Lue keskustelun säännöt.
Veljelläni on Downin syndrooma, eile humalassa äitini tunnusti että olisi halunnut jättää veljen sairaalaan
21.10.2018 |
Olimme siis tätini kuusikymppisillä, äitini joi aika paljon ja avautui sitten tästä asiasta. Veli on siis syntynyt 75, minä 81 ja äitini oli kuulemma minua odottaessa vaatinut kaikki tutkimukset että olen varmasti terve.
Olen aina ihaillut äitini pyyteetöntä rakkautta ja kärsivällisyyttä veljeä kohtaan, tuli kuin iskuna naamalle tieto että äiti olisi halunnut jättää vastasyntyneen sairaalaan. Ja myöhemmin oli kuulemma suunnitellut, että lähtee salapäin ruotsiin aloittamaan uuden elämän ja jättää veljen isälleni.
Kommentit (26)
Minä tiesin sen vatsallani jo ennakkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai jokainen ajattelee noin välillä. Ihan luonnollista.
Mikä on ongelma? Shokkihan on ollut aivan kamala. Ei varmasti ole ainoa vanhempi, jolle on syntynyt vammainen lapsi ja suunnitellut lapsen hylkäämistä ensireaktiona. Kysymys on siitä, mitä teki ja miten toimi sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei gmisuklä on erilaisia tunteita ja hienoa, että uskaltavat olla tunteidensa kanssa sinut. Itse olisin halunnut antaa vauvani adoptioon riittämättömyyden tunteesta. Tunsin etten ole tarpeeksi hyvä äiti vauvalle ja hänen on parempi kasvaa jossain muualla. Mutta mietin kaikkia erilaisia perheitä tai tuttuja, niin kuitenkaan en mielessäni löytänyt parempaa perhettä kuin minä. Jos nyt lapselle sanottaisiin, että äitisi halusi antaa sinut pois, miltä se tuntuisi?
Tuosta asiasta voi puhua omille ystävilleen, mutta lapselle tuosta ei kannata puhua koskaan. Se voi jättää suhteeseenne pysyvän särön. Ajatuksia tulee ja menee, ei kaikkiin kannata tarttua.
Puhun omasta kokemuksesta. En ole koskaan unohtanut sitä, kun isäni kertoi minulle ettei hän oikeastaan olisi halunnut lapsia. Lapsi ei ole (ei edes aikuisena) sopiva vanhemman uskotuksi.
Vierailija kirjoitti:
Olimme siis tätini kuusikymppisillä, äitini joi aika paljon ja avautui sitten tästä asiasta. Veli on siis syntynyt 75, minä 81 ja äitini oli kuulemma minua odottaessa vaatinut kaikki tutkimukset että olen varmasti terve.
Olen aina ihaillut äitini pyyteetöntä rakkautta ja kärsivällisyyttä veljeä kohtaan, tuli kuin iskuna naamalle tieto että äiti olisi halunnut jättää vastasyntyneen sairaalaan. Ja myöhemmin oli kuulemma suunnitellut, että lähtee salapäin ruotsiin aloittamaan uuden elämän ja jättää veljen isälleni.
Äitisi persoonallisuudeltaan rajaton, kun tällaisista asioista lapsilleen avautuu. Pitäisi ymmärtää se, että kaikista asioista ei kuulu puhua kaikille.
Itsekin olisin helposti ajatellut näin. Ei ne sanat ja ajatukset vaan teot. Hänhän on rakastanut veljeäsi.