Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on useampi lapsi
20.10.2018 |
Miten hitossa te jaksatte??? !???
Mulla on lapset 3kk ja 3v ja joka ikinen päivä klo 16 mennessä on sellainen tunne, kuin olisin juossut vähintään puolimaratonin ( itseasiassa kokonainen mara ei tuntunut näin pahalle, se mi neljässä tunnissa jo ohi).
Pelkkää” tulipalojen sammutteluja” , itkua, uhmaa,imetystä, nukuttamista...huonosti nukuttua öitä eikä hetkeäkään omaa aikaa. Mies tulee kotiin kuudelta ja mikään isin ehdottama ei heille kelpaa vaan äidin pitää revetä kahtia.
Oli miksi, oli miksi meninuudelleen tähän..juuri kuin tuon esikoisen kanssa alkoi helpottamaan. Tosin uhmassaan hänkin on kuin demonien valtaama..kuitenkin yhden kanssa vielä ehkä pärjäisi.
Miten helvetissä te useamman lapsen äidit selviätte järjissänne??
Nimimerkillä:” klo on 17:30 ja tajusin,että hiukset on edelleenkin harjaamatta ja sillä kotiäitien virka niskanutturalla vaan”
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin lapset isommilla ikäeroilla, helpottaa elämää kummasti.
Hitto kun tota pienempää ei taida voida palauttaa pariksi vuodeksi laitokselle,.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kolmas menee siinä samassa kuin kaksi. Joko ihan pieni (vuoden) ikäero tai sitten viisi vuotta :)
En jaksanutkaan, kun lapset olivat pieniä. Siksi en tehnyt mitään ylimääräistä, vaan koti sai olla kaaoksen vallassa ja jätin itseltäni kaikki ylimääräiset velvollisuudet pois. Mies sai mennä anopille lasten kanssa ja sillä välin minä huilasin.
Nyt on paljon helpompaa, kun lapset ovat toisella kymmenellä. Saa äitikin runsaasti omaa aikaa. Tuntuu vain, ettei ole vieläkään toipunut kokonaan pikkulapsivuosien rasituksista. Keikuin silloin burn outin partaalla.
Se on vaa jaksettava. Mulla 3 lasta eikä niiden isä enää asu täällä eli yksin pyöritän arkea. Vapaat (jos niitä nyt olisi) ja töissä käynti auttaa jaksamaan.
No kyllä se siitä. Kyllä sä selviät! Teet vain pakolliset ja leikit lasten kanssa, se on tärkeintä. Älä suorita mitään. Joskus kun pää meinasi haljeta, leikin että olen täällä vain töissä, se helpotti kummasti. Ja ulkoilu oli ainakin mulle itselleni keino selvitä, siinä sai kulumaan monta tuntia päivästä. Ja kyllä ne kasvaa nopeasti, usko pois vaikka nyt tuntuukin ettei kasva ikinä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kotiäitinä melkein kuusi vuotta. Kolme lasta sain ja ihanas aikaa oli. Toki myönnän, että lapset oli rauhallisia. Nyt kaikki on teinejä ja sama rauha on edelleen. Lasten luonteesta riippuu.
Mulla kans vauva ja kolmevuotias. Enempää lapsia ei meille tule, juuri ja juuri jaksan selväjärkisenä näiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vielä helpottaa, usko vaan 😊 onko sulla kavereita, joita tavata päivisin tai käyttekö perhekerhossa tai kahvilassa?
Itse tykkäsin käydä treenaamassa, kun oli treenipaikka jossa oli lapsiparkki. Siinä hikoillessa tuulettui pää samalla 😉
Ja 3v voi tuntua raskaalta, koska hakee huomiota, kun vauva on tullut taloon. Koita patistaa mies olemaan edes puoli tuntia vauvan kanssa, jotta voisit touhuta esikoisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parin vuoden päästä helpottaa!
Oletko varma? Sitten nykyinen vauva on parhaassa uhmassa ja se nykyinen kolmevuotias alkaa tulla ehkä toiseen uhmaansa eskarissa/ekaluokalla. Siinäpä kombinaatiota. Siihen voisi sitten sen kolmannen vauvan pyöräyttää rääkymään.
Tehtiin lapset isommilla ikäeroilla, helpottaa elämää kummasti.