Miten ihmeessä teille on kertynyt valtava määrä roinaa (Konmari ihmettely)

Samaa olen ihmetellyt. Kyllä nyt ainakin muuttaessa tulee aina heitettyä roinaa pois. Pitkin hampain ostin uuden pyyhkeen hiljattain, kun edelliseen oli tullut reikä jo vähän aikaa sitten. Pidän tavaroita vaivalloisina jo nähdessäni ne, joten uuden ostaminen on ikävää.

Tarpeellista kamaa kyllä kerääntyy, on mukavaa, että nykyään perus työkalut on omassa kaapissa, eikä tarvii miettiä olisiko jollain lähellä asuvalla tutulla lainaksi.

Siksi, koska miehelläni on iso laatikollinen ja hylly täynnä jotain halpoja koriste-esineitä meidän yhteisessä korissa. Paljon ollaan saatu myös lahjaksi niitä astioita ja lakanoita ja muuta vuosien varrella. Lisäksi anoppi luulee, että meidän kotiin voi dumpata kaiken mitä heillä ei enää tarvita (lasten leluja ja kirjoja ja mitä vielä). Minun äitini puolestaan tuo kaikenlaisia pieniä juttuja (meikkejä yms) joita ei itse käytä. Sitten jotkut ovat unohtaneet tai "unohtaneet" meille jotain tarpeetonta. Helvetti että ottaa päähän!

Vierailija kirjoitti:

Siksi, koska miehelläni on iso laatikollinen ja hylly täynnä jotain halpoja koriste-esineitä meidän yhteisessä korissa. Paljon ollaan saatu myös lahjaksi niitä astioita ja lakanoita ja muuta vuosien varrella. Lisäksi anoppi luulee, että meidän kotiin voi dumpata kaiken mitä heillä ei enää tarvita (lasten leluja ja kirjoja ja mitä vielä). Minun äitini puolestaan tuo kaikenlaisia pieniä juttuja (meikkejä yms) joita ei itse käytä. Sitten jotkut ovat unohtaneet tai "unohtaneet" meille jotain tarpeetonta. Helvetti että ottaa päähän!

Yhteisessä kodissa, ei korissa.

Lapset. Ja kun ne muuttavat omilleen, sitä ja tätä ei saa hävittää, koska on niin tärkeä tai rakas esine. Mutta kun ei sinne opiskelijakämppään mahdu. 

Lahjaksi ollaan saatu aika paljon kaikkea tavaraa. Pyyhkeitä, kukkaruukku ja, maljakoita ja astioita.

Minusta suurempi kysymys on, että miksi nykyään tavaroiden järjestelystä käytetään tuota konmari-nimitystä? Miksei ihan vain voi sanoa karsivansa turhia tavaroita?

Vierailija kirjoitti:

Minusta suurempi kysymys on, että miksi nykyään tavaroiden järjestelystä käytetään tuota konmari-nimitystä? Miksei ihan vain voi sanoa karsivansa turhia tavaroita?

Kai siinä on se juttu, että jokaista tavaraa fiilistellään yksi kerrallaan ja mietitään, tuottaako se mitään iloa. En tiedä.

Meille on kertynyt köyhyyttämme ja koska inhoamme ostosten tekoa. Viimeiseen asti on tullut säästettyä parittomia sukkia ja kuluneita, reikäisiä neuleita ja t-paitoja.

Minä en raatsisi heittää mitään pois, johtuu kai siitä että lapsuus oli aika köyhää aikaa.

Vaatteita kertyy siksi paljon kun paino vaihtelee. Täytyy säilyttää ne pieneksi jääneetkin koska aina on mahdollista että vielä laihtuu.

No meille on tuotu ihan järkyttävä määrä kaikkea roinaa lahjaksi ja juuri sellaista mitä emme todellakaan tarvitse. Eri asia on pyyhkeet ja lakanat, ne tulee käyttöön silloin kun edelliset on puhki kuluneet, eli säilytän kyllä kaapissa. Aika paljon tavaraa on sitten jo saatu ihan perintönä, joissakin esineissä on tunnearvoa tai muistoja. Meillekkin on dumpattu toisten tarpeettomat tavarat, mutta olenkin jo kylmästi alkanut niitä hävittämään, opettelin sanomaan EI. Valitettavasti joka vuosi on silti suuri kulutusjuhla nimeltään joulu joka innoittaa eräitä sukulaisia ostamaan meille krääsää, vaikka joka vuosi on sanottu että säästäkää rahanne. Itse en osta enää mitään, koriste-esineet ja semmoiset jää kyllä kauppaan, voin yhtä hyvin ihastella niitä siellä mutten kotiini kaipaa.

