voi että mua VITUTTAA!!!

Vierailija:

sulla ei ole kurjaa vielä ollutkaan (mieti hetki niitä lapsia ja perheitä jotka asuvat hökkelikylissä elämänsä ja niitä löytyy todellisten suurkaupunkien läheisyydestä, heillä ei ole edes wc:tä ja vesijohtoa

ehkä eivät elämässään näe muuta kuin sen hökkelikylän, Rio de Janeiro, Etelä-Afrikka, kuivuus nälkä (ruokaa ei ole joka päivä) taudit

olen oikeasti yh useat tässä ketjussa puhuu olen olin käytännössä yh oikeesti toivon että teistä tulisi joku päivä yh ihan kokoaikaisesti ja voisitte muistella tämänhetkistä elämäänne

ap mene itseesi katso peiliin jos sinulla on kaksi kouluikäistä lasta missä vika jos eivät ole aloitekykyisiä omissa askareissaan

minä olen oikeasti yh 365 päivää / vuosi ja siis 24 h/vrk

lapseni kyllä pakkaa reppunsa, tekee läksynsä yms. ilman että sanon sanaakaan - ovat kasvatettu tuntemaan vastuunsa lisäksi osaavat tehdä tarvittaessa iltapalan vaikka koko perheelle

väitän että kasvatuksessasi on jotain vikaa

ja rakentamisesta se on teidän perheen yhteinen pyrkimys miksi ette puhalla yhteen hiileen ja tee töitä yhdessä

minä olen maalannut ja tapetoinut rakentanut kattoa, osaan käyttää vasaraa, villoittanut yms.

sinä ja kaltaisesi ette ole yksinhuoltajia teillä hankkii perheen elannon kaksi aikuista ja siis molemmat voi maksaa niitä laskuja, yh on sellainen jolla ei ole kumppania

yh vastaa kaikesta yksin, en valita olen ylpeä että pärjään

Meillä on kolme alle kouluikäistä, vanhin menee nyt syksyllä eskariin. Yli vuosi on jo ensin raivattu ja sitten rakennettu ja vielä menee pitkään kun pääosin itse tehdään. Tottakai minäkin joskus väsynyt olen mutta suoraan sanoen, ei tämä nyt NIIN kamalaa ole ollut! Minä ajattelen sen niin että jos mies jaksaa työn jälkeen lähteä raksalle ja tehdä siellä toisen työpäivän niin kyllä minun täytyy silloin jaksaa hoitaa koti ja lapset töiden jälkeen. Aivan varmasti minä kuitenkin pääsen helpommalla kuin mieheni!! Lisäksi hoidan suurimman osan tarjouksien pyytämisestä ja opiskelenkin vielä työn ohella. Rankkaa se välillä on, etenkin kun olen tottunut siihen että hoidamme niin kotihommat kuin lapsetkin yhdessä. Vaan äkkiä tähän tottuu kun tarvis on, eniten sotkee nyt tuo opiskelu kun pitää muutama päivä kuussa olla opiskelemassa + etäjutut. Toisaalta taas nuo päivät tekevät miehelle parin päivän pakollisen vapaan rakennukselta ja aikaa lapsille, varmaan hänkin niiden ansiosta jaksaa paremmin.



Tsemppiä sinulle päin ja yritetään vain pitää mielessä se päämäärä eli uusi unelmien koti ja jaksaa molemmat hoitaa se oma osamme, kun ne puolisotkin hoitavat omaansa!

Ollaan miehen kans sovittu jo etukäteen, et vietetään kunnon vapaapäiviä silloin tällöin. Ei edes mietitä koko rakentamista niinä päivinä. Ei se taloprojekti muutamaan päivään kaadu. Nyt ollaan vasta 1kk rakennettu ja vielä ei oo tarvinnu vapaapäiviä. Mut kokemuksesta (rakennetaan jo toisen kerran , hullut) tiedän, et tarve vapaapäiville tulee. Ja mä myös meen tontille lasten kans, et edes joskus nähdään isukkia. Koita jaksaa ap, ei enää ku 2 kuukautta. Niin uskomattomalta kun se nyt kuullostaa, vuosia myöhemmin koko rakennusrulianssi on mielessä mukavana muistona. Pitää yrittää muistaa tää ittekkin... :)

siinä on artikkeli juuri tuosta, mitä remontti/uuden talon rakentaminen aiheuttaa parisuhteelle.



Et todellakaan ole ainut. Talon rakentaminen on parisuhteen koetinkivi, jos siitä selviätte, selviätte ihan mistä vaan.



Jos menette täysin lukkoon, niin menkään johonkin parisuhdeleirille, siellä opitte puhumaan ja analysoimaan tunteitanne.

