Miksi pitkäaikaistyöttömiä luullaan niin usein heikkolahjaisiksi ja tuputetaan vain jotain lähihoitajan ja siivoojan ammattia?

No, minä olen yliopistokoulutuksen saanut siivooja, enkä koe, että olisin jotenkin heikkolahjainen, tai ettei työni vaatisi mitään. Työn kuin työn on kelvattava työttömälle, mikäli ei saa oman alan hommia. Se vaan, että siivousalan työtahtiin harva kykenee.

jos henkilö on oikeasti heikkolahjainen, hään hän ei sovellu lähihoitajaksi. lähihoitajan kin pitää itsenäisesti selvitä työn tekemisestä. heikkolahjainen voi ehkä olla työllistettyä julkisella puolella, jossa sitten tekee avustavia töitä jonkun toisen ohjauksessa.

Ei nyt automaattisesti luulla, mutta onhan se helpompaa lähteä työhön, johon pääsee helposti kuin sellainen, joka vaatii vuosien yliopisto-opinnot. Ja suoraan sanottuna vuosia pitkäaikaistyöttömien kursseilla ravanneena ei meistä suurimmasta osasta olisi mihinkään yliopistoon. Ehkä olisimme itsekin älynneet mennä sinne aiemmin, jos olisi. Poikkeuksia on aina tietysti joukossa.

Akateemiset pitkäaikatyöttömät on yllättävän iso ryhmä. Itsekin kuulun heihin, työttömyyden syynä krooninen sairaus jonka vuoksi en voi tehdä aiempaa työtä mutta en myöskään pääse eläkkeelle tai kuntoutukseen.

Vierailija kirjoitti:

No, minä olen yliopistokoulutuksen saanut siivooja, enkä koe, että olisin jotenkin heikkolahjainen, tai ettei työni vaatisi mitään. Työn kuin työn on kelvattava työttömälle, mikäli ei saa oman alan hommia. Se vaan, että siivousalan työtahtiin harva kykenee.

Niinpä. Ylpeyden nieleminen lienee se suurin ongelma. On kivempaa selittää itselle, että minua ei arvosteta ja laadidaa, vaikka samaan aikaan on ihmisiä, joilla on ihan samat lähtökohdat kuin itsellä ja jotka kuitenkin suostuvat ottamaan tuollaista työtä vastaan, kun muuta ei ole tarjolla. Ja aika suurella todennäköisyydellä tähän joku heittää kommenttia tyyliin "no olethan sitten oikein työn sankari, ansaitset oikein mitalin kun olet noin reipas ja parempi kuin me työttömät" yms. muuta kettuilua. En tiedä, mitä siihen sanoisi muuta kuin että no niin itse asiassa olet ja ansaitset. Turha sitä on määkiä.

Kai ne työkkärin työntekijät näkee koneeltaan, että henkilöllä on akateeminen tutkinto, jos on asiasta siellä vaivautunut mainitsemaan.

Kyllähän se heikkolahjaisuudesta kertoo, jos ihminen ei pysty vuosikausiin työllistymään.

Sellainen juttu vielä, että korkeakouluttautuvan olisi hyvä olla tietoinen siitä, että ihmisiä korkeakoulutetaan liikaa. Että jos sitten joutuu työttömäksi, se ei tarkoita, että on jotenkin huono. Se vain on väistämätön seuraus kysynnästä ja tarjonnasta, eikä siitä voi syyttää työmarkkinoita. Silloin ei oikein auta kuin ottaa jotain muuta työtä.

No ei lähihoitajan ja siivoojan ammattikaan nyt automaattisesti ole jotain roskaa. Ja oikeesti, kun olet töissä pitkäaikaistyöttömien parissa ja vastaanotolle tulee se 70. yli 4-kymppinen röökille haisten ja käytynä vain peruskoulu, ihanko tosissasi ehdotat ekana jotain lääkärin ammattia?

