Oikeat ja väärät sanat

niin totta!

meillä oli toisen lapsen taival syliin asti paljon pidempi mitä esikoisen. yhteensä 1v9kk yritystä ja matkaan mahtui kolme keskenmenoa. eka oli tosin tuulimunaraskaus joka huomattiin rv13.. Ne kokemukset riipii ja repii, en jaksanut tavata näitä yltiöhehkuttaja äitejä jotka halusivat lisää ja lisää lapsia ja puhuivat niiden tekemisestä. musta ei ollut siihen ja vähiten kärsin kun jätin tämmöset kokonaan pois. niin julmalta kun se kuulostaakin. 2,5vuotta on nyt mennyt ja vihdoin kaivattu pikkusisarus on syntynyt. vieläkin tosin vaikenen kokemuksesta, enkä tiedä miten vastata kun seuraavan kerran udellaan millon TEHDÄÄN lisää lapsia.. saako sillon räväyttää jotain yhtä tyhmää takasin?!

On onneksi niitäkin ystäviä jotka ymmärtää pelkästä yhdestä katseesta ajatuksia. ja keskenmenoja tosiaan on lupa surra, myös vuosien päästä, kunhan ei suru vie mennessään ja vaikuta elämänlaatuun niin ettei muuta sisältöä elämään mahdu.



tulihan tilitys, sorit :)



jokatapauksessa hienosti kiteytät ajatuksiasi! ja se on rohkeaa, kertoa miltä oikeasti tuntuu eikä vaan sitä "pintaa" ihanhyvääkuuluukiitos..



:)

hei hip,

oletpas joutunut kulkemaan pitkän matkan, ennen kuin sait pikkusisaruksen syliisi. Ihan sanattomaksi tässä menee. Onnea valtavasti siitä, että pieni vihdoin tuli maailmaan! Toivottavasti et vaikene vaikeista kokemuksistasi ikuisesti, vaan löydät tavan puhua niistä ja vastata hankaliinkin kommentteihin jotenkin. Luulen, että ihmiset eivät vain tajua miten vaikeaa lasten "tekeminen" voi olla ja miten se raastaa, ja siksi puhuvat mitä sattuu. Ehkä pitäisi yrittää selittää, auttaa tajuamaan. Vaikeaa sekin kyllä on.



Kiitos kommentista, ja muistakaa muutkin, että aina saa tilittää! :)