Ihmisten "pakot" - vastuunpakoilua
Yhden tuttavaperheen aikuiset tekevät vuodesta toiseen pitkää päivää töissä ja valittavat, kun on "pakko". Hurjat menot taloineen, autoineen, jatkuvasti uusittavine sisustuksineen kai sitten pakottavat.
Yksi tuttu antaa masentuneen, alkoholisoituneen, hankalaluontoisen, vaativan sukulaisensa pompottaa itseään miten sattuu. Kuulemma pakkohan jonkun on sen kanssa olla tekemisissä, kun ei sillä muitakaan ihmisiä ole. Sitten tämä uhrautuja väsyy ja menettää yöunensa ja elää vähän varpaillaan.
Eikö ihmisen jonkinlainen velvollisuus olisi pyrkiä kohti onnea. Aivan kuin noissa tapauksissa haluttaisiin paeta omaa vastuuta elämästä noihin "pakkoihin". Elämän surkeus voidaan sitten laittaa niiden syyksi.
Kommentit (2)
Noin se Suomessa valitettavasti usein menee. Mulla on yksi tälläinen uhri ihan lähipiirissä ja vuorovaikutus on hampaiden kiristelyä aina.
Kaikki on aina jonkun muun syy eikä mihinkään voi vaikuttaa itse. Noista kummista ”pakoista” esimerkkeinä että lokakuussa ei voi käyttää talvivaatteita vaikka palelee kun sitten ne ei lämmitä talvella. Tai kärsii ja käy lääkärillä ummetuksen ja huonosti toimivan ruoansulatuksen takia mutta ei voi syödä mitään, josta ehkä voi tulla pieruja sillä piereminen on noloa. Ja asuu yksin eikä ole työelämässä, joten yksikin kaasupaukku todellakin olisi karmean noloa ja koko maailma nauraisi.
Miksi alanuoli?