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaistyöttömien joukossa on kyvyiltään tosi monenlaisia ihmisiä mutta tuntuu halveksunnalta ne ehdotukset mitä heille annetaan. Yliopisto-opiskelun ehdottaminen on ihan realistista pitkäaikaistyöttömillekin.

Ehkä siksi, että noihin töihin tarvittaisiin ihmisiä ja pitkäaikaistyöttömät lakkaisivat olemasta työttömiä, jos lopettaisivat sen näiden arvokkaiden ja tarpeellisten töiden haukkumisen, ottaisivat lakin kauniiseen koiraan ja hakisivat töihin sinne siivousfirmoihin, puhelinmyyntiin, yms. hanttihommiin, minne varmasti pääsee. Itsekin olen niitä reittejä ponnistanut työelämään. Ja siinä työssäkäyvänä on sitten helpompi hakea muuta duunia, jos juuri esim. se siivous ei maistukaan.

Mutta miettikää nyt oikeasti heti, jos kukaan ei siivoaisi niin millaisia lääviä kaikki paikat olisivat! Puhelinmyyntiä ei toki niin hirveästi tarvittaisi, mutta mestat, jossa maksetaan kiinteä tuntipalkka, ovat ihan hyviä paikkoja tienata rahaa, jossei muualle pääse. Se on kuitenkin ainakin minusta kivempaa saada 1500e kuukausipalkkaa kuin kituuttaa jollain 600e työkkärituella ja ravata sossun asiakkaana.

Epäilen, että pitkäaikaistyöttömien keskuudessa on paljon porukkaa, jotka ovat oikeasti työkyvyttömiä esim. mt-ongelmien tai muiden syiden takia. Ainakin omasta ystäväpiiristä löytyy tällaisia tapauksia, joista ei ole sen enempää mihinkään perusduuniin kuin opiskeluunkaan.

Noista työkkärin kursseista en tiedä, itse en ole yrityskurssia lukuunottamatta sellaisilla koskaan käynyt. Kouluihin ja töihinkin olen osannut hakea itse ilman mitään työkkäriä.

Lahjakas Mr. Ripley kirjoitti:

Kyllähän se heikkolahjaisuudesta kertoo, jos ihminen ei pysty vuosikausiin työllistymään.

Ei automaattisesti. Tunnen miehen, joka oli pitkäaikaistyötön asennevamman vuoksi, sittemmin kävi iltalukion (L mm.pitkästä matikasta) ja nyt yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt automaattisesti luulla, mutta onhan se helpompaa lähteä työhön, johon pääsee helposti kuin sellainen, joka vaatii vuosien yliopisto-opinnot. Ja suoraan sanottuna vuosia pitkäaikaistyöttömien kursseilla ravanneena ei meistä suurimmasta osasta olisi mihinkään yliopistoon. Ehkä olisimme itsekin älynneet mennä sinne aiemmin, jos olisi. Poikkeuksia on aina tietysti joukossa.

Mä oon kyllä eri mieltä.

Olen itse ollut akateeminen pitkäaikaistyötön, sittemmin työllistynyt takaisin omalle alelle.

Olin työkkärin kurssilla, jonne oli haastattelu. Sinne pääsi 15 ja hakijoita oli melkein 200.

Kyllä siellä oli tosi monenlaista ja oikeasti ihan mielettömän kokenutta porukkaa, mutta monet olivat + 50 vuotiaita ja YT-neuvotteluissa pois potkittuja. Oli kiinalainen DI-koulutuksen käynyt ja pitkän uran Kiinassa tehnyt ja avioliiton vuoksi Suomessa nyt asuva. Puhui sujuvaa englantia, suomea ja saksaa mandariinin lisäksi. Mutta ei vaan ulkomaalaisena saanut töitä Suomessa.

