Lue keskustelun säännöt.
Miten muut 30-vuotiaat suhtaudutte nuorempiin tai vanhempiin ihmisiin?
20.10.2018 |
Minua on ihmetyttänyt jo jonkin aikaa miksi joillekin ikätovereilleni 40- tai 50-vuotiaat ihmiset ovat kuin ilmaa. Heidät nähdään vain "joinain vanhoina". Itse olen tullut jo hyvin nuorena hyvin juttuun vanhempieni ikäisten ihmisten kanssa, ollut samalla aaltopituudella ja juteltavaa on riittänyt. Nykyään minulla on myös kavereita jotka ovat 7-10 vuotta minua nuorempia ja hyvin täsmäävät ajatukset myös näiden ihmisten kanssa.
Kysynkin että mistä johtuu se, että hyvin monelle kaikki täysin eri ikäiset ovat kuin ilmaa vain. Heille ei ole olemassa muita kuin lähestulkoon samanikäisiä ihmisiä?
Ja ymmärtäisin tämän 14-22 vuotiaiden elämässä, mutta se on yllättänyt kuinka vielä kolmekymppisillä asia on hyvin vahvasti näin.
Kommentit (13)
Joskus mietin olenko ajautunut jo kauas teinien maailmasta mitä tulee kokemusmaailmaan; toki tässä vaikuttaa varmaan yhtä paljon perhetausta ja maantiedekin plus sukupuoli.
Keski-ikäisten kanssa en välttämättä tunne olevani eri luokassa, koska on molemmat kulutettu samaa populaarikulttuuria kuten pelattu samoja videopelejä 90-luvulla, kun itse olin vielä lapsi tai varhaisnuori ja 40+ porukka teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko 30-vuotiailla kommentteja asiaan?
Olen kuten ap eli kavereiden ikähaarukka on tosi laaja. Mulle ilmaa ovat iästä riippumatta henkilöt joiden kanssa en koe omaavani mitään yhteistä enkä ole kiinnostunut edes katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuten ap eli kavereiden ikähaarukka on tosi laaja. Mulle ilmaa ovat iästä riippumatta henkilöt joiden kanssa en koe omaavani mitään yhteistä enkä ole kiinnostunut edes katsomaan.
Mun mielestä on surullista että kukaan on kenellekään kuin ilmaa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuten ap eli kavereiden ikähaarukka on tosi laaja. Mulle ilmaa ovat iästä riippumatta henkilöt joiden kanssa en koe omaavani mitään yhteistä enkä ole kiinnostunut edes katsomaan.
Mun mielestä on surullista että kukaan on kenellekään kuin ilmaa vaan.
Huomioitko jokaisen ihmisen ympärilläsi?
Jos joku näistä mulle tulee jotain puhumaan niin ei hän tietenkään ole sitten enää ilmaa, mutta oletusarvoisesti en vaikkapa metrossa ollessani huomioi kuin ne henkilöt jotka koen kuuluvan viiteryhmääni. Tämä on täysin normaalia ja tervettä toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 32-vuotias, ja minulla on edelleen tunne, että 40-vuotiaat ja yli ovat "aikuisia" ja minä heihin verrattuna nuori tyttö. Minua nuoremmat, 20-26-vuotiaat taas tuntuvat vielä kovin nuorilta, eri ikäpolvelta. n. 27-39-vuotiaat koen oman ikäisikseni :D Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suhtautuisin ihmisiin kuin he olisivat ilmaa. Ja tietenkin riippuu paljon elämäntilanteesta, olen opiskelija, useat ikäiseni ovat työelämässä, ja esimerkiksi harjoittelussa saattaa samanikäisen harjoittelun ohjaajan kanssa tulla aikuinen-lapsi-vastakkainasettelun tunne. Olen myös pienen lapsen äiti, joten parikymppisen pikkulapsen äiti saattaa tuntua sielunkumppanilta. Kaikki on suhteellista.
