Harmittaako muita varattuja se, ettei voi kokeilla Tinderiä?

Ei harmita. Mä en ole kiinnostunut tuommoisista tavoista lähestyä ihmistä.

Olen ollut utelias ja ladannut apin katsoakseni mistä jengi puhuu.

Ei todellakaan. Olen tyytyväinen ettei ennen ollut koko nettiä.

En käyttäisi Tinderiä vaikka olisin sinkku. Ei kiinnosta jutella randomien ihmisten kanssa jotka on valittu pääasiassa naaman perusteella, en ylipäätään tykkää jutella viesteillä. En myöskään varmaan uskaltaisi lähteä kenenkään kanssa treffeille, ja lisäksi hävettäisi törmätä siellä tuttuihin.

Itseä taas harmittaa 39-vuotiaana, etten pariutunut aikaa ennen Tinderiä.

Mä olen todella onnellinen, että olen löytänyt puolisoni ennenkuin pareja ryhdyttiin etsimään sähköisistå medioista. Se fiilis, et jossain voisi vielä olla joku parempi. Joku voisi kolahtaa vielä kovempaa. Jossain joku vielä parempi. Ja se tieto, et toi toinenkin kelaa samaa. Ei kiitos.

Tottakai, sen verran utelias olen.

Seuraa saan lähes aina kun olen viihteellä, mutta tuo rajaton Tinderin tarjonta olisi kiva testata ja samalla selviäisi myös oma todellinen jälleenmyyntiarvo parisuhdemarkkinoilla.

Harmittaa.

-m35-

Ei, koska olen varattu siitä syystä että kokeilin Tinderiä. ;) En olisi ikimaailmassa löytänyt yhtä uskomattoman ihanaa miestä perinteisillä menetelmillä. Ja melkoinen ihme oli että löysin Tinderilläkään, koska se vaati kuitenkin sen, että olimme hetken ajan maantieteellisesti lähietäisyydellä toisistamme.

Mutta siis, jos olisin edelleen eksäni kanssa, tuskin minua harmittaisi, koska pitkään luulin sen olevan äärimmäisen pinnallisten irtoseksinhakijoiden typerä sovellus (tämä siis ennen kuin päätin sitten kuitenkin kokeilla). Ajattelisin siis varmaan vain, että hyvä ettei tuollaistakaan joudu kokemaan. :D

Ei todellakaan. Vaikka erottaisiin, en usko että kokeilisin. En ole edes facessa.

Ei harmita!!! Mä oon aina inhonnut kaikenlaista chattailua. Tulee koko ajan sellainen olo, että haluan vain lopettaa. Kasvokkain puhuminen onnistuu. 

Miten niin ei voi? Mä ainakin voin. Tosin on perempiakin paikkoja etsiä seuraa.

Ei harmita. Urheilussa on käytössä keräilyerät, parisuhdeluusereilla tinder.

The_Mies kirjoitti:

Miten niin ei voi? Mä ainakin voin. Tosin on perempiakin paikkoja etsiä seuraa.

Normaalissa parisuhteessa ei voi. Tai no sanotaan, perinteisessä.

Eikös se ole ihan kakka ja buginen ja maksullinen nykyään. 2014 kultainen vuosi. En kyllä kaipaa. Syrjäkylillä ei ketään kiinnostavaa, kaupungissa liikaa tarjontaa ja jää hyvin pintapuoliseksi. Lisäksi kun suurin osa antaa sydäntä oletuksena vähän kaikille, niin et voi edes aidosti testata arvoasi. Kun kaikki muutkin epätoivoisesti yrittää samaa, ainakin miehet, eivätkä vastaa rehellisesti. Haluavat vaan nähdä, annoitko sinäkin sydämen.

Vierailija kirjoitti:

Minua hieman. Olen pariutunut "esihistoriallisella" ajalla, ja tuollainenkin kokemus jää kokematta.

Myönnän, että oman markkina-arvon testaaminen kiinnostaisi mutta olisi yös hauska katsoa, millaista väkeä Tinderissä on.

N39

Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella. Itse olen sinkku ja en ole eläessäni ollut Tinderissä. Ehkä, jos joskus, kuten toiveissani on saatan kenties löytää itselleni kumppanin. Samalla tai sen jälkeen ehkä saatan myös ymmärtää, että miksi minun olisi kannattanut mennä Tinderiin. - Hyvä uskoisena ja ehkä hieman myös hölmönä uskon ja luueln tietäväni oman "markkina-arvoni" ilman Tinderiäkin, joten sitä varten minun ei ainakaan sinne kannata mennä. Sikäli se voisi olla kiva kokemus, että jos ja kun ilman "välikäsiä" lähestyy tai yrittää lähestyä jotain ns. live:na niin siinä on aina omat muttansa, kun ei tiedä toisesta yhtään mitään.... Toisaalta miksi tarvitsisikaan...  