Monta naista, jotka tehneet pitkän uran assarina kansainvälisissä yrityksissä, mutta assareista nyt on vaan aivan mielettömästi liikatarjontaa ja kun ikää on 45 vuotta, niin kukaan ei enää huoli.

pari suomalaista DI:tä, ulkomaan kokemusta (joka tuntuu kyllä olevan yksi este työllistymiselle Suomessa, se on enemmän miinus kuin plussa) ja kaikkea. Fiksuja tyyppejä ja kaikin puolin asiallisia. Jälleen kaksi ongelmaa ulkomaan komennusten lisäksi a)nainen b) ikä yli 45 vuotta.

Tuohon kurssiin kuului työssäoppimisjakso, eli ilmaiseksi tehtiin 3 kk töitä firmoille projektina. Meistä viidestätoista kaksi sai jatkaa työssää määräaikaisena ihan palkallisena, kukaan muu ei saanut palkallista paikkaa, vaikka työpanosta kehuttiin ja resurssia tarvittiin. Palkkaa vaan ei voitu maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt automaattisesti luulla, mutta onhan se helpompaa lähteä työhön, johon pääsee helposti kuin sellainen, joka vaatii vuosien yliopisto-opinnot. Ja suoraan sanottuna vuosia pitkäaikaistyöttömien kursseilla ravanneena ei meistä suurimmasta osasta olisi mihinkään yliopistoon. Ehkä olisimme itsekin älynneet mennä sinne aiemmin, jos olisi. Poikkeuksia on aina tietysti joukossa.

Mä oon kyllä eri mieltä.

Olen itse ollut akateeminen pitkäaikaistyötön, sittemmin työllistynyt takaisin omalle alelle.

Olin työkkärin kurssilla, jonne oli haastattelu. Sinne pääsi 15 ja hakijoita oli melkein 200.

Kyllä siellä oli tosi monenlaista ja oikeasti ihan mielettömän kokenutta porukkaa, mutta monet olivat + 50 vuotiaita ja YT-neuvotteluissa pois potkittuja. Oli kiinalainen DI-koulutuksen käynyt ja pitkän uran Kiinassa tehnyt ja avioliiton vuoksi Suomessa nyt asuva. Puhui sujuvaa englantia, suomea ja saksaa mandariinin lisäksi. Mutta ei vaan ulkomaalaisena saanut töitä Suomessa.

Monta naista, jotka tehneet pitkän uran assarina kansainvälisissä yrityksissä, mutta assareista nyt on vaan aivan mielettömästi liikatarjontaa ja kun ikää on 45 vuotta, niin kukaan ei enää huoli.

pari suomalaista DI:tä, ulkomaan kokemusta (joka tuntuu kyllä olevan yksi este työllistymiselle Suomessa, se on enemmän miinus kuin plussa) ja kaikkea. Fiksuja tyyppejä ja kaikin puolin asiallisia. Jälleen kaksi ongelmaa ulkomaan komennusten lisäksi a)nainen b) ikä yli 45 vuotta.

Tuohon kurssiin kuului työssäoppimisjakso, eli ilmaiseksi tehtiin 3 kk töitä firmoille projektina. Meistä viidestätoista kaksi sai jatkaa työssää määräaikaisena ihan palkallisena, kukaan muu ei saanut palkallista paikkaa, vaikka työpanosta kehuttiin ja resurssia tarvittiin. Palkkaa vaan ei voitu maksaa.

Akateemisten pitkäaikaistyöttömien kurssit onkin varmaan vähän tasokkaampia osanottajaprofiililtaan. Ei kai heille mitään akateemista koulutusta ehdoteta, kun heillä se jo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minä olen yliopistokoulutuksen saanut siivooja, enkä koe, että olisin jotenkin heikkolahjainen, tai ettei työni vaatisi mitään. Työn kuin työn on kelvattava työttömälle, mikäli ei saa oman alan hommia. Se vaan, että siivousalan työtahtiin harva kykenee.