Kuinka miehesi jaksaa sinua

Mä olen remontoinut taloja, viimeisin laajennus kesti 9kk. Olen ollut tavallisissa toimistotöissä sen 40h/vko ja sitten tehnyt toisen työpäivän talossa, jossa myös olemme asuneet. Eniten hermoja on kiristänyt se sekasotku kotona. Jos on ollut väsymys päällä, on pidetty taukoa. Ehkä siksi laajennusremontti kestikin noin kuukauden pidempään. Mielummin tauko välissä ja valmistuminen myöhästyy.



Täytyy sanoa, että kun näin lapsettomana käyn viettämässä aikaa perheellisten luona, niin on ihana palata omaan kotiin kaaoksen keskelle ja alkaa laittaa koolinkia/valua/maalia/tapettia kuin kestää sitä kahden-neljän lapsen arkea.



Toivottavasti kyseessä on jokin henkilökemia-juttu näiden perheiden elämäntapojen kanssa, koska kuitenkin kaipaan omaa lasta (yritystäkin jo on ollut:)).



Halusin vain lohduttaa niitä, joilla on se lapsiarki kotona ja toinen raksalla - mä pidän raksalla oloa helpompana.. Sitten tulevaisuudessa aion viedä perheen raksalle, kuten minutkin veljien kanssa vietiin. Se voi muuten olla aikas kamalaa, mutta yritän kuitenkin :)

Eli, sun miehes pitäs rakentaa, olla kotona, käydä töissä ja hoitaa vielä muidenkin lapset siihen päälle, joo' o, älä huoli, kolmas kierros lähenee

Eipä tästä yhteiselosta muuten mitään tuliskaan.

-ap-

Ap valittaa, että talo valmistuu liian hitaasti. Mies tekee työtä käskettyä ja lähtee raksalle. Mikä on lopputulos: " mä varmaan tapan sen ukon" .



Uskomatonta! Kai nyt yksinkertaisinkin kotiäiti tajuaa, että mies ei voi olla monessa paikassa yhtäaikaa? Kyllä, ap:lla on varmasti rankkaa, mutta kotiäitinä olo päihittää helppoudellaan varmasti sen, että teet ansiotyön, sen päälle toisen mokoman rakennushommia ja sitten päälle saat haukut ja erouhkailut, kun et ole hoitamassa puolia kotitöistä.



Todellakin, kolmas kierros lähenee ap:lla.

Vierailija:

herkkua ole lasten kanssa 24/7. Kyllä kai sitä nyt edes JOSKUS voi tukea sitäki vaimoketta, joka yrittää tukea miestään. Paremmin ehkä itekki jaksais tsemittää, jos muaki välillä kannustettais. Vai eikö?

-ap-

Miten sinä tuet miestäsi? Kerroit laittaneesi tekstiviestillä erouhkauksen, ja sitten hoit että tekisi mieli tappaa ukko, kun lähti SINUN VALITUKSESI SÄESTÄMÄNÄ rakentamaan TEILLE taloa. Tuoko on käsityksesi tukemisesta?

Ja sitä ollaan niin marttyyriä, vaikka on aikaa roikkua täällä av:lla pitkiä aikoja kommentoimassa joka ikistä viestiä... Mikset ole raksalla miehesi apuna?

Talon rakentaminen on tunnetusti parisuhdetta koettelevaa. Siksi minä ja mieheni emme aio rakentaa taloa. Sen sijaan muutaman vuoden päästä, alamme bongailemaan eroavien pariskuntien rakentamia taloja. Niitä saa kuulkaa tosi halvalla muutaman vuoden päästä! Korot nousee ja riitelevällä pariskunnalla on kiire realisoida talonsa. Sitten vain asetutaan taloksi lähes upouuteen omakotitaloon. Korkeintaan pientä fiksailua voi tehdä, esim. maalausta tms.

Me ollaan rakennettu nyt puoli vuotta. Mulla meni hermot EKAN kerran eilen. Ja tämä on totta. Onhan se nyt sitten epänormaalia, ja olen kamala narttu.

Ukolta sain muuten anteeksipyynnön, kun jätti mut yksin eilen ja lähti mitään sanomatta.

Mutta, lähden nyt ulkoileen pienen kans kun on hyvä ilma. Aamulla käytiin jo tarhaan tutustumassa, kun loppuviikosta aloitan uudessa työssä, ja vähän tietty seki stressaa. Mutta ai niin, ei saanu valittaa kun jollain raukalla voi mennä huonosti!

Hyvää päivänjatkoa kaikille!

-ap-

Kyllä vaan naurattaa ostaa vimpan päälle talo halvalla. :D

taatusti katuu vielä raskaasti