Lue keskustelun säännöt.
"Oman elämän" hankkiminen
21.10.2018 |
Mies tuskastuu monta kertaa (etenkin riitojen aikana) siihen, että minulla ei ole ns. "omaa elämää". En ymmärrä mistä tällainen oma elämä pitäisi sitten hankkia tai miksi en kelpaa tällaisena kuin olen. Käyn töissä ja vapaa-aikani vietän aikalailla kotona. Ei ole harrastuksia eikä kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. En tosin roiku miehessäkään. Olen vain erakkomainen itsekseni viihtyjä. Harmittaa, kun se yksi ihminen, jonka pitäisi rakastaa minua, nälvii minua tästä luonteenpiirteestäni. Miksi en kelpaa tällaisena kuin olen?
Kommentit (50)
Tuo on myös oma pelkoni miehenä että jos jossain vaiheessa pääsen parisuhteeseen niin naiselle on turnoff se että mulla ei juurikaan ole omaa elämää. Harrastan kyllä liikuntaa yksin mutta siinäpä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan mä ymmärrän tuon ärsyyntymisen. Olen itse aktiivinen, liikun paljon ulkona, käyn tapahtumissa tai muuten vain kävelen, otan valokuvia, tutkin asioita. Minun olisi vaikeaa ymmärtää ihmistä, joka maailma on pelkästään työpaikan ja kodin seinien sisällä. Teetkö sä siellä kotona mitään muuta kuin kotitöitä ja telkkarin katsomista?
Mä en jaksais yhtään tollasta....
On sellasiiki miehii jotka viihtyy ite esim kotona ja haluu olla naisensa kanssa kotona pääasiassa. :D Mieluummin otan sit tommosen...
En oo ikinä kuullu melkeenpä keltään huonoo siitä etten oo menevä ihminen, enkä tuu sellasta kuunteleekkaan. Parilta oon kuullu (parista kymmenestä), ja ne oli tosi heikko itsetuntosii, ahdistavii ja negatiivisii ihmisii enkä mä ollut niiden kanssa kauaa tekemisissä. :D
Kyl itteensä voi muuttaa ihan vähän, mut ei kuitenkaan paljoa jso vaan ei ole jonkunlainen, niin on aika turhaa sanoa toiselle että älä oo sellanen kun sä oot. Huono lähtökohta tutustuu, huono lähtökohta olla yhdessä jne. Ei toimi..............
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan mä ymmärrän tuon ärsyyntymisen. Olen itse aktiivinen, liikun paljon ulkona, käyn tapahtumissa tai muuten vain kävelen, otan valokuvia, tutkin asioita. Minun olisi vaikeaa ymmärtää ihmistä, joka maailma on pelkästään työpaikan ja kodin seinien sisällä. Teetkö sä siellä kotona mitään muuta kuin kotitöitä ja telkkarin katsomista?
En katso telkkaria (mutta yhdessä miehen kanssa seurataan netistä paria sarjaa).
Viihdyn vain aika paljon itsekseni: luen, teen ristikoita, kirjoitan (pöytälaatikkoon ja tänne av:lle), maalaan, neulon yms. puuhastelen. Kyllä mekin miehen kanssa käydään yhdessä tapahtumissa ja ulkona (käyn itsekseni myös kävelyillä), mutta eniten miestä tuntuu ärsyttävän se, että mulla ei ole ohjattuja harrastuksia tai kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äijä parka ei jaksa olla sun elämänvalo 24/7. Hanki harrastus käy kävelyllä. Osallistu johonkin mikä kiinnostaa. Myyrmäen kirjastossa on kylttejä liittyen taideteokseen. Ota minut mukaan hetkeksi elämääsi. Mene ja ota kyltti kulje hetki ja katso joko sait seuraa uuden ystävän. Sit kirjoitat Galleriassa olevaan vihkoon miten meni löytyikö seuraa. Kokeilin englaninkielisellä kyltillä. Nyt mulla on ystävä jopa Japanissa. Muitakin tuli läheltä ja kaukaa. On tosi kiva jutella näiden ihmisten kanssa. Tämmöistä omaa elämää löysin.