Niinpä. Ylpeyden nieleminen lienee se suurin ongelma. On kivempaa selittää itselle, että minua ei arvosteta ja laadidaa, vaikka samaan aikaan on ihmisiä, joilla on ihan samat lähtökohdat kuin itsellä ja jotka kuitenkin suostuvat ottamaan tuollaista työtä vastaan, kun muuta ei ole tarjolla. Ja aika suurella todennäköisyydellä tähän joku heittää kommenttia tyyliin "no olethan sitten oikein työn sankari, ansaitset oikein mitalin kun olet noin reipas ja parempi kuin me työttömät" yms. muuta kettuilua. En tiedä, mitä siihen sanoisi muuta kuin että no niin itse asiassa olet ja ansaitset. Turha sitä on määkiä.

Mo mä ainakin hain noita hanttihommia, mm. siivoojaksi. Eipä onnistunut kun ei ollut alan kokemusta eikä osaamista" siivouskoneiden käsittelyssä". Hain vuokrafirmojen kautta ja profiilissani oli että otan kaikenlaista työtä vastaan - no olen 45-vuotias 155 cm nainen, enkä ehkä sovellu kaikkein fyysisimpiin työtehtäviin, mutta siis hyvässä kunnossa ja siivous olisi ollut ihan ok.

Samaan aikaan pääsin oman alan haastatteluihin ja olin aina se hyvä kakkonen, kun paikan nappasi joku paikanvaihtaja. Lopulta sain oman alani paikan, koska siihen tarvittiin osaava tekijä tyyliin kahden päivän päästä ja mulla sattui olemaan juuri tehtävään sopiva kokemus. Se oli ensin määräaikainen 1 kk, mutta jatkuin kuitenkin 8 kk koska olin niin hyvä homassa (projekti). Rahaa vaan ei ole jatkaa sopimusta ja parin kuukauden päästä on edessä työttömyys jollen saa töitä muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaistyöttömien joukossa on kyvyiltään tosi monenlaisia ihmisiä mutta tuntuu halveksunnalta ne ehdotukset mitä heille annetaan. Yliopisto-opiskelun ehdottaminen on ihan realistista pitkäaikaistyöttömillekin.

Ehkä siksi, että noihin töihin tarvittaisiin ihmisiä ja pitkäaikaistyöttömät lakkaisivat olemasta työttömiä, jos lopettaisivat sen näiden arvokkaiden ja tarpeellisten töiden haukkumisen, ottaisivat lakin kauniiseen koiraan ja hakisivat töihin sinne siivousfirmoihin, puhelinmyyntiin, yms. hanttihommiin, minne varmasti pääsee. Itsekin olen niitä reittejä ponnistanut työelämään. Ja siinä työssäkäyvänä on sitten helpompi hakea muuta duunia, jos juuri esim. se siivous ei maistukaan.

Mutta miettikää nyt oikeasti heti, jos kukaan ei siivoaisi niin millaisia lääviä kaikki paikat olisivat! Puhelinmyyntiä ei toki niin hirveästi tarvittaisi, mutta mestat, jossa maksetaan kiinteä tuntipalkka, ovat ihan hyviä paikkoja tienata rahaa, jossei muualle pääse. Se on kuitenkin ainakin minusta kivempaa saada 1500e kuukausipalkkaa kuin kituuttaa jollain 600e työkkärituella ja ravata sossun asiakkaana.

Epäilen, että pitkäaikaistyöttömien keskuudessa on paljon porukkaa, jotka ovat oikeasti työkyvyttömiä esim. mt-ongelmien tai muiden syiden takia. Ainakin omasta ystäväpiiristä löytyy tällaisia tapauksia, joista ei ole sen enempää mihinkään perusduuniin kuin opiskeluunkaan.

Noista työkkärin kursseista en tiedä, itse en ole yrityskurssia lukuunottamatta sellaisilla koskaan käynyt. Kouluihin ja töihinkin olen osannut hakea itse ilman mitään työkkäriä.

