Kiitos vauvapalstalle

Täällä olen saanut kosketuspintaa mielen päällä oleviin asioihin ja jokainen keskustelu on jollain tavalla herätellyt.

Olen teinilapsen totaaliyhis, koirakas ja tottamooses työkyvyttömyyseläkkeellä. Käyn aktiivisesti leipäjonoissa, erosin kirkosta vuos sitten ja kuusi vuotta syötyäni pöppelislääkkeitä lopetin. Lapsen isä ei ole suomalainen ja ainut minkä tekee uusien lasten lisäksi on että maksaa elarit.

Minä kasvoin persoonallisuushäikkävanhempani "varjossa" mutta olenkin saanut aurinkoni muualta.

En katsele telkkua enkä tee asioita miellyttääkseni jonkun habitusta.

Aina jaksaa naurattaa kun joku kertoo miten oikeasti kuuluu hengittää...

En siedä yliolkaisuutta enkä rikottuja lupauksia.

Tällä hetkellä pidän itseäni toipujana enkä tahdo riesaattisia ongelmia.

Talouteni on suht mallillaan, ja toivon että parin kolmen vuoden sisään lipuilen minulle sopiviin tehtäviin joista jotain maksetaankin.

Lastani rakastan ja kehittelen terveempiä arvoja ja positiivisuutta. Kun ei se oikeesti keltään ole pois.

Suoritukset ja kuormitukset saa olla. Elämäni jämät tahdon viettää vapaaherrattarena kurkottaen aurinkoon.

Alan päästä jyvälle.

Sodissa ei kukaan voita mutta mieluummin taistelen kuin antaudun.

Omia rajojaan on syytä kunnioittaa kuin toistenkin.

Rauhaa iltaan.

N44