Olen niin masentunut :(
Miksi en osaa käydä ajoissa nukkumaan, vaikka herätys aamulla? Aina jään puhelinta katsomaan tai lehteä lukemaan. Mahdollisuus vaihtaa vähän parempipalkkaiseen työhön, mutta siinä vielä aikaisempi nousu. Olen huolissani miten oikein selviän :(
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
jaxuhali!
Ehkä olet kuten minä, iltavirkku ja aamu-uninen. Yritin minäkin tehdä töitä, joihin mennään seitsemäksi. Työmatkakin oli pitkä. Pari vuotta jaksoin. Tiedän ainakin kerran nukahtaneeni rattiin. Sinnittelin ja sinnittelin ja ajattelin, että kyllä siihen aamuherätykseen tottuu. Pääseväthän työkaveritkin seitsemäksi sorvin ääreen. Joka ilta menin tunnollisesti kymmeneltä petiin, mutta koskaan en nukahtanut ennen puoltayötä. Herätys oli kuitenkin 5.25.
Ensin uuvuin, sitten masennuin ja lopulta aloin saada paniikkikohtauksia. Kerran tällainen paniikkikohtaus muistutti infarktia: rintaa puristi ja raastoi, käsi oli puuduksissa ja kylmä hiki valui. Edes se ei saanut minua tajuamaan, että yritän jotakin mihin en pysty. Jaksoin vielä puoli vuotta, sitten terveyskeskuslääkäri lopetti sen työnteon. Saikkua oli ensin viikko, sitten kuukausi ja lopulta paljon pitempäänkin.
No, ehkä sinun osasi ei ole yhtä hankala. Mitä sieltä puhelimelta katselet? Jos notkut somessa, tulee mieleen kysyä, että missä vedossa sosiaalinen elämäsi muutoin on. Minä en usko tässä ryhtiliikkeeseen. Jos väkisin pistät luurin tai lehden pois illalla kymmeneltä, on ihan mahdollista, että vatvot ajatuksiasi vielä pitkään. Jokin suurempi elämänmuutos pitää tehdä. Liikunta, ravinto, en tiedä.
Katson puhelimelta mitä sattuu. Välillä ihan turhia, esim. juttuja julkkiksista. Olen lapsesta asti ollut huono menemään nukkumaan, äidin piti aina patistaa. Nyt omillani asuessa pahempi, koska ei ole kukaan käskemässä. Eikä ole siitäkään kiinni, ettenkö saisi unta, sillä välillä olen hyvinkin väsynyt. En vain malta laittaa puhelinta syrjään ja sitten harmittaa, kun seuraavana päivänä väsynyt eikä meinaa tulla mitään. Ilmeisesti on liimattava lappu seinään nukkumisesta, että on muistuttamassa minua. Yleisestikin vähennettävä älypuhelimen käyttöä, koska ei paljon muuta tule ikinä tehtyä.
jaxuhali!
Ehkä olet kuten minä, iltavirkku ja aamu-uninen. Yritin minäkin tehdä töitä, joihin mennään seitsemäksi. Työmatkakin oli pitkä. Pari vuotta jaksoin. Tiedän ainakin kerran nukahtaneeni rattiin. Sinnittelin ja sinnittelin ja ajattelin, että kyllä siihen aamuherätykseen tottuu. Pääseväthän työkaveritkin seitsemäksi sorvin ääreen. Joka ilta menin tunnollisesti kymmeneltä petiin, mutta koskaan en nukahtanut ennen puoltayötä. Herätys oli kuitenkin 5.25.
Ensin uuvuin, sitten masennuin ja lopulta aloin saada paniikkikohtauksia. Kerran tällainen paniikkikohtaus muistutti infarktia: rintaa puristi ja raastoi, käsi oli puuduksissa ja kylmä hiki valui. Edes se ei saanut minua tajuamaan, että yritän jotakin mihin en pysty. Jaksoin vielä puoli vuotta, sitten terveyskeskuslääkäri lopetti sen työnteon. Saikkua oli ensin viikko, sitten kuukausi ja lopulta paljon pitempäänkin.
No, ehkä sinun osasi ei ole yhtä hankala. Mitä sieltä puhelimelta katselet? Jos notkut somessa, tulee mieleen kysyä, että missä vedossa sosiaalinen elämäsi muutoin on. Minä en usko tässä ryhtiliikkeeseen. Jos väkisin pistät luurin tai lehden pois illalla kymmeneltä, on ihan mahdollista, että vatvot ajatuksiasi vielä pitkään. Jokin suurempi elämänmuutos pitää tehdä. Liikunta, ravinto, en tiedä.