Aivan mielettömän harvassa paikassa on tuollainen takuupalkka. Ja jos on, niin kyllä sieltä lentää kuukaudessa pihalle jos ei pysty myymään vähintään oman palkkansa verran . Olin kaksi kuukautta bookkarina, eli tein vakuutusyhtiölle ajanvaraussoittoja. Mun olisi pitänyt saada kuukaudessa 300 toteutunutta asiakaskäyntiä myyjille. Siitä olisin saanut 200 € bonuksen. Minimi oli 100 käyntiä. Kun ajatellaan että ehkä keskimäärin joka 30. puhelu johtaa siihen että asiakas innostuu varaamaan ajan, niin saas iinä soitella. Työ on lisäksi henkisesti todella kuormittavaa. Joku vakuutusmyynti nyt helpoimmasta päästä, mutta siinäkin sai niiiiiiin törkeää palautetta välillä, että ei uskoisi sellaisia ihmisiä olevan olemassakaan. Voin todella huonosti koko sen ajan ja viimeisellä viikolla tuntui etten enää pysty kertakaikkiaan soittamaan. En vaan pysty. No työ sitten loppuikin kun en saanut toisena kuukautena tuota sataa käyntiä täyteen.

Tuo on totta. Olin vasta työhaastattelussa ja kyseltiin miksi oli 3v tauko työelämässä.  En jaksanut enkä halunnut kertoa että vanhemman kuoleman vuoksi olin masentunut ja edellisen työpaikan konkurssin vuoksi loppuunpalanut. Mietin pitkään haluanko enää mihinkään töihin, niin raskasta on oman alan työ ja sairaat työyhteisöt. Lisäksi ei tämänikäiselle enää töitä paljon tarjota joten 3v helposti menee työnhaussa ja siltikään ei välttämättä nappaa. Ei se minusta kuitenkaan heikkolahjaista tee eikä huonoa työntekijää. Kuka työnantaja siitä olisi pitänyt että olisin mennyt töihin hetkeksi ja sitten jäänyt pitkälle sairaslomalle. Itse kun ajattelen että haluan olla parhaassa mahdollisessa vedossa työelämässä, en puolikuntoisena enkä traumaattisena. Mutta pilkkanaurua sain kun yritin jotain selittää omaisen kuolemasta ja suruajasta. Mikähän siinäkin on että esimiestasolle valikoituu aina tunnekylmiä ihmisiä. Aina pitää olla muka vahva ja reipas. Ei tarvitse, elämä kolhii piru vie jokaista ja joskus on parempi pysähtyä miettimään mitä elämältä haluaa, ei se tee ihmisestä huonoa eikä heikkoa. Heikkouksia ei saisi kellään olla vaikka jokainen ihminen on heikko joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minä olen yliopistokoulutuksen saanut siivooja, enkä koe, että olisin jotenkin heikkolahjainen, tai ettei työni vaatisi mitään. Työn kuin työn on kelvattava työttömälle, mikäli ei saa oman alan hommia. Se vaan, että siivousalan työtahtiin harva kykenee.

Niinpä. Ylpeyden nieleminen lienee se suurin ongelma. On kivempaa selittää itselle, että minua ei arvosteta ja laadidaa, vaikka samaan aikaan on ihmisiä, joilla on ihan samat lähtökohdat kuin itsellä ja jotka kuitenkin suostuvat ottamaan tuollaista työtä vastaan, kun muuta ei ole tarjolla. Ja aika suurella todennäköisyydellä tähän joku heittää kommenttia tyyliin "no olethan sitten oikein työn sankari, ansaitset oikein mitalin kun olet noin reipas ja parempi kuin me työttömät" yms. muuta kettuilua. En tiedä, mitä siihen sanoisi muuta kuin että no niin itse asiassa olet ja ansaitset. Turha sitä on määkiä.