Vierailija kirjoitti:

Minua hieman. Olen pariutunut "esihistoriallisella" ajalla, ja tuollainenkin kokemus jää kokematta.

Myönnän, että oman markkina-arvon testaaminen kiinnostaisi mutta olisi yös hauska katsoa, millaista väkeä Tinderissä on.

N39

Ite oon sinkku 40v fabu ja ei ainakaan kavereiden vaimoja haittaa se tinderi, kun vastaan on muutama tullu tässä välillä. En ole maininnut asiasta, kun eipä ole mun ongelma. Jokainen tekee niinku parhaaksi näkee.

Ei harmita. Ei edes kokeilumielessä. En ole ikinä kokeillut mitään ”parinetsintä”sovellusta (en tiedä oikeaa sanaa suomeksi) tai käynyt edes nettitreffeillä.

Leikin kaverin tinderillä välillä. Minusta se sovellus kyllä jotenkin vääristää sitä millaisista ihmisistä kiinnostuu. Ei kellään ole oikeassa elämässä niin pikkutarkkoja sääntöjä millainen toisen pitää olla. Tinderissä jo pelkästään huono valotus saattaa saada pyyhkäisemään jonkun pois. Todellinen karisma ei edes tallennu valokuviin. Se vaikuttaa tavallaan houkuttelevalta kun on paljon miehiä arvosteltavana, mutta oikeasti kiinnostavan ihmisen tunnistaminen parin valokuvan perusteella on ihan mahdotonta. Että en nyt kyllä tuota itselleni haikaile.

Ei millään muotoa. En ikimaailmassa haluaisi sekaantua Tinderiin, vaikka olisin sinkku. Mm. syistä, jotka kommentoija nro 5 jo esitti. Muutenkin suosin irl-maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen todella onnellinen, että olen löytänyt puolisoni ennenkuin pareja ryhdyttiin etsimään sähköisistå medioista. Se fiilis, et jossain voisi vielä olla joku parempi. Joku voisi kolahtaa vielä kovempaa. Jossain joku vielä parempi. Ja se tieto, et toi toinenkin kelaa samaa. Ei kiitos.

Väkeviä ja fiksuja sanoja. - Ja ellen olisi sinkku, tai pitäis varmaan tunnustaa, että ikisinkku, niin ajattelen paljossa samoin. En ole toistaiseksi asettanut itseäni likoon millekään sähköisen median treffipalvelimelle. Sen mitä olen, joitakin selannut niin olen joskus aatellut, että osa on varmasti ehk saattanut jäädä niihin roikkumaan ja uskaltautumatta tai muutoin haluamatta enää varsinaisesti löytää sitä yhtä ja erityistä vaan kenties enempi nauttivat jatkuvasta kutkuttavasta tunteesta, että se seuraava voi olla vielä edellistäkin parempi... Melkein kui puhuisi narkomaanista, joka uskoo seuraavan tabun tai psiton olevan taas parempi kuin entine ja on valmis maskamaan siitä aina kovemman hinnan.

Mutta toisaalta näissä sähköisissä seuranhaku palvelimissa on se hyvä puoli, että niissä voi avoimesti ja peittelemättä kertoa hakevasna seuraa, tai jopa kumppania.  Asia joka saattaa toisinaan olla live:sa vaikea sanoa sitä kysyvälle, joka antaa mielikuvan että olisi sinusta kiinnostunut mutta sinua itseäsi lähestyjä ei kiinnosta. - Tai ainakin lähestyjä olsi vakuutatvampi, jos olisi jättänyt juomisen puolta vähemmäksi ja kuuntelisi ti edes kuulisi mitä yrität hänelle jossain puoli hämäräsä yökerhossa tai baarissa vastata kauniisti mutta päättäväisesti.

Toisekseen näillä svelluksilla voit hieman yrittää rajata sitä, mitä haet. - Valehdella voi kuka tahansa, missä tahansa. Ja on tietysti olemassa vaara, että ei potenttiaalinen treffikumppanin aina edes tarvitse nimenomaisiesti valehdella, Ihmiset vain ymmärtävät ja tulkitsevat kerrottuja asioita eri tavoin. Ilmeine vaara on myös se, että jos kovin pitkään harjoittaa vain toisen kanssa kirjoittelua näkemättä ja kohtaamatta toista pitkään aikaan elävänä ja luonnossa, niin alitajunta ja omamielikuvitus saattaa tehdä tepposet alkamalla luomaan omaan mieleen valheellisen ja paikkaansapitämättömän mielikuvan toisesta. - Mikä taas, saattaa lopulta kostautua. Kaksi sinkkua voi olla papereilla täydellinen match (pari) mutta oikeassa elämässä ja toistensa seurassa elävänä jotain hyvin paljon muuta.