Oma elämä avioliitossa on itselleni tärkeää, en tiedä mistä sitä jaksais vauva-arjesta ammentaa.
Mene korttelikerhoon, seurakunnankerhoon, mammakerhoon, avoimeepäiväkotiin. Tapaa ihmisiä juttele ja ole kiinnostunut.
Lopeta ripustautuminen ja odottaminen, että toinen on sisältö kokoelämälle. Ei voi aina vain ottaa täytyy myös tuoda jotain siihen keskiöön ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on myös oma pelkoni miehenä että jos jossain vaiheessa pääsen parisuhteeseen niin naiselle on turnoff se että mulla ei juurikaan ole omaa elämää. Harrastan kyllä liikuntaa yksin mutta siinäpä se.
Samaa pelkään naisena, joka on aika introvertti. Minäkin käyn töissä, liikun ja luen. Joskus valokuvaan ja teen satunnaisesti vapaaehtoistyötä. Siinä se. Pelkään että mies arvostelisi minua "oman elämän" puutteesta. Vaikken tosiaankaan minäkään takertuisi mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tämä avaus vaikuttaa siltä, että sillä miehellä ei itsellään ole sitä omaa elämää, kun pitää toisen elämiseen puuttua. Sitähän se oman elämän hankkiminen yleensä tarkoittaa. Keskittyy omiin eikä toisen tekemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaista ap työsi on? Täyttyykö sinun sosiaalinen kiintiösi jo siellä?
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ripustautuminen ja odottaminen, että toinen on sisältö kokoelämälle. Ei voi aina vain ottaa täytyy myös tuoda jotain siihen keskiöön ulkopuolelta.
Et sitten lukenut ap:n viestiä?? Eihän hän ripustautunut mieheen, eikä odottanut tämän olevan koko elämänsä valo.
Tuo on just se ongelmallinen luulo, että jos ei ole kovasti harrastuksia ym, mukamas "ripustautuu" toiseen. Ei se niin mene. Esim.minä annan toisen mennä ja tehdä mitä tahtoo. Miksei minulle sallita samaa? Jos viihdyn kotona, ei sen pitäisi olla muiden ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan mä ymmärrän tuon ärsyyntymisen. Olen itse aktiivinen, liikun paljon ulkona, käyn tapahtumissa tai muuten vain kävelen, otan valokuvia, tutkin asioita. Minun olisi vaikeaa ymmärtää ihmistä, joka maailma on pelkästään työpaikan ja kodin seinien sisällä. Teetkö sä siellä kotona mitään muuta kuin kotitöitä ja telkkarin katsomista?
En ole ap, mutta ei sen sua pidä ärsyttää mitä toiset tekee. Etkö tajua että esim. lukemalla saa paljon mielihyvää ja ajateltavaa?
Minulle myös exä sanoi noin, että minulla ei ole elämää. Oli vielä sitä mieltä, että roikuin hänessä liikaa, kun joskus yritin pyytää kävelylle, ravintolaan ym. Aina kieltäytyi. Koskaan en hänen menemisiään yrittänyt rajoittaa, vaikka harrasti välillä jopa 20 tuntia viikossa kodin ulkopuolella ja muutenkin kotona yksikseen oli harrastuksensa parissa.
Elämää minulla kuitenkin on aina ollut, vaikka väitti omiaan. Työssä kävin ja useamman vuoden olin mukana ammattiosaston toiminnassa. Kavereiden kanssa kävin juhlimassa pari kertaa vuodessa ja joskus lenkilläkin. Koiran kanssa kävin ulkona 1-3 tuntia päivittäin. Kävin sukulaisten luona ja yritin pitää yhteyttä hänenkin sukulaisiin.
No nyt on erottu ja elämä hymyilee. Vanhat ystävät pitävät nyt tiiviimmin yhteyttä kuin ollessani naimisissa. Minulla on uusia ystäviä. Edelleenkään en harrasta, kun ei mikään kiinnosta. Soittelen pari kertaa viikossa ystäville tai sukulaisille. Minun luona on käynyt ystäviä eron jälkeen kylässä varmaan kuukausittain sen mitä suhteessa kävi vuoden aikana. Minulla on miesystävä, jonka kanssa on reissattu. Ei muka elämää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te sitten riitelette, jos ap on tyytyväinen yksinään kotona ja mies menee omia menojaan?
