Miksi lähihoitajat haluavat jakaa lääkkeitä?

Olen sairaanhoitaja, ja nautin lääkkeiden jakamisesta. Hiljainen ja rauhallinen tila, jossa saa intensiivisesti keskittyä asiaan vähillä keskeytyksillä. Lepoa mielelle kun ei tarvi jatkuvasti juosta tekemässä viittä asiaa kerralla.

Olen lähihoitaja ja tykkään jakaa lääkkeitä. Lisäksi hieman ärsyttää, kun koulussa kuitenkin opiskeltu ja työssäoppimispaikoilla harjoiteltu tekemään monia asioita, mitä ei sitten käytännössä useimmissa paikoissa oikeasti pääse tekemään. Eli työnkuva muuttuu suppeammaksi mitä se voisi olla ja minkä koulutus sallisi.

Parempi olisi jättää sitten kokonaan pois opinnoista sellaiset asiat mitä ei käytännössä pääse tekemään, kuin opiskella niitä turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen lähihoitaja ja tykkään jakaa lääkkeitä. Lisäksi hieman ärsyttää, kun koulussa kuitenkin opiskeltu ja työssäoppimispaikoilla harjoiteltu tekemään monia asioita, mitä ei sitten käytännössä useimmissa paikoissa oikeasti pääse tekemään. Eli työnkuva muuttuu suppeammaksi mitä se voisi olla ja minkä koulutus sallisi.

Parempi olisi jättää sitten kokonaan pois opinnoista sellaiset asiat mitä ei käytännössä pääse tekemään, kuin opiskella niitä turhaan.

Valtaosa lähihoitajista on töissä paikoissa, joissa lääkejako, jos sitä yleensä tehdään, kuuluu heidän työhönsä. Sairaaloissa sitten työt on sitten useinmiten suunniteltu niin, että lääkkeet jakaa se, joka voi tehdä työn kokonaan ja alusta loppuun, eikä niin, että lähihoitaja käy tekemässä osan ja sairaanhoitaja tulee tekemään loput. Superille tämä tuntuu olevan hirveän vaikea asia, samoin joillekin lähihoitajille, mutta miksi?

Koska se kuuluu heidän toimenkuvaansa.

T sh/th.

Vierailija kirjoitti:

Koska se kuuluu heidän toimenkuvaansa.

T sh/th.

ikinä en ole kuullut lastenosaston hoitajien, tai Tehyn, valittavan, kun lastenosastoilla hoitajat eivät kanyloi. Vaikka samat hoitajat muissa työpaikoissa esim. työkierrossa ollessaan kanyloivat. Miksi Superille on niin iso asia, että osassa lähihoitajien työpaikkoja työt on jaettu niin, että lääkkeet jakaa ihminen, joka voi jakaa kaikki lääkkeet, eikä vain osaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt lähihoitajien hinkua lääkkeenjakoon etenkin yksilötasolla, mutta yleisemminkin. Lääkkeenjakohan on siis tylsää ja puuduttavaa työtä, jossa tulee paikallaan seisomisesta selkä kipeäksi eli kaikki glamour kaukana. Silti olen yksittäistenkin lähihoitajien kuullut olevan pahoillaan, jos eivät saa työpaikallaan jakaa lääkkeitä. Mutta ennenkaikkea Superille asia tuntuu olevan vaikea. Nytkin Ilta-Sanomissa on soveltuvuuskokeita koskevassa jutussa Super halunut kommentoida vain sitä, kuinka jotkut sairaalat "laittomasti" teettävät lääkkeenjaon sairaanhoitajilla.

Minä en oikein ymmärrä, mikä siinä lääniksennepä niin kiehtoo.

Minulla ei ole kyllä mitään hinkua jakaa lääkkeitä, mutta kun on pakko jakaa kerran viikossa ne parikymmentä dosettia. Ihan hyvin soisin tämän työn jollekkin muulle. Puuduttavaa ja tylsää hommaa.

