisäksi. En toivoisi kenenkään repeävän hangosta ivaloon synnytyksen takia ja saavan lopunikäisiä vaivoja siitä syytä. Vaikka sinulle olisikin miehenä sama, ettet saa enää koskaan seksuaalista nautintoa naisestasi, niin tuskin on kenellekään naiselle ihan sama, että kakat tulee housuun täysin holtittomasti. Mene itse repeämään synnytykseen! T: Fiksu suunnitellut sektion valinnut.
Minä oletin, että hän viittaa akalla itseensä, mutta voihan hän tosiaan olla isäkin. Silloin vähän halju kommentti kyllä.
Ei ne kaikki kehitysvammat lapsuudessa näy, joillain voidaan esim. oppimisvaikeuksia todeta vasta yläasteikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Sanattomaksi vetää...voiko kukaan terve ihminen edes päästää suustaan moista "toivetta"
No se on tabu, ei sitä ole soveliasta ääneen sanoa vaikka raskaana oleminen on ihan hanurista.
Itse sain raskausmyrkytyksen ja vauva sektiolla ulos 31+1.
Jätettiin sitten lapsiluku yhteen, mä en tahdo ikinä enää olla raskaana. Ja oli se 5 vko keskolassa ramppaaminen raskasta.
Vauva pärjäsi hyvin, täysin terve ja fiksu 12-vuotias nyt.
Se loppuraskaus on aina odottamista kun oma olo alkaa olla oikeasti tukala, mutta ei silti kävisi mielessäkään toivoa lapsen syntyvän keskosena, no omat ovat vielä menneet yliajalle. Kannattaa nyt miettiä miten sen oman olonsa voisi tehdä mahdollisimman mukavaksi: hieronta, miten nukut (sellainen pitkä "pötkötyyny" voi olla hyvä tukemaan asentoa), kengät ja vaatteet kannataa valita niin että ne tuntuvat mukavalta, ei tarvitse välttämättä olla mitkään hyvän näköiset, liiku se helpottaa myös tulevaa synnytystä (neuvolassa on varmasti jotain tietoa oman alueesi äiti jooga-ryhmistä ja Google on nykyään helppo tapa etsiä tietoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanattomaksi vetää...voiko kukaan terve ihminen edes päästää suustaan moista "toivetta"
No se on tabu, ei sitä ole soveliasta ääneen sanoa vaikka raskaana oleminen on ihan hanurista.
Itse sain raskausmyrkytyksen ja vauva sektiolla ulos 31+1.
Jätettiin sitten lapsiluku yhteen, mä en tahdo ikinä enää olla raskaana. Ja oli se 5 vko keskolassa ramppaaminen raskasta.Vauva pärjäsi hyvin, täysin terve ja fiksu 12-vuotias nyt.
Tuo meidänkin lapsi hätäsektioitiin 31+3 raskausmyrkytyksen ja äidin huonon voinnin takia.
Ja mies olen.
Kyllä, raskaana oleminen on hanurista, mutta niin on keskosvauvan kanssa eläminenkin. Omani ovat syntyneet 35- ja 36- viikoila, joten ovat olleet jo ihan hyvän kokoisia. Muistelen suurella ahdistuksella alkuviikkojen kolmen tunnin välein herättelyä, ja punnitsemista ennen ja jälkeen syömisen, kun lapsi väsyi aina kesken syömisen. Vauvojen teho-osasto ei myöskään ole iloinen paikka. 38-viikolla syntyneen kanssa alku oli huomattavasti helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako lapsia ollenkaan synnyttää, jos raskaus ottaa päähän?
Mä niin ymmärrän tuon tuskastumisen raskauteen.. Se oli ihan kamalaa. Itse en ollut yhtään mikään raskaudesta hehkuva henkilö, vaan tuskastunut noita-akka. *PHYI* kaikki kateus niille jotka nauttivat raskaudesta!!! Valitettavasti itse en haluamisesta huolimatta niihin kuulunut!
Mutta usko pois, se odottaminen silti kannattaa kaikesta tuskastumisesta huolimatta, koska palkinto on maailman paras!. Kun saat sen lapsen käsivarsillesi, niin tulet huomaamaan, että haluat suojella häntä kaikelta pahalta, ja siinä vaiheessa tajuat myös, että on parempi pidellä täysaikaista tervettä vauvaa sylissä kuin itkeä keskoskaapin vierellä sydän syrjällään huolesta mitä tuleman pitää.
En suinkaan haluaisi sua enempää tuskattuttaa, mutta se viimeinen kuukausi sitten vasta kamala onkin kaikkine vaivoineen ja kolotuksineen.. Mutta kaipa silläkin on tehtävänsä ;D.. sen paremmalta tuntuu kun saa lapsen ulos tähän maailmaan.
Toisaalta myös... nauti ja lepää vielä.. kohta ne yöunet ovat historiaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako lapsia ollenkaan synnyttää, jos raskaus ottaa päähän?
On kannattanut. Lapset ovat ihania.
Mun vauva syntyi 36 viikolla. Ei ihmeemmin sairastanut pienenä, mutta nyt nuorena aikuisena kovasti suolistovaivaa. Kyllä sitä itse pohtii, että vaikuttiko tuo aikainen maailmaan tuli noita vaivoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaikki kehitysvammat lapsuudessa näy, joillain voidaan esim. oppimisvaikeuksia todeta vasta yläasteikäisenä.
Ahaa?! Kyllä ne ilmenisivät jo aikaisemmin.
Olen saanut lapseni sektiolla (valitettavasti) vuosina 2011 ja 2014, ja tuolloin lääkäri totesi että sektiot suunnitellaan nykyään 39+ eli 40. raskausviikolle mikäli mahdollista koska jopa siinä 38+ ja 39+ välissä on todettu että myöhemmin sektioiduilla on vähemmän vauvan hengitykseen liittyviä komplikaatioita. Omani syntyivät molemmat 38+ koska odottamisen riski oli suurempi, mutta ei se vauva 32+ vielä valmis ole.