Vai onko sittnkin niin, että on tarpeita, joita ette pysty toisillenne tyydyttämään, koska ap erakoituu kotiinsa. Potentiaalisia ongelmia on muitakin kuin se, että aapee ripustautuisi eikä antaisi toisen viettää sosiaalista elämää. Ongelmia voi aiheuttaa esimerkiksi se, että ei ole mitään puhuttavaa, kun elämät ovat erilaiset, tai kun jompikumpi tyhmentää itseään irrottautumalla yhteiskunnasta ja kulttuurista ja esim uutisista (tai hankkii yhteiskunnalliset tietonsa magneettimediasta, vauvapalstalta, ylilaudalta tai edesmenneestä mv-lehdestä) .
Vierailija kirjoitti:
Millaista ap työsi on? Täyttyykö sinun sosiaalinen kiintiösi jo siellä?
Työ on sosiaalista (sekä asiakkaiden että työkavereiden kanssa) joten en todellakaan jaksa sen kummemmin sosialisoida vapaa-ajalla. Siksi kai mulla ei ole kavereitakaan kun en tunne tarvetta sille. Miehen kavereita toki näen silloin kun mies heitä kutsuu kylään tai me mennään heille.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä te sitten riitelette, jos ap on tyytyväinen yksinään kotona ja mies menee omia menojaan?
Vai onko sittnkin niin, että on tarpeita, joita ette pysty toisillenne tyydyttämään, koska ap erakoituu kotiinsa. Potentiaalisia ongelmia on muitakin kuin se, että aapee ripustautuisi eikä antaisi toisen viettää sosiaalista elämää. Ongelmia voi aiheuttaa esimerkiksi se, että ei ole mitään puhuttavaa, kun elämät ovat erilaiset, tai kun jompikumpi tyhmentää itseään irrottautumalla yhteiskunnasta ja kulttuurista ja esim uutisista (tai hankkii yhteiskunnalliset tietonsa magneettimediasta, vauvapalstalta, ylilaudalta tai edesmenneestä mv-lehdestä) .
Mies rupeaa välillä nälvimään kun istun esimerkiksi koneella ja kirjoitan, tai jos menen sohvannurkkaan lukemaan kirjaa. Suhteen alussa miehellä ei ollut mitään ongelmaa minun erakkouteni kanssa (aina ollaan juteltu yhteiskunnallisista aiheista yms.) mutta nyt viime aikoina on alkanut jokin nyppiä (takana yhteistä elämää kolme vuotta). Ehkä mies sitten haikailee menevämmän naisen perään.
ap
Ehkei kannata noin erilaisten ihmisten muuttaa saman katon alle, eikö sen järkikin jo sano että kumpikin vain kärsii kun toinen haluaisi seikkailla mutta toinen viihtyy vaan kotona. Kummallakaan ei tule olemaan hyvä olla tällaisella meiningillä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkei kannata noin erilaisten ihmisten muuttaa saman katon alle, eikö sen järkikin jo sano että kumpikin vain kärsii kun toinen haluaisi seikkailla mutta toinen viihtyy vaan kotona. Kummallakaan ei tule olemaan hyvä olla tällaisella meiningillä.
Silloin kun muutettiin yhteen (ja pari vuotta sen jälkeen) kaikki oli ihan hyvin ja yhteiselo sujui, mutta viime aikoina on tullut näitä kummallisia riitoja. Ehkä mies vain haluaa erota, mutta ei uskalla. Enpä minäkään haluaisi erota vaan työstää näitä ongelmia.
ap
Onhan se kumppanille hiton tylsää, jos sinussa ei ole mitään sisältöä eikä sinua kiinnosta mikään.
Jos ei kelpaa, elämän voi hankkia heivaamalla moisen nälvijän.