Minä ainakin tykkään tehdä töitä koska siitä maksetaan minulle palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin tykkään tehdä töitä koska siitä maksetaan minulle palkkaa.

Ei se, että joku muu jakaa lääkkeet palkanmaksuun vaikuta. Ikinä ole kuullut kenenkään valittavan, että kun ei saa syöttää ketään, vaikka syöttämisestäkin maksetaan palkkaa ja on osa työtä. Ja siinäkin joutuu seisomaan paikallaan ja tuppaa selkä tykkäämään monella kyttyrää.

Koska se kuuluu koulutukseenkin olennaisena osana ja on mukavaa päästä harjoittamaan ammattitaitoaan mahdollisimman monipuolisesti.

Koska lähihoitajatkin haluaa syödä potilaille tarkoitettuja pillereitä. Nih.

Ei kai ne lääkkeitä erityisesti halua jakaa vaan saada itselleen. Ilmaiseksi. Vaivatta.

Jotta ammattitaito lääkkeidenjaon osaltakin säilyy ja siinä samalla jää hyvin mieleen asiakkaiden käyttämät lääkkeet.

Yhtä hyvin ei jää asiakkaiden lääkkeet mieleen jos niitä vain antaa.

Lisäksi tuo vaihtelua hektiseen arkeen ja saa olla hetken keskittyen yhteen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin tykkään tehdä töitä koska siitä maksetaan minulle palkkaa.

Ei se, että joku muu jakaa lääkkeet palkanmaksuun vaikuta. Ikinä ole kuullut kenenkään valittavan, että kun ei saa syöttää ketään, vaikka syöttämisestäkin maksetaan palkkaa ja on osa työtä. Ja siinäkin joutuu seisomaan paikallaan ja tuppaa selkä tykkäämään monella kyttyrää.

Silti useilla työpaikoilla mm. verinäytteiden ottamisesta ja lihaspistosten antamisesta saa palkanlisän, vaikka molemmat näistä kuuluvat jokaisen lähihoitajan peruskoulutukseen. Jokaisella työpaikalla ns. lääkeluvatkin pitää jokaisen vielä suorittaa erikseen ja uskoakseni lääkeluvattomuus näkyy palkassa.

Ihmettelen tätä hinkua koska jos lähihoitaja haluaa jakaa lääkkeitä ja kanyloida, niin pitää sitten vaan opiskella sairaanhoitajaksi. Itsekin opiskelin lähihoitajasta sairaanhoitajaksi kun työ rupesi tuntumaan yksinkertaiselta. En muuten saanut yhtään hyväksilukua opinnoissa. Opettaja sanoi, että sairaanhoitaja AMK ja lähihoitaja ovat TÄYSIN eri ammatteja. Alemmasta tutkinnosta ei hyväksilueta mitään ylempään tutkintoon, jos teillä on esim. ammattikorkeakoulu tai yliopisto-opintoja, niin niistä voi hakea hyväksilukua.

Koska se liittyy ammatti-identiteettiin. Se on vastuualue. Sitä voisi verrata siihen, että poliisille sanottaisiin ettei aseen ja pampun kantaminen ole sallittua. "Voit sitten pyytää ylipoliisia paikalle, jos tilanne edellyttää pamppua tai asetta".

Samalla tavalla luonnollisesti työhön kuuluvan osan estäminen lähihoitajilta tuntuu siltä, että heidän ammattiosaamista ei arvosteta.

Hesarissa oli eilen (tai toissapäivänä) juttu, jossa halutaan palauttaa soveltuvuuskokeet esim. lähihoitajien koulutukseen. Syyksi kerrottiin mm., että alalle hakeutuu siihen sopimattomia henkilöitä, esim. päihdeongelmaisia. Päihdeongelmaiselle lääkkeenjako voi olla liian suuri houkutus.