Mä työnnän surutta suoraa kirpparikassiin lahjat mitä tiiän ettei tarvita ja suunkin oon saanu auki etten todellakaan ota tänne anopin tai muun tavaraa..suuttukoon mun puolesta..tosi monesti lukee, että itse en osta, mutta muut tuo..tämä ihmetyttää minua aina..ei todellakaan kukaan tuo mitään meille ainakaan väkisin.

2. vastaaja vielä jatkaa. Saan kyllä suuni auki äidilleni, että en käytä ollenkaan meikkivoidetta, en tarvitse sitä ja tätä, mutta sitten ne vaan jotenkin jää meille. Mies saisi hoitaa omalle äidilleen sanomisen. Mutta kun hän vain haluaa auttaa niin ei kehtaa sanoa. Joskus anoppi jopa kysyy, tarvitsemmeko jonkin krääsän jonka on jo tuonut meille. Minä sanon, että ei tarvita, mies tunkee sitten puhumaan päälle, että joo, jätä vaan tänne. Ehkä joku päivä lakkaan olemasta asiallinen ja sanon, että meidän kämppä ei ole mikään yleinen kaatopaikka. Lakanoille ja pyyhkeille tietty on aina tarvetta, ne ei haittaa.

Minusta nämä "on saatu sukulaisilta" -jutut on mielenkiintoisia, koska tuttavapiirissä/työkavereissa ei ole ketään, jolla olisi tuollaista. Kenellekään ei kukaan kanna tavaraa. Edes mökille ei raahata sukulaisten vanhoja huonekaluja.

Minusta nämä "on saatu sukulaisilta" -jutut on mielenkiintoisia, koska tuttavapiirissä/työkavereissa ei ole ketään, jolla olisi tuollaista. Kenellekään ei kukaan kanna tavaraa. Edes mökille ei raahata sukulaisten vanhoja huonekaluja.

Mulle on kertynyt paljon vaatteita, koska olen ollut jo viimeiset 25 vuotta saman kokoinen. Vaatteiden käyttäminen loppuun on kirjaimellisesti ikuisuusprojekti, ja aina välillä on pakko ostaa siistiä/suunnilleen muodin mukaista. Enkä nyt puhu pintamuodista, vaan esim. housujen lahjeleveyksistä tai jakun pituudesta, jotka ehtivät vaihtua kymmenessä vuodessa aika totaalisesti. Eikä niitä epämuodikkaita kukaan muukaan tarvitse, joten pidän itse.

Lapsia on kolme, ja kierrätän vaatteita ja leluja sisarukselta toiselle.

Sitä en ymmärrä, miten voi kertyä kippoja ja lakanoita. Meillä on pieni keittiö, ja astioita on just sen verran kuin kaappiin mahtuu. Lakanat menevät yhteen lipastonlaatikkoon, koska sängyissä on aina yhdet.

Vierailija kirjoitti:

Minä en raatsisi heittää mitään pois, johtuu kai siitä että lapsuus oli aika köyhää aikaa.

Samoin, voi olla kymmeniä vuosia vanhoja vaatteita, ehkä joskus vielä tarvitsee...

Nyt olen vienyt poistotekstiileihin ja kierrätykseen, tuli tilaa kaappiin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kertynyt paljon vaatteita, koska olen ollut jo viimeiset 25 vuotta saman kokoinen. Vaatteiden käyttäminen loppuun on kirjaimellisesti ikuisuusprojekti, ja aina välillä on pakko ostaa siistiä/suunnilleen muodin mukaista. Enkä nyt puhu pintamuodista, vaan esim. housujen lahjeleveyksistä tai jakun pituudesta, jotka ehtivät vaihtua kymmenessä vuodessa aika totaalisesti. Eikä niitä epämuodikkaita kukaan muukaan tarvitse, joten pidän itse.

Lapsia on kolme, ja kierrätän vaatteita ja leluja sisarukselta toiselle.

Sitä en ymmärrä, miten voi kertyä kippoja ja lakanoita. Meillä on pieni keittiö, ja astioita on just sen verran kuin kaappiin mahtuu. Lakanat menevät yhteen lipastonlaatikkoon, koska sängyissä on aina yhdet.