Tulen ikäisteni kanssa parhaiten juttuun, mutta hyväksyn tietysti kaikenikäiset. Parinvalinnassa vain itseni ikäiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä23758 kirjoitti:
Nii, ja mulla taas kokemuksii et ite oon ilmaa just joillekki 5 kymppisille. :DD
Eli menee noinki päin. mun mielestä on just rikkaus jos saa keskustella eri ikästen ihmisten kanssa.
Olen itse 31v ja hieman vieläkin sokissa aamun tapahtumista. Olen siis pari päivää sitten muuttanut uuteen asuntoon, jonka ostin. Aamulla naapuri 60v laukoi mulle pihan siistimisestä ja painotti, että KAIKKI OSALLISTUU. Sitä vaan mietin, että meinasiko mun jättävän väliin. Mua lisäksi luulisi ulkoisesti noin 35-vuotiaaksi. Olen aina itse ollut sellainen ihminen joka joutuu napisemaan muille niiden tekemättä jättämisistä. Tuli kyllä jäätävä ensivaikutelma tältä 60v herralta :)
Vierailija kirjoitti:
Minua on ihmetyttänyt jo jonkin aikaa miksi joillekin ikätovereilleni 40- tai 50-vuotiaat ihmiset ovat kuin ilmaa. Heidät nähdään vain "joinain vanhoina". Itse olen tullut jo hyvin nuorena hyvin juttuun vanhempieni ikäisten ihmisten kanssa, ollut samalla aaltopituudella ja juteltavaa on riittänyt. Nykyään minulla on myös kavereita jotka ovat 7-10 vuotta minua nuorempia ja hyvin täsmäävät ajatukset myös näiden ihmisten kanssa.
Kysynkin että mistä johtuu se, että hyvin monelle kaikki täysin eri ikäiset ovat kuin ilmaa vain. Heille ei ole olemassa muita kuin lähestulkoon samanikäisiä ihmisiä?
Ja ymmärtäisin tämän 14-22 vuotiaiden elämässä, mutta se on yllättänyt kuinka vielä kolmekymppisillä asia on hyvin vahvasti näin.
Minä tulen hyvin toimeen kaikenikäisten kanssa. Mulla on hyvinä ystävinä itseäni paljon vanhempia ja paljon nuorempia ihmisiä. Minä en jaottele ketään iän mukaan, kaikki on samalla viivalla. Mä olen kyllä "jo" 39-vuotias, mutta mä olen aina pystynyt olemaan kaikenikäisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen toimeen kaiken ikäisten kanssa, enkä ajattele kenenkään ikiä koskaan. En tiedä, miksi pitäisi?
Tasapuolisesti kaikki ovat minulle ilmaa, kunnes jollain on asiaa minulle tai minulla jollekin.
N36
Olen jo vanhempi (38-vuotias), mutta mulla on oman ikäisten kavereiden lisäksi myös vanhoja ja nuoria kavereita. Asun maalla, ja täällä naapurustossa on paljon vanhempia ihmisiä, joita tunnen. Semmoisiin parempiin ystäviin täältä lasken kaksi naapuriani, joista toinen on lähempänä seitsemääkymppiä, toinen on vähän yli viiskymppinen. Harrastan ratsastusta, ja harrastukseni kautta tunnen paljon mua nuorempia ihmisiä. Esim. nyt syyslomalla teimme kavereiden kanssa ekskursion eräälle toiselle tallille, ja meitä oli mun lisäkseni reissussa yksi mua 12 vuotta nuorempi, kaksi ysiluokkalaista ja yksi lukion tokaluokkalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En iän perysteella päätä miten suhtaudun vaan henkilön käytöksen.
Nii, ja mulla taas kokemuksii et ite oon ilmaa just joillekki 5 kymppisille. :DD
Eli menee noinki päin. mun mielestä on just rikkaus jos saa keskustella eri ikästen ihmisten kanssa.
------