Mielenterveyskuntoutuja työpaikalla

Työpaikallani on äskettäin aloittanut eräs työntekijä, joka on ollut vuosia poissa kokopäiväisestä työstä mielenterveysongelmien vuoksi. Kyseinen henkilö tekee lyhyempää päivää jonkinlaisena tuettuna harjoitteluna, jonka tarkoituksena on kartoittaa kokoaikaiseen palkkatyöhön palaamisen edellytyksiä.
Ennen hänen työssä aloittamistaan meitä ohjeistettiin, että häntä ei saisi jättää yksin tekemään työtään, ettei hän millään tavalla stressaantuisi.
Alunperin tarkoitus oli, että hän auttaisi aina sitä meistä, joka juuri sinä päivänä tarvitsee eniten apua. Nyt olen kuitenkin huomannut, että hänet on sysätty lähes kokonaan minun kontolleni.
Nyt minä stressaan, ettei hän joutuisi tekemään liian stressaavia asioita. Hän myös vaikuttaa loukkaantuvan helposti, ja saan koko ajan pelätä etten sano mitään, mikä saisi hänet pois tolaltaan. Hän roikkuu perässäni kahvitauoilla ja lounasaikaan ja kyselee mitä teen nyt, mitä aion tehdä seuraavaksi, mitä tein viikonloppuna, nukuinko hyvin, mitä söin eilen....Pahin tapahtui kuitenkin eilen, kun hän pyysi puhelinnumeroani. Sanoin, etten aio antaa numeroani hänelle. Yhdelläkään työkaverillani ei ole numeroani, emmekä ole vapaa-aikana tekemisissä. En myöskään ole sosiaalisessa mediassa, minkä hän jo tiesikin, koska oli yrittänyt minua sieltä etsiskellä. No, tämä henkilö totesi kieltäytymiseeni että sehän tietysti johtuu hänen mielenterveysongelmistaan. No, ei johdu, kun en vaan halua antaa salaista numeroani hänelle tai kenellekään muullekaan. Iltapäivällä sitten pomo halusi jutella, sanoi, että harjoittelija on pahoillaan, koska minä kohtelen häntä huonosti hänen sairautensa vuoksi. Yritykseni kertoa oma versioni asiasta pomo kuittasi olankohautuksella, ja sanoi ettei halua enää kuulla harjoittelijalta tällaisia juttuja.
Nyt minusta sitten tuntuu, että en pysty menemään töihin maanantaina. Minut on nyt leimattu henkilöksi, joka syrjii mielenterveyskuntoutujaa hänen sairautensa vuoksi. Nice.