No ne kertyy juuri siten, että ensin on viisihenkinen perhe. Sitten lapset tulevat teini-ikään ja sukulaiset alkavat ostaa heille joulu- ja synttärilahjoiksi tulevaisuutta eli omaa kotia varten lakanoita, pyyheliinoja ja astioita. Kun lapset muuttavat omilleen, he vievät mennessään nämä omat tavaransa ja vanhemmille jää viiden hengen liinavaatteet ja astiat. Tässä tulee vielä eteen sekin, että viiden hengen astiat eivät enää riitäkään, kun tulee miniät ja vävyt sekä lapsenlapset. Tarvitaan isompi astiasto, isommat ruuanvalmistusastiat jne. Vaikka vanhemmat ovatkin kahdestaan, juhlapyhinä lapset perheineen tulevat syömään. Kuitenkin laitat itsellesi ja puolisollesi ruokaa pienemmissä kattiloissa ja vuuissa, joten sulla on sekä pieniä että isoja astioita. Ja jos vielä lapset perheineen yöpyvät, sulle ei edes riitä viiden hengen liinavaatteet kahden hengen taloudessa vaan niitäkin pitää olla enemmän yövieraiden vuoksi.

On niin helppo ostaa kaikenlaista. Olen muuttanut monta kertaa ja jättänyt paljon taakseni sekä muutenkin vaatteista hankkiutunut eroon, mutta vielä olisi tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on kertynyt paljon vaatteita, koska olen ollut jo viimeiset 25 vuotta saman kokoinen. Vaatteiden käyttäminen loppuun on kirjaimellisesti ikuisuusprojekti, ja aina välillä on pakko ostaa siistiä/suunnilleen muodin mukaista. Enkä nyt puhu pintamuodista, vaan esim. housujen lahjeleveyksistä tai jakun pituudesta, jotka ehtivät vaihtua kymmenessä vuodessa aika totaalisesti. Eikä niitä epämuodikkaita kukaan muukaan tarvitse, joten pidän itse.

Lapsia on kolme, ja kierrätän vaatteita ja leluja sisarukselta toiselle.

Sitä en ymmärrä, miten voi kertyä kippoja ja lakanoita. Meillä on pieni keittiö, ja astioita on just sen verran kuin kaappiin mahtuu. Lakanat menevät yhteen lipastonlaatikkoon, koska sängyissä on aina yhdet.

No ne kertyy juuri siten, että ensin on viisihenkinen perhe. Sitten lapset tulevat teini-ikään ja sukulaiset alkavat ostaa heille joulu- ja synttärilahjoiksi tulevaisuutta eli omaa kotia varten lakanoita, pyyheliinoja ja astioita. Kun lapset muuttavat omilleen, he vievät mennessään nämä omat tavaransa ja vanhemmille jää viiden hengen liinavaatteet ja astiat. Tässä tulee vielä eteen sekin, että viiden hengen astiat eivät enää riitäkään, kun tulee miniät ja vävyt sekä lapsenlapset. Tarvitaan isompi astiasto, isommat ruuanvalmistusastiat jne. Vaikka vanhemmat ovatkin kahdestaan, juhlapyhinä lapset perheineen tulevat syömään. Kuitenkin laitat itsellesi ja puolisollesi ruokaa pienemmissä kattiloissa ja vuuissa, joten sulla on sekä pieniä että isoja astioita. Ja jos vielä lapset perheineen yöpyvät, sulle ei edes riitä viiden hengen liinavaatteet kahden hengen taloudessa vaan niitäkin pitää olla enemmän yövieraiden vuoksi.

Mulla on nyt viiden hengen yövaatteet sängyissä ja saan tarvittaessa vähintään saman määrän ihmisiä majoitettua siinä yhdessä lipastonlaatikossa olevilla varalakanoilla. Kone pesee ja rumpu kuivaa päivän aikana, jos tulee vahinkoja. Enempää tänne ei mahdukaan kuin siskonpetiin lattialle, ja sellaisessa tilanteessa tohtii jo pyytää vieraita tuomaan omat tyynyt.

Astioissa sama juttu: hyvin riittävät isollekin joukolle, kun pyörittää tiskikonetta tiuhaan ja käyttää mix and match -menetelmää.

Joten en oikein usko, että tavaran määrä räjähtäisi meillä käsiin isovanhemmuuden myötä. Tietysti sitten jos pitää olla 12 hengen astiasto joulupöytään ja kylliksi liinavaatetta käyttöön ja pesuun ja narukuivaukseen ja mankeliin, niin se on sitten jo elämäntapavalinta ja harrastus.