Mo mä ainakin hain noita hanttihommia, mm. siivoojaksi. Eipä onnistunut kun ei ollut alan kokemusta eikä osaamista" siivouskoneiden käsittelyssä". Hain vuokrafirmojen kautta ja profiilissani oli että otan kaikenlaista työtä vastaan - no olen 45-vuotias 155 cm nainen, enkä ehkä sovellu kaikkein fyysisimpiin työtehtäviin, mutta siis hyvässä kunnossa ja siivous olisi ollut ihan ok.

Samaan aikaan pääsin oman alan haastatteluihin ja olin aina se hyvä kakkonen, kun paikan nappasi joku paikanvaihtaja. Lopulta sain oman alani paikan, koska siihen tarvittiin osaava tekijä tyyliin kahden päivän päästä ja mulla sattui olemaan juuri tehtävään sopiva kokemus. Se oli ensin määräaikainen 1 kk, mutta jatkuin kuitenkin 8 kk koska olin niin hyvä homassa (projekti). Rahaa vaan ei ole jatkaa sopimusta ja parin kuukauden päästä on edessä työttömyys jollen saa töitä muualta.

Onnea siitä, että jotain kuitenkin on ollut. Mutta tuosta siivoojan työstä, että noita paikkoja on paljon suoraan firmoihin ilman vuokrafirmoja. Että jos jätät ne hakematta, onnistumismahdollisuud on tietenkin paljon pienempi.

Lahjakas Mr. Ripley kirjoitti:

Kyllähän se heikkolahjaisuudesta kertoo, jos ihminen ei pysty vuosikausiin työllistymään.

Masentavaa että tuollaisen paskaviestin kirjoittaja pöllii nimimerkin laadukkaalta elokuvalta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on totta. Olin vasta työhaastattelussa ja kyseltiin miksi oli 3v tauko työelämässä.  En jaksanut enkä halunnut kertoa että vanhemman kuoleman vuoksi olin masentunut ja edellisen työpaikan konkurssin vuoksi loppuunpalanut. Mietin pitkään haluanko enää mihinkään töihin, niin raskasta on oman alan työ ja sairaat työyhteisöt. Lisäksi ei tämänikäiselle enää töitä paljon tarjota joten 3v helposti menee työnhaussa ja siltikään ei välttämättä nappaa. Ei se minusta kuitenkaan heikkolahjaista tee eikä huonoa työntekijää. Kuka työnantaja siitä olisi pitänyt että olisin mennyt töihin hetkeksi ja sitten jäänyt pitkälle sairaslomalle. Itse kun ajattelen että haluan olla parhaassa mahdollisessa vedossa työelämässä, en puolikuntoisena enkä traumaattisena. Mutta pilkkanaurua sain kun yritin jotain selittää omaisen kuolemasta ja suruajasta. Mikähän siinäkin on että esimiestasolle valikoituu aina tunnekylmiä ihmisiä. Aina pitää olla muka vahva ja reipas. Ei tarvitse, elämä kolhii piru vie jokaista ja joskus on parempi pysähtyä miettimään mitä elämältä haluaa, ei se tee ihmisestä huonoa eikä heikkoa. Heikkouksia ei saisi kellään olla vaikka jokainen ihminen on heikko joskus.

Ei tarvitse olla, ainakaan liian paljon. On tainnut vain olla väärä paikka haussa. Itseäni ainakin alkoi lykästää työpaikkojen saamisessa paremmin sen jälkeen, kun lakkasin esittämästä haastatteluissa niin paljon. Totesin omat vahvuudet ja heikkoudet niin kuin ne todellisuudessa näin enkä niin kuin haluaisin ulospäin näkyvän. Tosin tämä kannattaa tehdä vasta siinä vaiheessa kun suhde omaan itseen on tasapainossa = ei kukaan halua egon paisuttelijaa tai itsensä surkuttelijaa, aitouden nimissä tai muutenkaan.