Kahdestoista viikko. Jaettu ilo on suurin!

Lapsi, äitiys, isyys. Ne ovat ihan valtavia asioita ja niiden edessä on toisinaan hyvin häkeltynyt ja hämmästynyt. Seuraan juuri ystäväni onnea raskauden edetessä ja itse tätä onnea kokemattomana on upeaa päästä läheltä seuraamaan millaisia tuntemuksia raskauteen mahtuu. Kiitos sekä ystäväni että tämän sinun blogisi pääsen näkemään hirvittävästi sellaisia ajatuksia ja tunteita, joita en ole ennen päässyt näin läheltä kokemaan. Kirjoituksesi avaa ainakin minulle aivan uusia ovia sen huomaamiseen millaista onnea lapsen odottaminen ja saaminen tuovat ja samalla millaisia pohdintoja se saa aikaiseksi.



Ja tuskin yhdelläkään oikealla ystävällä voi olla mitään ystävän onnea vastaan. On elämää rikastuttava kokemus päästä seuraamaan näin henkilökohtaista asiaa läheltä, kuulla tunteita, ajatuksia, odotuksia, pelkoja, toiveita. Kiitos sinulle, kun avaat meille oven maailmaasi! Ja mukava kuulla, että peloistasi huolimatta ystäväsi ovat ottaneet pienen ihmeenne avosylin vastaan :)